Onko kenelläkään toisella näin lasten isovanhempien suhteen?

[meillä näin]

Että on elossa isovanhemmat, molemmat lasten isovanhemmat asuvat kaukana, mutta toisia lapsenlapsia lähellä. Ja kun menette, isovanhemmilla on aina kiire toisten kanssa, jotain projektia. (rakentamista heille, toisten lastenlasten synttäreiden järkkäilyä, toisten lastenlasten hoitamista...). Kun menette, koette olevanne tiellä. Tai että lapsenne eivät vähempää voisi kiinnostaa. Kukaan ei ehdi laitta esim. ruokaa kun pitää mennä rakentamaan toisille (ja ei, ei edes omaa kotia heille, vaan jotain halleja, sen seitsemättä, joka liittyy vävyn yritystoimintaan, rahaa olisi palkata työmiehet)

Ja kun ette käy, isovanhemmat siitäkin katkeria ja nyrpeitä.

 

["vieras"]

Meillä ei mun vanhemmat edes asu kaukana. Itekin joskus tehny tänne aloituksen. tässä linkki siihen
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1979145-tais-olla-taas-tasajako/

 

[kaalimaan vartija]

Ei. Meillä isovanhemmat asuvat lähellä. Silti ei koskaan nähdä eikä lapsia tavata. Sitä kyllä jaksetaan itkeä puhelimessa meille vanhemmille, että " kyllä onn ikävä, ei olle nähty pitkään aikaan!" Ja jos kutsuu kylään niin samaan itkulauseen jatkoksi sanotaan " ettei yt kyllä ehdi... on sitä ja tätä"

Ongelmansa kullakin siis.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";25747604]Meillä ei mun vanhemmat edes asu kaukana. Itekin joskus tehny tänne aloituksen. tässä linkki siihen
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1979145-tais-olla-taas-tasajako/[/QUOTE]

Itketti tuo sun ketjusi. Itsekin olen esikoinen.

 

["a p"]

[QUOTE="a p";25747698]Itketti tuo sun ketjusi. Itsekin olen esikoinen.[/QUOTE]

Kai se on itsestä kiinni myös. Mekään ei pyydetä, toiset ovat suorapuheisia ja vaativat mitä haluavat.

 

["vieras"]

Meillä molemmat isovanhemmat asuu lähellä ja kaikki ovat eläkkeellä. Mun vanhempia tavataan minä+lapsi lähes päivittäin,miehenikin 1-2 kertaa viikossa. Miehen vanhempia tavataan ehkä kerran kuussa+satunnaisesti "sattumalta" eli osutaan samaan paikkaan samaan aikaan. Joka kerta kun tavataan/mies puhuu puhelimessa vanhempiensa kanssa,nämä valittavat sitä kuinka on ikävä,ei olla pitkään aikaan nähty jne.. Kuitenkaan eivät pyydä käymään kun sen ehkä kerran kuussa ja kun me pyydetään heitä käymään niin aina on joku syy - millon on toiset lapsenlapset tulossa hoitoon/koko perhe kylään,millon on niin liukasta ettei viitsi lähteä ajamaan,millon jotain muuta kiirettä.. Ja olen myös useasti sanonut että meille saa tulla arkena päivälläkin vaikka kahville vaikkei mieheni olis kotona,tai mut ja lapsen saa pyytää käymään arkena päivällä tai meidän kanssa voi lähteä vaikka kaupungille tms. Ei niin ei. Eivät myöskään ikinä ehdota että lapsemme tulisi heille hoitoon,valittavat vaan kun jää niin vieraaksi heille kun niin harvoin tavataan. En voi käsittää....

 

["hmm"]

meillä sama tilanne et asutaan kauempana, osa muista lapsenlapsista ihan lähellä. Mutta muuten tilanne aivan eri, tosi ihanasti huomioidaan ja tykkäävät kun käydään. Minun äitini on sellainen ihana emotyyppi, aikaa ja rakkautta riittää kaikille lapsenlapsille.

 

[Juuuu]

Mun anoppi on sellainen että soittelee kuinka kauhea on ikävä lapsia. Asuu muutaman kilometrin päässä. Mutta sitten kun mennään ei kuuntele lapsia yhtään, hössöttää omia juttujaan kuinka on kiire jne. Tyttö on sanonut ettei pidä mummusta enkä ihmettele. Lisäksi tenttaa meidän raha-asiat ja saarnaa kuinka nyt täytyisi tehdä töitä ja säästää ja tenttaa mitä ollaan ostettu. No nyt ei olla nähty kun viimeksi tammikuun alussa että ei onneksi tarvitse usein nähdä.

 

[<ryry]

asutaan kaukana isovanhemmista, mutta meille miehen puolella meidän lapset ainoat lapsenlapset. Äitini taas ei tule oikein toimeen veljeni vaimon kanssa. Asuvat aivan lähellä äitiäni ja äitini toki paljon lasten kanssa puuhaa, mutta kun vaimo on todella vaikea tapaus, niin ei mene liiallisuuksiin tämäkään. Ihan samalla viivalla ollaan kun mennään käymään, ehkä jopa paremmalla viivalla meidän lapset, koska äitini näkee harvemmin.

 

[Mrs Bean]

Että on elossa isovanhemmat, molemmat lasten isovanhemmat asuvat kaukana, mutta toisia lapsenlapsia lähellä. Ja kun menette, isovanhemmilla on aina kiire toisten kanssa, jotain projektia. (rakentamista heille, toisten lastenlasten synttäreiden järkkäilyä, toisten lastenlasten hoitamista...). Kun menette, koette olevanne tiellä. Tai että lapsenne eivät vähempää voisi kiinnostaa. Kukaan ei ehdi laitta esim. ruokaa kun pitää mennä rakentamaan toisille (ja ei, ei edes omaa kotia heille, vaan jotain halleja, sen seitsemättä, joka liittyy vävyn yritystoimintaan, rahaa olisi palkata työmiehet)

Ja kun ette käy, isovanhemmat siitäkin katkeria ja nyrpeitä.

Kun te menette käymään siellä niin mä ottaisin tehtäväkseni vaikka toisten touhutessa jo sopimiaan puuhia, ruuanlaiton, niin että sopisin jonkun ajan jolloin ruoka on valmis ja kaikki istahtaisivat hetkeks aloilleen. Auttaisin osaltani siis ja samalla saisin kaikki hetkeksi samaan paikkaan. Toki voi tuntua siltä että on vaan tiellä, jos ei itse halua osallistua millään lailla, vaan haluaa huomion ja ehkä passaamistakin ja toisilla onkin muutakin puuhaa.

 

["a p"]

Kun te menette käymään siellä niin mä ottaisin tehtäväkseni vaikka toisten touhutessa jo sopimiaan puuhia, ruuanlaiton, niin että sopisin jonkun ajan jolloin ruoka on valmis ja kaikki istahtaisivat hetkeks aloilleen. Auttaisin osaltani siis ja samalla saisin kaikki hetkeksi samaan paikkaan. Toki voi tuntua siltä että on vaan tiellä, jos ei itse halua osallistua millään lailla, vaan haluaa huomion ja ehkä passaamistakin ja toisilla onkin muutakin puuhaa.

No tuota, mies on nuoruutensa ilmaistöitä tehnyt vanhemmilleen. He tekevät vain tyttären perheelle kaiken. Rikkaita ovat, ksoka ilmaiseksi ovat saaneet lapsenhoidot ja talot jne. Todellakaan en aio alkaa laitella vielä ruokia näille toisille perheille.

Jotain kohtuutta. Vähän on sama tilanne kuin toiseksi vastanneella.

 

["vieras"]

No meilläkään isovanhemmat eivät tunnu kiinnostuneilta lapsista. Käyvät kylässä lähinnä synttäreillä, silloinkin on kiire jo takaisin kotiin. Asuvat n. 100 km päässä. Olen kyllä lukuisasti kutsunut kylään. Ilmeisesti mieluummin toivovat, että menisimme sinne, mutta meillä on kaksi pientä lasta eikä autoa. Edes koiraa eivät voineet ottaa lyhyeksi ajaksi hoitoon, kun olin menossa synnyttämään kakkosta. Lisäksi äitini ei tullut mielenosoituksellisesti pojan ristiäisiin. Eivät soita, jos mä en soita. Pakko sanoa, että alan olla luovuttanut koko asian suhteen, olkoon sitten, jos ei kiinnosta.

 

[vieras2]

Mun konsti on ollu pitää vaan etäisyyttä sen verran kuin itelle on hyvä. Ja niin kauan menee hyvin kun jaksaa pitää keskustelut ym jossain pienissä jutuissa. Äidin kanssa se lähinnä on että mitä vaatetta ostanu lapsille jne.

Ja kyllä noihin tilanteisiin heijastuu se että miten ite jaksan ja voin muuten. Jos itellä menee hyvin niin mikäs siinä kiva äidin kanssa jutella lasten vaatteista. mutta jos itellä menee huonosti ja oikeasti tarvis sitä apua. edes henkistä niin sillon tulee nuo ongelmat esiin.

Äiti ja isä olivat just 3 viikkoa ulkomailla ja mielenkiinnolla odotan miten tuliaisten jako sujuu. Ite soitin ja kysyin miten reissu menny ym. Mut eivät ainakaan pyytäneet käymään vaikka oon nyt yksin pienempien kanssa kotona. En ite kyllä aio sinne kysellä.

Sulla kuitenkin vähän eri tilanne kun kyse miehen eikä sun vanhemmista. Mitä mieltä mies on tilanteesta? Mutta tee ite ne rajat miten haluat toimia. Ja jos et jaksa appivanhempia niin anna miehen hoitaa kyläilyt lasten kanssa tms ainakin välillä.