Onko kenenkään läheisellä mielenterveyden kanssa ongelmia? Mitähän tässä tilanteessa kannattaisi tehdä?

[voimaton]

Eli minun toisella paikkakunnalla asuvalla läheiselläni on mielenterveyden kanssa ollut ongelmia jo vuosikaudet. Vaikeudet menee aina jaksottain, eli saattaa olla pitkiäkin aikoja ok ja sitten taas tulee huonompia kausia, niinkuin nyt, jotka saataa johtaa romahdukseen, tai sitten taas vointi paranee. Nyt tilanne on taas siis se, että harhaluulot ja asioiden paisuttelut on pahenemassa. Tulkitsee ihmisten teot ja sanomiset väärin ja näkee pahaa ja että kaikki on häntä vastaan. Paisuttelee asioita ja ilmeisesti jonkin asteisia harhoja tai keksii asioita, jotka sitten luulee todeksi, ainakin sen mukaan mitä kertoo ihmisistä ja asioista, jotka eivät pidä paikkaansa.

Nyt koen todella hankalaksi oman suhtautumiseni hänen kertomiinsa asioihin. Vaihtoehtoja on monta, mutta en nyt tiedä mikä niistä olisi järkevää, kaikkia näistä on tullut vuosien varrella kokeiltua... Eli jos sanon suoraan, että asiat eivät ole niinkuin hän näkee tai että olen erimieltä, hän näkee sen henk.koht. hyökkäyksenä ja pahansuopuutena häntä kohtaan, masentuu vielä enemmän ja katkaisee välit, eli ei vastaa puheluihin eikä viesteihin ja alkaa mustamaalata minua ja perhettäni läheisillemme ja muuallekin.Haluaisin kuitenkin säilyttää yhteyden kun huoli voinnista on kova. Jos taas myötäilen tai ikään kuin jätän kommentoimatta enkä sano asioiden oikeaa tolaa hän kokee sen niin, että olen hänen kanssaan samaa mieltä ja se lisää vettä myllyyn, eli sitten harhat ja luulot vaan paisuvat ja paisuvat. Jos jätän kokonaan vastaamatta edes joihinkin hänen kokemiinsa asioihin hän kokee sen tietenkin pahuutena itseään kohtaan, että minua ei kiinnosta, en välitä (tämä siloinkin kun jostain syystä en voi heti vastata) ja alkaa levitellä lähipiiriin ja muuallekin kaikenlaisia omia tulkintojaan ja mustamaalaa minua ja perhettäni.

Oiisiko kenelläkään neuvoja miten kannattaa toimia. Raskasta tämä on jokatapauksessa, vaikka tiedän, että tämä vaihe ei kesta kuin muutamia viikkoja tai kuukausia, ennen kuin vointi alkaa kohenemaan tai sitten on täydellinen romahdus.

 

["böö"]

*Riippuu siitä miten vaarallinen tämä tyyppi on. Meillä lähipiirissä on tapaus, josta on parempi pysyä kaukana kun paranoia iskee.

Mutta jolloi tarvitse peltä, että joku tulee yöllä oven läpi niin sitten ehdottamasti niin, että sanot suoraan, että "tuon täytyy tuntua tosi pahalta, mutta nyt sulla taas menee harhojen puolelle". Auttaaa saamaan lääkitystä kohdalleen jne. Jos ihmisen lähipiiri tietää, että iso ratas heittää niin mitä väliä mitä sinusta puhuu? Tai mitä väliä muutenkaan?

 

["böö"]

Olen siis nähnyt vierestä miten sairaan ihmisen vanhemmat menevät hommaan mukaan ja tämä pahentaa tilannetta todella.

 

["Beep"]

Sairaan ihmisen harhoihin ei kannata mennä mukaan. Harhoja ei tule paisutella, eikä myötäillä, toisaalta ei pontevasti kumotakaan, vaan keskustellen yrittää pitää realiteettia pystyssä ja saada asianomainen itse ymmärtämään ajatuksenjuoksunsa harhaksi. Jos psykoosi on jo syvällä, tämä ei onnistu, vaan yleensä ihminen tarvitsee sairaalahoitoa. Oletan, että läheiselläsi on hoitokontakti olemassa ja ovat tietoisia sairauden pahenemisvaiheesta?

 

[voimaton]

Ongelma tuossa suoraan sanomisessa on kuitenkin se, että sitten en saa enää pidettyä yhteyttä häneen kun katkaisee välit, eli ei tahdo kuulla totuutta. Eikä sekään ole hyvä, jos minä ja kukaan muukaan ei saa häneen yhteyttä pidettyä. Väkivalta taustaa muita kohtaan ei ole, mutta yksi itsemurhayritys, joka liittyi täyudelliseen romahtamiseen. Tämän takia en tahtoisi välejä kokonaan katkaista.

 

[voimaton]

Itse ei sairaudestaan puhu ollenkaan, ulkopuolisilta kieltää sen olemassaolon. Jos siitä mainitsee tai kysyy, selittelee kaikkea epätosia ja kokee sen hänen haukkumisenaan. Asuu tosiaan eri paikkakunnalla kuin lähisukulaiset niin ei oikein tiedetä hänen nykyisistä hoitokäytännöistään. Ensimmäisen romahduksen jälkeisessä psykiatrisensairaalan hoitojaksolla saatiin tietää että on lääkitys (ainakin silloin) ja psykiatrista hoitoa. Samoin toisen romahduksen tullessa. Mutta nykytilanteesta ei tiedetä yhtään, kun ei tahdo aisata puhua kun on "tolpillaan".

 

[psyki.hoitsu]

Itse olen näiden ihmisten kanssa tekemisissä työn kautta, jolloin toimitaan suoraviivaisesti eli ehdoton ei harhoihin mukaan menemiseen.
Voit auttaa ystävääsi ottamalla yhteyttä kuntanne psykiatriseen poliklinikkaan tai terveysasemaan ja kertoa huolesi.
Joskus olen joutunut tekemään tuon erään ystäväni kohdalla, joka oli jättänyt lääkkeensä syömättä ja harhat olivat pahat. Ilmoitin hoitavalle taholle ja henkilö joutui joksikin aikaa pakkohoitoon, että lääkitys saatiin uudelleen kohdilleen. Ei tästä asiasta tuttuni ja minun välille tullut mitään eri puraa. Olen myös mennyt mukaan lääkäriin ystävän kanssa ja kertonut siellä, minkälaisia ajatuksia ystävälläni on hänen läsnäollessaan. Nykyään on vain aika vaikea päästä hoidon piiriin, jos ei ole aikaisempia hoitokontakteja,tarvitsee sattua jotain...
Sinun ei pidä jäädä yksin miettimään ystäväsi sairautta. Nämä ihmiset uuvuttavat läheiset sairaudellaan. Yleensä harhoissa ihminen on hyvin hoitovastainen, joten sinuna ottaisin nyt hieman välimatkaa tilanteeseen. Kattaa muistaa, ettei aina voi auttaa-varsinkin kun toinen ei halua hoidollista apua. Meillä suomessa elää paljon tällaisia hoitamattomia ihmisiä harhoissaan ja ainut oikea keino auttaa, on järjestää hänelle hoitoa. Jos pelkäät, että kys henkilö tekee itsemurhan, jos välinne katkeavat, niin ratkaisu on hänen, vaikka onkin sairas. Syy ei missään nimessä ole sinun.

 

[voimaton]

Kiitos vastauksesta. Hyvin vaikeaa on näin "ulkopuolisena" lähteä ottamaan mihinkään yhteyttä tai hänen kanssaa lääkäriin tai mihinkään, kun ei hän itse koe olevansa mitenkään sairas. Eikö jotain kontaktia luulisi johonkin hoitavaan tahoon kuitenkin olevan, kun on ollut suljetulla psyk. osastollakin hoidossa aiemmin? Vai jätetäänkö ihminen lääkitysten ja muiden jäkeen vain oman onnensa nojaan? No, kait se sitten on parempi että en mene juttuihin mukaan, eli sanon kuinka ne oikeasti ovat, silläkin uhalla, että kohta en saa häneen mitään yhteyttä.

 

[psyki.hoitsu]

Meillä on niin huono tilanne terveyden huollossa, ettei yhden ns potilaan puuttuminen aiheuta toimenpiteitä. Jos ystävälläsi on olemassa oleva hoitokontakti, niin tuurilla saattaa hoitopisteestä joku soitella perään, jos ei ilmesty sovitulle käynnille mutta valitettavan harvoin näin tapahtuu. Yleensä ihminen menee niin huonoon kuntoon, että tekee jotain älytöntä ja sitä kautta joutuu hoitoon. Itse olen hyvin huolestunut tästä tilanteesta, että ihmiset jätetään yksin. Tämä onkin sitten jo meidän yhteiskuntamme rakenteisiin liittyvä asia ja siihen ei näillä näkymin ole muutosta tulossa.