Onko kenenkään lapsi ollut erityisen haastava 4-vuotiaana?

["Lilli"]

Meillä on neljävuotias tyttö, joka on aina ollu melko haastava ja vaativa. Hakee todella paljon huomiota.
Nyt vain tuntuu, että pahenee koko ajan. Ehkä oli seesteisempi kausi välissä, mutta nyt on tosissaan vaikeaa tämän kanssa.

Onko kellään muulla ollut tällaista tilannetta? Meneekö ajan myötä ohi, miten toimitte?

 

[ap]

Eikö kukaan voisi antaa vähän rohkaisun sanaa ihan puhki olevalle äidille.. Helpottaako tää vaihe joskus vai onko vaikeampaa vain tiedossa..

 

["näin meillä"]

Haastava ja vaativa nelivuotias täälläkin, mutta erityistä rohkaisun sanaa ei lohkea, koska omani on ollut omanlaisensa ja haastava aina. Kehtoitan persoonallisen kasvun tukemiseen ja yhteisen ajan löytämiseen lapsen kanssa, jotta oma lapsi tulee "tutummaksi" ja lapsi saa myös riittävästi huomiota. Näin tuo jatkuva huomionhakeminenkin voi vähentyä, kun osa tarpeesta tulee tyydytetty jo. Lisäksi paljon positiivista palautetta hyvästä ja vähemmän huomiota negatiiviseen käytökseen, etenkin jos kyse on keinosta saada vain huomiota!!

 

[KiiajaVille]

Täällä myös haasteellinen 4v poika, joulukuussa tulee 5v täyteen mutta kyllä viimeiset puolivuotta on ollut jotain aivan erityisen haastavaa.

Pikkuhiljaa alkaa helpottamaan, on siis menossa ohi tai tulossa se seesteisempi vaihe vaihteeksi.

Mitäs sitten voisi tehdä? Riippuu aivan tilanteesta. Vaikka välillä Dr Phill onkin ihan täyttä amerikkalaista soopaa niin kyllä sieltäkin on yksi hyvin toimiva juttu tullut esiin.
Esim tilanteessa missä lapsi haluaa jotain, mitä ei nyt syystä tai toisesta tule saamaan ei auta pelkkä ein hokeminen kuten varmaan olet huomannut.
Tuon saa loppumaan huomattavasti nopeammin kun sanoo pidemmästi, kuulen kyllä että haluat sen, mutta nyt sitä ei saa.
Välttämättä mitään tarkempia selityksiä ei tarvitse, lapsi vaan ilmeisesti tarvitsee vahvistuksen siitä että häntä on kuultu ettei ihan automaattisesti sanota sitä eitä.

 

["äiti"]

Meillä tyttö ollut helpohko lapsi 4 -vuotiaaksi asti ja nyt on kyllä alkanut temppuilemaan ihan erilailla. Valehtelee, kiusaa toisia (ollut siinä kyllä aina etevä), juoksee karkuun jos aikuinen komentaa, lyö aikuistakin ja ilveilee. Ihan ilmeistä näkee kuinka on tyttö muuttunut (sarvet päähän kasvanu-ilme) ja siis tämä ilme tottakai vain sillon kun ei mene mielen mukaan, muuten on kyllä oikein iloinen lapsukainen. Pissailee housuun kun ei malta mennä vessaan ajoissa vaan jättää ihan viime tippaan ja sillon jo lirahtaa, karkaa pihalle vähissä vaatteissa jne jne. Kyllä olen itsekkin miettinyt että minkäslainen typy tästä kasvaa mutta eiköhän kaikesta selvitä rajoilla ja rakkaudella vaikka kyllä se vaatii pitkää pinnaa vanhemmilta. Sitä olen kyllä miettinyt että mikä on sopiva rangaistus pahan teosta koska tuntuu että jäähypenkki tai nurkka tms. on ihan yhtä tyhjän kanssa.

 

["vieras"]

Haastava 4v taallakin, tosin ollut haastava jo viimeiset reilut 2v, eika ennen sitakaan ollut kaikista rauhallisin. Tuntuu ettei mikaan mene perille ja mitaan ei uskota, osaltaan johtuu ihan rauhattomuudesta ettei malta olla hetkeakaan paikallaan ja kaikkea on pakko nykia, mutta myos erittain uhmakas ja uhmaaminen ei valitettavasti jaa pelkastaan vanhempiin, vaan uhmataan kaikille aikuisilla ja lapsillekin. Huutaa taytta kurkkua lahes asiasta kuin asiasta jos ja kun ei mene mielen mukaan, esim jos ollaan kaupassa ja ei pida karryista kiinni pyynnoista huolimatta, otan kadesta kiinni jotta pysyy vierella, alkaa kauhea huuto ja kiljunta etta sattuu sattuu vaikka ilman en edes kovasti pidas kiinni ja jos kayttaytyisi paastaisin irti. On kai reilua sanoa etta kerataan kauhistuneita katseita kaupassa, mutta siihen olen jo tottunut, tytto vain valitettavasti nauttii huomion saannista kauhistuneilta kanssa ihmisilta.

 

[täälläkin]

Meidän poika käyttäytyy samoin kuin "äiti":n tyttö. Lisäksi vielä se, että jos tiukemmin komentaa/korottaa ääntä niin poika alkaa parkua kuin syötävä, samoin jos yrittää jäähylle laittaa. Lisäksi juuri tuo lyöminen, joka mielestäni kuuluu enemminkin pari vuotiaan käytökseen?

Meillä tosin muuttunut elämäntilannekin viimeisen puolen vuoden aikana, muutettiin uuteen kotiin, jäin töistä pois ja poika kotihoitoon ja vauva tulossa loppuvuodesta. En tiedä kuinka paljon nää sitten vaikuttaa,mutta itselle on kyllä tullut mieleen että olisiko sittenkin ollut viisainta pitää poika päiväkodissa.

 

[vierailija]

Hei kertokaas mikä näiden silloisten neljävuotiaiden kanssa kävi. Loppuiko uhma koskaan T. väsynyt 4,5v n. äiti.

 

[vierailija]

Oi kyllä! Meillä oli 4-vuotiaana oikein raivotar. Teini-ikää odotellessa, mutta ainakin nyt 6-vuotiaana elämä on hyvin seesteistä. "Eskariuhmaa" on, mutta se on jänkäämistä johon voi olla osallistumatta eikä niin kuin 4-vuotiaan infernaalinen kirkumiskonsertti jota ei pääse pakoon ilman lentolippua.

 

[vierailija]

Oi kyllä! Meillä oli 4-vuotiaana oikein raivotar. Teini-ikää odotellessa, mutta ainakin nyt 6-vuotiaana elämä on hyvin seesteistä. "Eskariuhmaa" on, mutta se on jänkäämistä johon voi olla osallistumatta eikä niin kuin 4-vuotiaan infernaalinen kirkumiskonsertti jota ei pääse pakoon ilman lentolippua.

Ai niin ja meillä oli myös 4-vuotiaana paljon äidin läpsimistä, mikä tuntui tosi isolta ja vakavalta asialta silloin, mutta olisi varmaan mennyt nopeammin ohi jos en hädissäni olisi tehnyt siitä niin suurta kasvatusnumeroa ja antanut naamasta paistaa miten hermostuttavaa se oli.

Jos nämä 4-vuotiaat on teidän ainokaisia/esikoisia ja naapurin Ville-Jasmiina käyttäytyy aina tyynemmin niin haluan lohduttaa lapset ON erilaisia. Kuopuksen ei harrasta kirkumista ja lyömistä, vaan parkuu ja hakee lohtua ja kontaktia ihan eri tavalla, mutta temperamenttiero olikin nähtävissä jo pikkuvauvana. 4-vuotiaat ei onneksi ja valitettavasti ole täysin "kasvatuksensa tuloksia".

 

[.....]

Hei kertokaas mikä näiden silloisten neljävuotiaiden kanssa kävi. Loppuiko uhma koskaan T. väsynyt 4,5v n. äiti.

Käsittääkseni kaikki 4-vuotiaat ovat haasteellisia. Kaikki vain eri tavoin. Jotkut huutaa, tappelee, riehuu, ei tottele, toiset rauhattomia, toiset liian epävarmoja, pelokkaita jne jne.
Mutta lohdutuksena sanoisin, että kaikilla se yleensä helpottaa.
Ja niin ihmeellistä kuin onkin, vuoden päästä se aika tuntuukin olleen ihan älyttömän helppoa, kun on uudet, isommat murheet lasten kanssa

 

[vierailija]

Helpottaminen on suhteellista
Enää ei revi tapettia, ei kisko kaapeista kaikkia vaatteita lattialle, eikä heitä lautasta olan yli lattialle kun on syönyt.
Nyt on haastava 12-vuotias, joka vaatii jatkuvasti toimintaa, huomiota, keksii edelleen kujeita ja kyseenalaisia juttuja, kuten saattaa sahata kaikki vajassa odottavat laudat pätkiksi ja rakentaa niistä tikapuut kun ei olla huomattu sanoa että niihin ei saa koskea (jos sitä muistaisikaan)...
Hyväntahtoinen jäbä, mutta erittäin vilkas.