Onko kenenkään muun äidit/isät tällaisia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei kiva
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ei kiva

Vieras
Olen jo toista vuotta hyvin väsynyt, monta pientä lasta...
Tämän viimeisimmän synnytyksen jälkeen on tainnut väsy muuttua uupumukseksi...
Tiedän että minulla hyvin tod.näk. on "böönautti".
Mietin, kerronko äidilleni mitään, mutta sitten kuitenkin päätin kertoa ja samalla huokasin, että jospa tähän vois saada jostain apua..............!
Äidin (ja isän) kommentti oli: höpö höpö sinulla mitään sellasta ole!!!!!!! Pöh! (lue: ethän edes ikinä tee mitään, kuinka voisit olla väsynyt!!!) Olen siis vanhempieni silmissä ollut aina laiska, saamaton, surkea. Mitään apua/tukea ei ole ikinä herunut, eikä tule koskaan herumaan.
Tiedän, että vaikka olisin itsarin partaalla, äidin ja isän kommentti on edelleen: höpö höpö, kunhan kuvittelet...!!

Voiko toinen enää pahemmin toiselle sanoa? Oksettavan karseaa. Onneksi minun ei tarvitse olla niiden kanssa lähemmin tekemisissä. Onneksi minulla on rakastava mies ja ihana perhe! Jospa vaan sais jostain apua, että pääsis toipumaan...sukulaisilta sitä ei heru.
 
ehka he eivat pahuuttaan sanoneet niin vaan eivat yksinkertaisesti nae asiaa sinun kannalta. uskon etta aitisi ja isasi auttaisivat jos suoraan kysyt apua, kerrot mita haluat heidan tekevat ja selitat miksi olet uupunut.
mun mieleta ei kannata heittaa hanskoja vaan siksi etta yhden kommentin vuosi he eivat usko sinun olevan uupunut.
joskus ihmiset valittavat vasymystaan vaan saadakseen myotatuntoa mut eivat odota sen kummempaa apua, ehka he ymmarsivat asian niin ja yrittivat nain saada sut 'piristymaan'.
kaikki eivat ymmarra vihjeita esim. 'roskis on taynna' etta se itseasiassa on pyynto vieda roskat!
kokeile uudelleen ja anna ihan konkreettisia asioita heille mita he voi tehda auttaakseen.
voimia sulle! ja jos suoraan kieltaytyvat niin sit ainakin tiedat et apua pitaa hakeakin muualta.
 
Mun porukat kuulostaa tolta myös.

Ei ne tajuu, miten rankkaa olla kahden kanssa ja työtön.

Siis NE ollu AINA töissä ja MUA hoiti isovanhemmat jo vastasyntyneenä, että HE pääsi etelään... :o :snotty:
 
Ovat olleen minua kohtaan AINA tällaisia. Ei siis vain nyt. En ole ikinä saanut mitään tukea missään määrin, vaikka tilanne olisi ollut mikä tahansa! Ja he kyllä tietävät, että olen OIKEASTI uupunut, mutta tuolla kommentillaan (kuten aina) pyyhkivät sen asian päiväjärjestyksestään, eivät siis halua/jaksa välittää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei kiva:
Olen jo toista vuotta hyvin väsynyt, monta pientä lasta...
Tämän viimeisimmän synnytyksen jälkeen on tainnut väsy muuttua uupumukseksi...
Tiedän että minulla hyvin tod.näk. on "böönautti".
Mietin, kerronko äidilleni mitään, mutta sitten kuitenkin päätin kertoa ja samalla huokasin, että jospa tähän vois saada jostain apua..............!
Äidin (ja isän) kommentti oli: höpö höpö sinulla mitään sellasta ole!!!!!!! Pöh! (lue: ethän edes ikinä tee mitään, kuinka voisit olla väsynyt!!!) Olen siis vanhempieni silmissä ollut aina laiska, saamaton, surkea. Mitään apua/tukea ei ole ikinä herunut, eikä tule koskaan herumaan.
Tiedän, että vaikka olisin itsarin partaalla, äidin ja isän kommentti on edelleen: höpö höpö, kunhan kuvittelet...!!

Voiko toinen enää pahemmin toiselle sanoa? Oksettavan karseaa. Onneksi minun ei tarvitse olla niiden kanssa lähemmin tekemisissä. Onneksi minulla on rakastava mies ja ihana perhe! Jospa vaan sais jostain apua, että pääsis toipumaan...sukulaisilta sitä ei heru.

MUlla oli ekan muksun kans tommosta omien vanhempien kans , mut toisen muksun kans ei oo ollu .....ekan muksun syntymän jälkeen todella paha masennus ja lapsi oli sijaiskodissa sen takia kun en jaksanut hoitaa ja ex-ukko oli vaan duunissa ja sit kun pyysi et voisko hoitaa muksua vaik vähän aikaan niin sano vaan et hällä on muuta menoa , mut onneksi erottiin ja poika kylläkin jäi isälleen ja joutu oppimaan hoitamaan poikaa.....olin monta kuukautta sairaalassa :snotty: mut näen poikaa aina ku haluun ....
kannattaa hakea ulkopuolista apua jos ei muualta saa :flower:
 
Ei ole ollut minunkaan vanhempani koskaan apuna. Heitä ei kiinnosta minun elämäni eikä lasten lastensa elämä. Äitini elämässä ei ole muuta kuin koira ja isääni eivät asiani kiinnosta. Itse olen sitä mieltä, että jos minulla menisi välit lapsiini minulla ei olisi mitään! Miksihän he ovat koskaan lapsia edes tehneet!!!
 

Yhteistyössä