Onko kenenkään omainen/tuttava parantunut aivoihin levinneestä syövästä?

["minna"]

Äidiltäni löytyi viime kesänä keuhkosyöpä joka oli levinnyt molempiin keuhkoihin. Sai sädehoitoa ja joulukuussa oli syöpäpesäkkeet hävinneet.
Kolmisen viikkoa sitten alkoi yhtäkkiä puhe puuroutumaan, eikä siitä saanut oikeastaan mitään selvää. Myös kävely oli todella vaikeaa.
Sairaalassa löydettiin aivoista 3 etäpesäkettä, johon aloitettiin samantien kortisonilääkitys. Muutamassa päivässä palasi ruokahalu ja puhe selkeytyi. Vajaan viikon oli sairaalassa ja pääsiäisen jälkeen alkoi sädehoito, joka jatkuu vielä pari päivää. Saa lisäksi koko ajan kortisonia. Nyt on kunto parantunut huimasti, puhe aivan selvää ja ruoka maistuu todella hyvin, on koko ajan nälkä. Nyt sit sädehoito kuulemma lopetetaan kokonaan, samoin hoidot syöpäklinikalla.
Pari tuttua kertoi, että kun heidän omaisellaan löytyi aivoista etäispesäkkeitä olivat kuolleet 2-3vkon päästä.
Äidilleni lääkärikin oli sanonut, että tästä ei enää parane......mutta tapahtuuhan niitä ihmeitä.
Löytyiskö täältä ketään, jolla tuttu elänyt vielä pitkäänkin ja hoidot tehonneet just tossa aivoihin levinneessä syövässä? Aidillä ikää 63v.

 

["minna"]

[QUOTE="minna";23728783]Äidiltäni löytyi viime kesänä keuhkosyöpä joka oli levinnyt molempiin keuhkoihin. Sai sädehoitoa ja joulukuussa oli syöpäpesäkkeet hävinneet.
Kolmisen viikkoa sitten alkoi yhtäkkiä puhe puuroutumaan, eikä siitä saanut oikeastaan mitään selvää. Myös kävely oli todella vaikeaa.
Sairaalassa löydettiin aivoista 3 etäpesäkettä, johon aloitettiin samantien kortisonilääkitys. Muutamassa päivässä palasi ruokahalu ja puhe selkeytyi. Vajaan viikon oli sairaalassa ja pääsiäisen jälkeen alkoi sädehoito, joka jatkuu vielä pari päivää. Saa lisäksi koko ajan kortisonia. Nyt on kunto parantunut huimasti, puhe aivan selvää ja ruoka maistuu todella hyvin, on koko ajan nälkä. Nyt sit sädehoito kuulemma lopetetaan kokonaan, samoin hoidot syöpäklinikalla.
Pari tuttua kertoi, että kun heidän omaisellaan löytyi aivoista etäispesäkkeitä olivat kuolleet 2-3vkon päästä.
Äidilleni lääkärikin oli sanonut, että tästä ei enää parane......mutta tapahtuuhan niitä ihmeitä.
Löytyiskö täältä ketään, jolla tuttu elänyt vielä pitkäänkin ja hoidot tehonneet just tossa aivoihin levinneessä syövässä? Aidillä ikää 63v.[/QUOTE]

up

 

[Mama the strange]

Ainakin yksi tuttavani on parantunut aivosyövästä. Ei tosin ollut etäispesäke. Hänen kasvaimeensa eivät mitkään hoidot tehonneet ja hän joutui erittäin riskaabeliin leikkaukseen. Leikkauksessa oli iso riski menettää tärkeitä osa-alueita aivoista. Hänellä leikkaus kuitenkin onnistui. Syöpä saatiin pois ja hän on täysin terve.

Toisaalta toinen tuttavani, jolla oli erittäin paha aivosyöpä sinnitteli useita vuosia (muistaakseni neljä tai viisi) syövän kanssa. Lopulta hän kuitenkin kuoli. Eli kuitenkin useita vuosia siis.

 

["zenn"]

Olen pahoillani, mutta valitettavasti olen kokenut ainoastaan tuon 2-3 viikkoa 42-vuotiaalla miehellä. Jaksamista sinulle.

 

["minna"]

[QUOTE="zenn";23728950]Olen pahoillani, mutta valitettavasti olen kokenut ainoastaan tuon 2-3 viikkoa 42-vuotiaalla miehellä. Jaksamista sinulle.[/QUOTE]

Ehtikö saada mitään hoitoa? Ajattelin vaan kun kunto parantunut noin hyvin ja hoito tuntuu tehonneen. Itse ei kyllä taida tajuta tilannettaan, vaikka lääkäri sanoi että ei parane, suunnittelee esim jo ensi syksyä ja talvea.

 

["vieras"]

Minun isällä oli keuhkosyöpä, viime syyskuussa todettiin useita etäispesäkkeitä aivoissa. Marraskuun alussa kuoli.

 

["zenn"]

[QUOTE="minna";23728976]Ehtikö saada mitään hoitoa? Ajattelin vaan kun kunto parantunut noin hyvin ja hoito tuntuu tehonneen. Itse ei kyllä taida tajuta tilannettaan, vaikka lääkäri sanoi että ei parane, suunnittelee esim jo ensi syksyä ja talvea.[/QUOTE]

Ennen aivoihin leviämistä hänellä oli 2-vuotta syöpähoitoja takana ja siinä vaiheessa kivunlievitys oli tärkein proriteetti. Mä en ihan tarkkaan enää muista yksityiskohtia, koska kyse oli omasta isästäni ja itse olin 14v.

 

["minä"]

vähäistä määrää ihmettelen. eihän pääsiäisestä ole kuin pari viikkoa. itselläni kolmosluokan kasvain leikattiin aivoista marraskuussa, sain siihen 33 kertaa sädehoitoa. onko lääkäri vaan päättänyt että hoito lopetetaan?ja se ruokahalu johtuu siitä kortisonista.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23728988]Minun isällä oli keuhkosyöpä, viime syyskuussa todettiin useita etäispesäkkeitä aivoissa. Marraskuun alussa kuoli.[/QUOTE]

Vielä lisäisin tuosta ennusteesta.. Isän kohdalla lääkäri sanoi pari viikkoa ennen isän kuolemaa, että keskimäärin tuossa vaiheessa on 3-4 kuukautta elinikää jäljellä. Ja mainitsit tuosta että äitisi ei tunnu tajuavan tilannettaan.. Minun isällä oli sama juttu, suunnitteli seuraavaa kesää jne. Ehkä se on tavallaan keino suojella itseään, ettei luovu toivosta.. Paljon jaksamisia sinulle, toivotaan äitisi kohdalla parasta.

 

["minna"]

[QUOTE="minä";23729015]vähäistä määrää ihmettelen. eihän pääsiäisestä ole kuin pari viikkoa. itselläni kolmosluokan kasvain leikattiin aivoista marraskuussa, sain siihen 33 kertaa sädehoitoa. onko lääkäri vaan päättänyt että hoito lopetetaan?ja se ruokahalu johtuu siitä kortisonista.[/QUOTE]

sanoi jo ensitapaamisella, että taudista ei voi parantua ja määräs noi sädehoitokerrat ja muuta hoitoa ei kuulemma enää syöpäklinikalla anneta.
Oliko sulla aivosyöpä vai etäpesäkkeitä aivoissa?

 

["vieras"]

valmistaudu pahimpaan.Juttele äitisi kanssa kaikesta niin kauan kun hän jaksaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="minä";23729015]vähäistä määrää ihmettelen. eihän pääsiäisestä ole kuin pari viikkoa. itselläni kolmosluokan kasvain leikattiin aivoista marraskuussa, sain siihen 33 kertaa sädehoitoa. onko lääkäri vaan päättänyt että hoito lopetetaan?ja se ruokahalu johtuu siitä kortisonista.[/QUOTE]

Kirjoitin tuossa isästäni.. Hän sai sädehoitoa vain 10 kertaa. Lääkärin mukaan piti ottaa varovaisemmin kun aivohalvaus oli jo jättänyt jälkiään aivoihin. Ehkä se ikäkin tuossa painaa, ja jos on minun isän tavoin ollut jo jotain muuta sairautta.

 

[Ultramariini]

Voisinpa sanoa, että tunnen. Mutta en tunne. Isäni menehtyi aikoinaan keuhkosyöpään, joka siis keuhkoista saatiin leikkauksella pois. Mutta myöhemmin löytyi aivoista etäispesäkkeitä, ja niiden toteamisen jälkeen ei aikaa ollut enää paljon.
Voimia sinulle, äidillesi ja kaikille läheisillenne:hug::hug:

 

["minna"]

[QUOTE="vieras";23729045]valmistaudu pahimpaan.Juttele äitisi kanssa kaikesta niin kauan kun hän jaksaa.[/QUOTE]

no kun ei halua jutella taudistaan yhtään mitään..........

 

[.]

Se että suunnittelee tulevaa auttaa jaksamaan ja on eräänlainen defenssi. Muutenhan romahtaisi heti ja hän kai myös suojelee siinä samassa teitä. Äitini kuoli syöpään kahdesa viikossa.

 

[.]

[QUOTE="minna";23729080]no kun ei halua jutella taudistaan yhtään mitään..........[/QUOTE]

Ei se puhe auta. Joskus on parempi olla hiljaa. Juttele esim diakonin tai sairaalapapin kanssa jos itse tarvitset jutella.

 

[....]

Tiedän kyllä ihmisiä, jotka ovat parantuneet. Rukouksen kautta, tapahtui Jumalan ihme. Toivottavasti äitisi tilanne on todella se, että hän saisi parantua.

 

["minä"]

[QUOTE="minna";23729037]sanoi jo ensitapaamisella, että taudista ei voi parantua ja määräs noi sädehoitokerrat ja muuta hoitoa ei kuulemma enää syöpäklinikalla anneta.
Oliko sulla aivosyöpä vai etäpesäkkeitä aivoissa?[/QUOTE]

ihan aivosyöpä. itselleni lääkäri antoi 5-10 vuotta aikaa. ja mulle myös sanoi tuota samaa. harmi ettei mahdollisuutta ole.

 

[..]

[QUOTE="minna";23729080]no kun ei halua jutella taudistaan yhtään mitään..........[/QUOTE]

ei teidän kannata tuhlata jäljellä olevaa aikaa siihen että juttelette siitä taudista. jutelkaa iloisista asioista ja tehkää jotain mistä jää hyviä muistoja. se kortisoni tosiaan parantaa oloa, piristää ja lisää ruokahalua.

 

["vieras"]

Miksi loppuaika pitäisi viettää sairaudesta tai kuolemasta puhuen, jos ei äiti sitä halua? Kannattaa vaan olla lähellä ja nauttia ajasta, joka on jäljellä. Saa itkeä, mutta saa myös olla iloinen ja nauraa yhdessä. Sitä äitisi varmaan haluaa.

 

["minä"]

olen edellisten kanssa samaa mieltä. otatte nyt päivän kerrallaan ja nautitte yhteisestä ajasta. päivä kerrallaan.

 

["leena"]

[QUOTE="minna";23729080]no kun ei halua jutella taudistaan yhtään mitään..........[/QUOTE]

Ei ehkä kannatakkaan käyttää aikaa sairaudesta juttelemiseen vaan jutelkaa kaikesta muusta. Nyt kun siihen on vielä tilaisuus. Ja se lähellä oleminen on kaikkein tärkeintä, antaa aikaa.

 

[uh]

Jos siis keuhkosyöpä on alkuperäistauti,ei paljoa paranemisia voi antaa..Aivoihin tulee metastaasit.Kaikki,mitä äidillesi nyt tehdään, on oireiden hoitoa!

 

[Cucumber]

Aivokasvaimiahan on tietysti erilaisia, ja tilanne on myöskin aina eri, jos on kyse metastaaseista, eli levinneestä syövästä tai primäärituumorista aivoissa. Ymmärrän, että sinulla on kova halu taistella saamaanne diagnoosia vastaan. Ei ole helppoa niin sanotusti luovuttaa, kun on omasta rakkaasta kyse. Lääkäri on kuitenkin tehnyt teille palveluksen kertomalla asian, niin kuin se on. Voitte keskittyä olennaiseen sen sijasta, että keskittyisitte paranemiseen, se kun kuulostaa olevan pois suljettu vaihtoehto. Ihmeitähän tietysti joskus aina tapahtuu, mutta varmasti lääkäri on oman alansa asiantuntija, ja tehnyt perusteellista työtä.

Kertomasi piristyminen on todennäköisesti kortisonista johtuvaa, ja on valitettavasti vain väliaikaista. Pitäisikö sinun ottaa vielä yhteyttä hoitavaan lääkäriin, ja pyytää perustelemaan miettimiäsi päätöksiä sinulle? Kuulostaa siltä, että sinulla on vielä paljon kysymyksiä.

Voimia oikein paljon teille kaikille.

 

["pii"]

ei teidän kannata tuhlata jäljellä olevaa aikaa siihen että juttelette siitä taudista. jutelkaa iloisista asioista ja tehkää jotain mistä jää hyviä muistoja. se kortisoni tosiaan parantaa oloa, piristää ja lisää ruokahalua.

Juuri näin minäkin äidin menettäneenä neuvon tekemään, eläkää hetki kerrallaan eteenpäin.