Olen käynyt lapsettomuushoidoissa ja viime lokakuussa taas irroitettiin munasolu. Siitä parin viikon päästä tein raskaustestin, jossa näkyi haalea viiva. Kävin muiden asioiden takia labrassa ja pyysin samalla myös raskaustestiä ja se oli positiivinen!!
Otin sitten yhteyttä hoitavaan lääkäriini ja hän halusi ultrata tilanteen. Kylmästi hän totesi, että tämä rouvan kohtu on kyllä aivan tyhjä. He passittivat minut verikokeisiin, joissa todettiin raskausarvojeni olevan huomattavan korkeat. Kätilö sitten soitti minulle ja sanoi, että minulla on todennäköisesti kohdun ulkoinen raskaus ja minun tulisi seuraavana päivänä tulla toimenpiteeseen. myöhemmin kätilö soitti minulle uudelleen ja sanoi lääkärin kuitenkin vielä haluavan varmistaa ultralla asian.
Henkisesti valmistautuneena lähdin aamulla sairaalaan. ultrassa kuitenkin näkyi pienen pieni ihmisentaimi, jonka sydän löi reippaasti. Tällöin kerroin jo lähimmilleni raskaudestani. Puolentoista viikon kuluttua uudessa ultrassa ei näkynyt taas mitään. Itseäni lohdutin ajatuksella, ettei vauvani voi yhtäkkiä hävitä masusta, kun sydämen lyönnitkin olivat näkyneet. Siitä viikon päästä oli uusi ultra, jossa näkyi vain tyhjä sikiöpussi. Sitten ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin tyhjentää kohtu lääkkeellisesti.
Virallisesti potilastietoihini kirjattiin tuulimunaraskaus. Sitä ei osannut lääkärikään selittää, miten se on tuulimuna, vaikka me kaikki näimme sikiön ja sen sydämen lyönnit.
Tuntuu kuin vauvani olisi kuollut, vaikka ilmeisesti ei sitten mitään ollutkaan? Vai oliko? Onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia?
Lääkärin lohduttavat sanat, jotka eivät siinä tilanteessa lohduttaneet yhtään: Nyt me ainakin tiedämme, että sinä voit tulla raskaaksi. Seuraavia kuukautisia odotellessa...
Otin sitten yhteyttä hoitavaan lääkäriini ja hän halusi ultrata tilanteen. Kylmästi hän totesi, että tämä rouvan kohtu on kyllä aivan tyhjä. He passittivat minut verikokeisiin, joissa todettiin raskausarvojeni olevan huomattavan korkeat. Kätilö sitten soitti minulle ja sanoi, että minulla on todennäköisesti kohdun ulkoinen raskaus ja minun tulisi seuraavana päivänä tulla toimenpiteeseen. myöhemmin kätilö soitti minulle uudelleen ja sanoi lääkärin kuitenkin vielä haluavan varmistaa ultralla asian.
Henkisesti valmistautuneena lähdin aamulla sairaalaan. ultrassa kuitenkin näkyi pienen pieni ihmisentaimi, jonka sydän löi reippaasti. Tällöin kerroin jo lähimmilleni raskaudestani. Puolentoista viikon kuluttua uudessa ultrassa ei näkynyt taas mitään. Itseäni lohdutin ajatuksella, ettei vauvani voi yhtäkkiä hävitä masusta, kun sydämen lyönnitkin olivat näkyneet. Siitä viikon päästä oli uusi ultra, jossa näkyi vain tyhjä sikiöpussi. Sitten ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin tyhjentää kohtu lääkkeellisesti.
Virallisesti potilastietoihini kirjattiin tuulimunaraskaus. Sitä ei osannut lääkärikään selittää, miten se on tuulimuna, vaikka me kaikki näimme sikiön ja sen sydämen lyönnit.
Tuntuu kuin vauvani olisi kuollut, vaikka ilmeisesti ei sitten mitään ollutkaan? Vai oliko? Onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia?
Lääkärin lohduttavat sanat, jotka eivät siinä tilanteessa lohduttaneet yhtään: Nyt me ainakin tiedämme, että sinä voit tulla raskaaksi. Seuraavia kuukautisia odotellessa...
