V
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Täh, no hiljanhan se kävi jollain laadukkaalla ilotytöllä. Kirjoituksissaan itse kertoi.
Kyl sillä ihan vaan muuten päässä viraa. Luulee olevansa joku sanansaattaja tai itse jumala.
No ei, mutta jos ihminen olisi onnellinen ja tasapainoinen, esim onnellisessa parisuhteessa niin suunnittelisiko hän joukkomurhia ja virittelisi pommeja lannotteesta? Tai jos Breikvik olisi vaikkapa sosiaalisesti suosittu, hyvä joukkueurheilija ja arvostettu hyväntekijä. Silloin kun elämässä on sisältöä, ei tarvitse vaipua synkkyyteen. Toki ihminen on sairas mieleltään mutta jos mies asuu 32-vuotiaana äitinsä kanssa ja notkuu netissä paasaten sekopäisiä ideoitaan yökausia niin olen aika varma että tilanne olisi toinen erilaisessa sosiaalisessa asemassa.
Kukaanhan ei hänestä ole sanonut mitään epäilyttävää, päinvastoin hän ei ole jäänyt oikein mitenkään mieleen kenellekään. Eli hän on ollut ihmisille ilmaa ja tapettia. Kyllähän semmoinen sairastuttaa (en siis syytä muita vaan oletan). Juuri luin erään tutkijan kirjoitusta että yksinäisenä on helppoa kokea vihaa yhteiskuntaa kohtaan kun kuitenkin yleisenä arvostuksen kohteena ovat perhe ja sosiaalinen hyvä asema. Yksinäisellä hylkiöllä viha ja katkeruus kasvaa.
Aika karustihan toi kolumni oli kirjoitettu mutta oli siinä totuuden siemen. Ei kyse välttämättä ole seksistä mutta yleisestä huomaamisesta. Koulukaverit voivat sille ujollekin koululaiselle sanoa moi ja kysellä kuulumisia, työpaikalla voi kysellä myös aremmalta työkaverilta mielipiteitä ja kuunnella hiljaisemmankin mielipiteitä. Mua kaduttaa ihan kamalasti millainen olin teini-iässä. En ole koskaan ollut kiusaaja mutta olen ollut aina sosiaalisilta taidoiltani taitava, olen ollut aina suosittu ja ison kaveripiirin ympäröimä. Minua kaduttaa kamalasti etten puhunut koko yläasteaikanani muutamalle ujolle luokkakaverilleni mitään! En koskaan!!! Jälkeenpäin olen kuullut että yksi heistä sairastui skitsofreniaan ja olen potenut todella huonoa omaatuntoa miksen voinut sanoa edes moita tai kysyä miten menee! Kerran lenkillä ollessani tämä skitseofreniaan sairastunut koulukaveri tuli vastaan metsäpolulla. Hän oli ihan mustissa ja todella synkän näköinen. Tuolloin pelkäsin että hän tappaa mut.
Opettakaa lapsenne ottamaan muut ihmiset huomioon, vaikkei olisikaan paras kaveri niin silti jokaiselle luokkakaverille voi puhua ja olla ystävällinen! Omasta kokemuksesta voin sanoa että myös opettajilla on aikamoinen vastuu erottaa näitä isoja kaveriporukoita ja laittaa myös hiljaisempia oppilaita puheliaampien joukkoon. Kyllä opettaja näkee jos joku jää aina yksin, silloin pitää aikuisen ihmisen toimia!!!