Onko keskustelua Aamulehden kolumnista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Täh, no hiljanhan se kävi jollain laadukkaalla ilotytöllä. Kirjoituksissaan itse kertoi.
Kyl sillä ihan vaan muuten päässä viraa. Luulee olevansa joku sanansaattaja tai itse jumala.
 
Aika karustihan toi kolumni oli kirjoitettu mutta oli siinä totuuden siemen. Ei kyse välttämättä ole seksistä mutta yleisestä huomaamisesta. Koulukaverit voivat sille ujollekin koululaiselle sanoa moi ja kysellä kuulumisia, työpaikalla voi kysellä myös aremmalta työkaverilta mielipiteitä ja kuunnella hiljaisemmankin mielipiteitä. Mua kaduttaa ihan kamalasti millainen olin teini-iässä. En ole koskaan ollut kiusaaja mutta olen ollut aina sosiaalisilta taidoiltani taitava, olen ollut aina suosittu ja ison kaveripiirin ympäröimä. Minua kaduttaa kamalasti etten puhunut koko yläasteaikanani muutamalle ujolle luokkakaverilleni mitään! En koskaan!!! Jälkeenpäin olen kuullut että yksi heistä sairastui skitsofreniaan ja olen potenut todella huonoa omaatuntoa miksen voinut sanoa edes moita tai kysyä miten menee! Kerran lenkillä ollessani tämä skitseofreniaan sairastunut koulukaveri tuli vastaan metsäpolulla. Hän oli ihan mustissa ja todella synkän näköinen. Tuolloin pelkäsin että hän tappaa mut.
Opettakaa lapsenne ottamaan muut ihmiset huomioon, vaikkei olisikaan paras kaveri niin silti jokaiselle luokkakaverille voi puhua ja olla ystävällinen! Omasta kokemuksesta voin sanoa että myös opettajilla on aikamoinen vastuu erottaa näitä isoja kaveriporukoita ja laittaa myös hiljaisempia oppilaita puheliaampien joukkoon. Kyllä opettaja näkee jos joku jää aina yksin, silloin pitää aikuisen ihmisen toimia!!!
 
Joo tuon ymmärrän, että läheisyyttä ja huomiota pitäisi kaikkien saada ja ehkä sillä saataisin mielenterveysongelmia vähemmäksi. Mutta että joku tappaisi lapsia ja nuoria sen takia, että ei ole tyttöystävää niin ei se minusta ihan niinkään mene.
 
[QUOTE="a.p";24269923]Joo tuon ymmärrän, että läheisyyttä ja huomiota pitäisi kaikkien saada ja ehkä sillä saataisin mielenterveysongelmia vähemmäksi. Mutta että joku tappaisi lapsia ja nuoria sen takia, että ei ole tyttöystävää niin ei se minusta ihan niinkään mene.[/QUOTE]

No ei, mutta jos ihminen olisi onnellinen ja tasapainoinen, esim onnellisessa parisuhteessa niin suunnittelisiko hän joukkomurhia ja virittelisi pommeja lannotteesta? Tai jos Breikvik olisi vaikkapa sosiaalisesti suosittu, hyvä joukkueurheilija ja arvostettu hyväntekijä. Silloin kun elämässä on sisältöä, ei tarvitse vaipua synkkyyteen. Toki ihminen on sairas mieleltään mutta jos mies asuu 32-vuotiaana äitinsä kanssa ja notkuu netissä paasaten sekopäisiä ideoitaan yökausia niin olen aika varma että tilanne olisi toinen erilaisessa sosiaalisessa asemassa.
 
No ei, mutta jos ihminen olisi onnellinen ja tasapainoinen, esim onnellisessa parisuhteessa niin suunnittelisiko hän joukkomurhia ja virittelisi pommeja lannotteesta? Tai jos Breikvik olisi vaikkapa sosiaalisesti suosittu, hyvä joukkueurheilija ja arvostettu hyväntekijä. Silloin kun elämässä on sisältöä, ei tarvitse vaipua synkkyyteen. Toki ihminen on sairas mieleltään mutta jos mies asuu 32-vuotiaana äitinsä kanssa ja notkuu netissä paasaten sekopäisiä ideoitaan yökausia niin olen aika varma että tilanne olisi toinen erilaisessa sosiaalisessa asemassa.

Ei parisuhdekaan kuitenkaan ole mikään ihmepelastus, jonka avulla kaikki hullut muuttuu normaaliiksi. Mä luulen, että se on enemmänkin niin, että Breikvik ei ollut parisuhteessa eikä hyvässä sosiaalisessa asemassa, koska oli mielisairas. Ei niin, että hän oli mielisairas, koska ei ollut parisuhteessa.
 
[QUOTE="a.p";24270014]Ei parisuhdekaan kuitenkaan ole mikään ihmepelastus, jonka avulla kaikki hullut muuttuu normaaliiksi. Mä luulen, että se on enemmänkin niin, että Breikvik ei ollut parisuhteessa eikä hyvässä sosiaalisessa asemassa, koska oli mielisairas. Ei niin, että hän oli mielisairas, koska ei ollut parisuhteessa.[/QUOTE]

Kukaanhan ei hänestä ole sanonut mitään epäilyttävää, päinvastoin hän ei ole jäänyt oikein mitenkään mieleen kenellekään. Eli hän on ollut ihmisille ilmaa ja tapettia. Kyllähän semmoinen sairastuttaa (en siis syytä muita vaan oletan). Juuri luin erään tutkijan kirjoitusta että yksinäisenä on helppoa kokea vihaa yhteiskuntaa kohtaan kun kuitenkin yleisenä arvostuksen kohteena ovat perhe ja sosiaalinen hyvä asema. Yksinäisellä hylkiöllä viha ja katkeruus kasvaa.
 
Kukaanhan ei hänestä ole sanonut mitään epäilyttävää, päinvastoin hän ei ole jäänyt oikein mitenkään mieleen kenellekään. Eli hän on ollut ihmisille ilmaa ja tapettia. Kyllähän semmoinen sairastuttaa (en siis syytä muita vaan oletan). Juuri luin erään tutkijan kirjoitusta että yksinäisenä on helppoa kokea vihaa yhteiskuntaa kohtaan kun kuitenkin yleisenä arvostuksen kohteena ovat perhe ja sosiaalinen hyvä asema. Yksinäisellä hylkiöllä viha ja katkeruus kasvaa.

Ymmärrän kyllä pointtisi, varmasti yksinäisyys ja toisten välinpitämättömyys vaikuttaa asiaan. Mutta kaikista yksinäisistä ei kuitenkaan tule terroristeja. Mistä se sitten johtuu, että joistain tulee? Minä uskon, että se syy ja vastuu on kuitenkin viime kädessä siinä ihmisessä itsessään.
 
[QUOTE="a.p";24270118]Ymmärrän kyllä pointtisi, varmasti yksinäisyys ja toisten välinpitämättömyys vaikuttaa asiaan. Mutta kaikista yksinäisistä ei kuitenkaan tule terroristeja. Mistä se sitten johtuu, että joistain tulee? Minä uskon, että se syy ja vastuu on kuitenkin viime kädessä siinä ihmisessä itsessään.[/QUOTE]

Niin mutta sukupuoli, ikähaarukka ja taustat ovat melko samoja kuin kouluampujilla. Nuori mies, yksinäisyys, viha ja internet, siinä on huono sekoitus :( Jos oma lapsi linnottautuu omaan huoneeseen eikä koskaan tee mitään tai kavereita ei ole, pitäisi vanhempien hälytyskellojen soida. Mutta mitä voi tehdä, Suomessa ainakin tarjotaan ei oo:ta kun kaikki ennaltaehkäisy on säästösyistä karsittu minimiin. Minusta tärkeämpää kuin aselakien kiristys olisi saada nuorten kouluterveydenhuolto ja psykiatriset palvelut edes edellisen laman tasolle koska niitä on senkin jälkeen leikattu todella paljon!
 
Aika karustihan toi kolumni oli kirjoitettu mutta oli siinä totuuden siemen. Ei kyse välttämättä ole seksistä mutta yleisestä huomaamisesta. Koulukaverit voivat sille ujollekin koululaiselle sanoa moi ja kysellä kuulumisia, työpaikalla voi kysellä myös aremmalta työkaverilta mielipiteitä ja kuunnella hiljaisemmankin mielipiteitä. Mua kaduttaa ihan kamalasti millainen olin teini-iässä. En ole koskaan ollut kiusaaja mutta olen ollut aina sosiaalisilta taidoiltani taitava, olen ollut aina suosittu ja ison kaveripiirin ympäröimä. Minua kaduttaa kamalasti etten puhunut koko yläasteaikanani muutamalle ujolle luokkakaverilleni mitään! En koskaan!!! Jälkeenpäin olen kuullut että yksi heistä sairastui skitsofreniaan ja olen potenut todella huonoa omaatuntoa miksen voinut sanoa edes moita tai kysyä miten menee! Kerran lenkillä ollessani tämä skitseofreniaan sairastunut koulukaveri tuli vastaan metsäpolulla. Hän oli ihan mustissa ja todella synkän näköinen. Tuolloin pelkäsin että hän tappaa mut.
Opettakaa lapsenne ottamaan muut ihmiset huomioon, vaikkei olisikaan paras kaveri niin silti jokaiselle luokkakaverille voi puhua ja olla ystävällinen! Omasta kokemuksesta voin sanoa että myös opettajilla on aikamoinen vastuu erottaa näitä isoja kaveriporukoita ja laittaa myös hiljaisempia oppilaita puheliaampien joukkoon. Kyllä opettaja näkee jos joku jää aina yksin, silloin pitää aikuisen ihmisen toimia!!!

Tässä tuli viisaita sanoja.
 

Yhteistyössä