Onko ketään joka on selvinnyt masennuksesta?

[vieras]

Ystäväni on masentunut ja haluisin auttaa häntä...

Jos olet selvinny masennuksestasi, niin kiinnostaisi tietää mikä siihen auttoi?
No lääkitys varmaan, mutta auttoiko vaikka ystävän kanssa puhuminen tai jonkun rohkaisevat sanat? Ja jos auttoi, niin millaiset sanat ja puheet tuntui parhailta?

Mietin tässä että pian mun ystävä varmaan hermostuu kun hoen hänelle, että hänen elämänsä on mallillaan ja täydellistä, joten hänellä ei ole mitään syytä olla masentunut...

 

[toipilas]

Mietin tässä että pian mun ystävä varmaan hermostuu kun hoen hänelle, että hänen elämänsä on mallillaan ja täydellistä, joten hänellä ei ole mitään syytä olla masentunut...

En ihmettele. Tuo on varmaan pahinta mitä masentuneelle voi sanoa. Masentua voi, vaikka näennäisesti elämä olisikin ok.

 

[ap]

no mitä mä sitten sanoisin rohkaisuksi?
Näytänkö esimerkkejä muista ihmisistä joilla on paljon huonommin asiat? Jos ei kerta saa muistuttaa hänen omista hyvistä asioistaan...

Vai pitäisikö alkaa vain märehtimään mukana, ystävän omaa itsesääliä?

 

[toipilas]

no mitä mä sitten sanoisin rohkaisuksi?
Näytänkö esimerkkejä muista ihmisistä joilla on paljon huonommin asiat? Jos ei kerta saa muistuttaa hänen omista hyvistä asioistaan...

Vai pitäisikö alkaa vain märehtimään mukana, ystävän omaa itsesääliä?

Suoraan sanottuna, tuolla asenteella ystävällesi olisi varmasti parempi jos pysyisit kaukana
Masennus on vakava sairaus, ei siihen auta se että kertoo jollain muulla menevän vielä huonommin. Se ei auta masentunutta yhtään, korkeintaan päin vastoin.

Koita saada ystäväsi hankkimaan apua, lääkitystä ja keskustelua. Vetoa puolison ja lasten hyvinvointiin jos sellaisia on. Kerro, että masennus on hyvin yleinen sairaus ja apua on saatavilla. Jos jaksat ja ystävä tarvitsee auta konkreettisissa asioissa, lasten hoidossa, siivoamisessa jne.

 

[Itse]

No mulle tehtiin diagnoosi tossa 1,5 vuotta sitten, vakavasti masentunut. Olin raskaana, joten ei lääkkeitä annettu vaan yritettiin mennä muuten. joskus 10 kk sitten alkoi oikeesti ehkä pahin vaihe. Vihasin itseeni. Kaikkea, vauvaakin. Mun itse tunto oli hukassa. Pikku hiljaa sitten aloin sitä rakentaa ja 4 kk jälkeen lähdin jo ovastakin ulos.

Parasta mitä voit tehdä on olla olemassa. Kerro että olet lähellä jos tarvitsee kuuntelijaa tai muuten apua. MUTTA älä yritä parantaa, piristää, lohduttaa... Se lähinnä ahdistaa.

 

[huh]

Mietin tässä että pian mun ystävä varmaan hermostuu kun hoen hänelle, että hänen elämänsä on mallillaan ja täydellistä, joten hänellä ei ole mitään syytä olla masentunut...

En ihmettele. Tuo on varmaan pahinta mitä masentuneelle voi sanoa. Masentua voi, vaikka näennäisesti elämä olisikin ok.

Peesi.
Onneksi kukaan ei ole pahemmin tullut tuollaista minulle kertomaan :x

 

[ap]

hän saa kaikkia noita edellä mainittuja apukeinoja jo... Mutta jos hänellä ei ole muita ystäviä, niin onko muka hyväksi että mäkin jätän yhteyden otot? Silloin hän eritäytyisi muista ja sekös se muka parantaa???

 

[Itse]

hän saa kaikkia noita edellä mainittuja apukeinoja jo... Mutta jos hänellä ei ole muita ystäviä, niin onko muka hyväksi että mäkin jätän yhteyden otot? Silloin hän eritäytyisi muista ja sekös se muka parantaa???

Kukä käski lopettaa yhteyden pidon????

ei kukaan!!! Kerro että olet olemassa, vaikka vain tekstarilla, mutta älä odota vastausta. Se tulee sit aikanaan.

 

[toipilas]

Parasta mitä voit tehdä on olla olemassa. Kerro että olet lähellä jos tarvitsee kuuntelijaa tai muuten apua. MUTTA älä yritä parantaa, piristää, lohduttaa... Se lähinnä ahdistaa.

Tämä on erittäin hyvin sanottu.

Jos sä suhtaudut tuolleen ystävääsi niin voisi olla jopa parempi ettet olisi tekemisissä hänen kanssaan. Itse olen kyllä huomannut, ketkä ovat niitä todellisia ystäviä. Valitettavasti parhaan ystävän kanssa välit viileni, mutta muita tuli tilalle.

 

[fiodetta]

no mitä mä sitten sanoisin rohkaisuksi?
Näytänkö esimerkkejä muista ihmisistä joilla on paljon huonommin asiat? Jos ei kerta saa muistuttaa hänen omista hyvistä asioistaan...

Vai pitäisikö alkaa vain märehtimään mukana, ystävän omaa itsesääliä?

Suoraan sanottuna, tuolla asenteella ystävällesi olisi varmasti parempi jos pysyisit kaukana
Masennus on vakava sairaus, ei siihen auta se että kertoo jollain muulla menevän vielä huonommin. Se ei auta masentunutta yhtään, korkeintaan päin vastoin.

Koita saada ystäväsi hankkimaan apua, lääkitystä ja keskustelua. Vetoa puolison ja lasten hyvinvointiin jos sellaisia on. Kerro, että masennus on hyvin yleinen sairaus ja apua on saatavilla. Jos jaksat ja ystävä tarvitsee auta konkreettisissa asioissa, lasten hoidossa, siivoamisessa jne.

Jep! Juuri näin. Turhanpäiväsellä höösäämisellä et auta, aiheutat vain tuhoa, vaikka tarkoitatkin hyvää...
Toivottavasti asiat menis ystävälläs parempaan päin ajallaan. Masennus on sairaus ja uskonkin että siitä ei koskaan voi ihan täysin 100% parantua.. hoitaa voi mm. keskustelemalla tai lääkityksellä ja lääkkeetkään ei pois pyyhi niitä ongelmia vaan auttaa jaksamaan pahemman yli, ainakin jossain tapauksissa...

 

[vieras]

Masentuneen oloa ei helpota, jos hänelle hoetaan kuinka hyvin hänen asiansa ovat. Hän tietää itsekin, miten hänen "kuuluisi" tuntea, ja kuinka hänen kenties kuuluisi olla kiitollinen "täydellisestä" elämästään.
Et voi kertoa masentuneelle "ulkoisista" asioista, jotka kertovat kaiken olevan hyvin (kuten talo, työ, lapset, ystävät) tai näyttää esimerkkejä ihmisistä, joilla asiat on huonommin, koska ne ovat aina jollakin tasolla ulkoisia, eivät ihmisen mielessä olevia asioita.
Kenties ystäväsi jopa ajatteleekin niin, että hän ei ole ansainnut mitään siitä, mitä hänellä on. Hän on niin huono ihminen, ettei hänellä kuulu olla mitään, mitä on. Hän ei saa tuntea mielihyvää mistään, olla onnellinen tai tyytyväinen, koska ei ole ansainnut sellaisia tunteita.

 

[huh]

no mitä mä sitten sanoisin rohkaisuksi?
Näytänkö esimerkkejä muista ihmisistä joilla on paljon huonommin asiat? Jos ei kerta saa muistuttaa hänen omista hyvistä asioistaan...

Vai pitäisikö alkaa vain märehtimään mukana, ystävän omaa itsesääliä?

Suoraan sanottuna, tuolla asenteella ystävällesi olisi varmasti parempi jos pysyisit kaukana
Masennus on vakava sairaus, ei siihen auta se että kertoo jollain muulla menevän vielä huonommin. Se ei auta masentunutta yhtään, korkeintaan päin vastoin.

Koita saada ystäväsi hankkimaan apua, lääkitystä ja keskustelua. Vetoa puolison ja lasten hyvinvointiin jos sellaisia on. Kerro, että masennus on hyvin yleinen sairaus ja apua on saatavilla. Jos jaksat ja ystävä tarvitsee auta konkreettisissa asioissa, lasten hoidossa, siivoamisessa jne.

Peesi myös tähän. Sinä et pysty ystävääsi parantaman. Jätä se homma lääkäreille. Tarjoa käytännön apua ja kuuntelevaa korvaa jos haluat olla avuksi.

 

[Pesky Pixie]

Mietin tässä että pian mun ystävä varmaan hermostuu kun hoen hänelle, että hänen elämänsä on mallillaan ja täydellistä, joten hänellä ei ole mitään syytä olla masentunut...

En ihmettele. Tuo on varmaan pahinta mitä masentuneelle voi sanoa. Masentua voi, vaikka näennäisesti elämä olisikin ok.

Peesi.
Onneksi kukaan ei ole pahemmin tullut tuollaista minulle kertomaan :x

Joo ei se aina ole kiinni siitä mitä ihmisellä ulkoisesti on. Mä olen mielestäni selvinnyt masennuksesta. Mulla oli masennus joskus opiskeluaikoina ja sain siihen lääkityksen, jonka lopetin, kun koin elämäntilanteeni parantuneen. Siitä meni sitten reilu 2 vuotta aikaa, kun olinkin yllättäin eronnut, vaikean parisuhteen taakse jättänyt, kahden alle 2-vuotiaan lapsen yksinhuoltajaäiti. Silloin halusivat aloittaa mulle lääkityksen uudelleen, mutta mä sitten jätin lääkkeet ottamatta ja olen käynyt vaan terapiassa. Ja se on kyllä riittänyt.

 

[plääh]

olet kuin ennenkin, ystävä. et märehdi et hehkuta olet vain

 

[toipilas]

olet kuin ennenkin, ystävä. et märehdi et hehkuta olet vain

Juuri näin

 

[vieras]

Riittää kun olet lasnä-harvat ei osaa sitäkään.

 

[Saraldo]

Ei todellakaan kannata kertoa, että "monilla muilla on asiat paljon pahemmin" tai "ei sun elämässä mitään vikaa ole". Sähän ihan suoraan vähättelet hänen sairauttaan ja ongelmiaan! Ei tuollaisesta ystävästä ole mitään hyötyä ole. Hyvä ystävä kuuntelee, mitä ystävällä on sanottavaa ja on hiljaa vieressä, jos mitään sanottavaa ei ole. Hyvä ystävä kysyy, miten voi olla avuksi, vai voiko olla mitenkään.

 

[vieras]

Hienoa, että haluat auttaa ystävääsi, jo tieto siitä että joku oikeasti välittää auttaa jo paljon. Mutta tuo, että joku sanoo ettei ole mitään syytä olla masentunut, ei varmastikkaan ole ihan oikea tapa...

itse hakeuduin mielenterveyspoliklinikalle tk- lääkärin kautta ja kävin aluksi kerran viikossa juttelemassa. Itse ainakin koin, että kun kerroin, mitkä asiat minua ahdistavat, sain nimenomaan sitä kannustusta ja ymmärrystä; "ei ihmekkään, että noiden kaikkien asioiden takia sinulla on huono olla, monet masentuvat vähemmästäkin, nuo ovat ihan luonnollisia tunteita tuossa tilanteessa" jne. Ja minullakin periaatteessa oli sillä hetkellä elämässä asiat periaatteessa ihan loistavasti, eikä varsinaista "syytä" olla masentunut, vaan lopulta tajusin, että kyse on isommasta kokonaisuudesta, jopa geeneistä...

Masennukseen ja sen puhkeamiseen vaikuttavat niin monet tekijät, ettei sitä masennusta sairastamaton välttämättä voi oikein ymmärtää...

Pyri saamaan ystäväsi puhumaan jollekkin ulkopuoliselle (ammattilaiselle), ihan sen vuoksi, ettei ihan läheisilleen aivan varmasti kehtaa kaikkea sanoa ja purkaa vaikka haluaisikin. Itse en uskaltanut siellä terapiassakaan ihan pahimpia ajatuksia ääneen sanoa..

Onko ystäväsi ollut kauankin masentunut? Pyydä aluksi vaikka tekemään netistä masennustesti, jonka avulla voi arvioida tarvitseeko oikeasti ammattilaisten apua vai onko kyse vain muutaman viikon paskasta fiiliksestä ja huonosta itsetunnosta.

Parhaiten autat kertomalla, että hyväksyt toisen vaikka olisi miten masentunut ja kerrot että välität ja ystäväsi voi sinulle aina murheistaan kertoa. Ja jos koitat ihan vain ilahduttaa ystävääsi viemällä vaikka tälle tämän lempikarkkeja tms.

 

[Pesky Pixie]

Mä voisin sanoa samaa kuin jo muutkin, että enimmäkseen riittää kun olet olemassa. Välillä saattaa tehdä ihan hyvää kysyä, ystävältä, että tarvitsetko sä jotain apua, esim. siivouksessa tai jotain, että sä mielellään tulisit auttamaan. Ja yrität ehdottaa vaikka lenkille tai kahvilaan lähtemistä tms. Mutta ei painostusta!! Mä en ainakaan olisi kestänyt sitä. :/ Tai sitäkään, että joku vakuuttaa, että joskus vielä on paremmin jne.. Valitettavasti se masennus on sellainen... miten sen nyt sanois... tiheikkö, että sinne on joskus kovin vaikeaa ystävän yltää. Masentuneen on lopulta ihan itse selvitettävä se tiheikkönsä, tärkeintä on, että ystävä on siellä toisella puolella odottamassa.