Onko kodin ulkopuolisella lasten kasvuympäristöllä mielestäsi merkitystä?

[Pohdiskelija]

Täälä on aina näitä ketjuja, joissa taivaan totuutena julistetaan, että lapsen kotihoito on paras ja täysin autuaaksi tekevä asia, ja kaikille mahdollista, kun vaan valitsee elämässä muut asiat sen mukaan, että toisen vanhemman on varaa jäädä kotiin. Noh, mitenkäs sitten, onko mielestäsi millään muilla asioilla, kuin sillä kotona hoitamisella, suurta merkitystä lapsen tulevaisuuden kannalta?

Esimerkiksi tulee nyt mieleen, että jos vaihtoehtona on jättäytya pitkäksi aikaa pois työelämästä hoitamaan lapsia kotona ja asua kaupungin vuokrakämpässä keskellä epämääräistä porukkaa tai sitten käydä töissä ja asua lapsiperheystävällisemmällä asuinalueella, jossa ei ole niin paljon lieveilmiöitä kuin sielä kaupungin vuokra-asuntojen ympäristössä, niin onko tuolla paremmalla ympäristöllä lapsen kasvun kannalta mielestäsi mitään merkitystä?

Siis uskotko, että kaikki lapsen elämään pitkällä tähtäimellä vaikuttavat asenteet kumpuavat juuri siitä perusturvallisuudesta yms. minkä äiti täydellisesti (?) varmistaa, kun hoitaa lapsen kotona, vai onko silläkin merkitystä, minkälaisessa kasvuympäristössä lapsi joutuu vaikkapa kouluaikansa selviämään? Tällä tarkoitan nyt sitä, että monessa perheessä, jossa äiti on vuositolkulla poissa työelämästä, joudutaan tyytymään vaatimattomampiin asuinolosuhteisiin vielä sitten äidin työhönpaluun jälkeenkin, koska vuosien kotona olemisen jälkeen ei välttämättä työllisty kovin suuripalkkaisesti, eli muutto kaupungin vuokrakämpästä keskelle koululaislapsiperheystävällistä asuinaluetta ei välttämättä onnistu sormia napsauttamalla sitten, kun haluaa.

 

[Miuski harmailee]

Ensin on sanottava, että itse olen työssäkäyvä äiti ja kaikki lapsemme ovat menneet hoitoon pieninä. Huomasin, että olen parempi äiti, kun käyn töissä, niin kliseeltä kun se kuulostaakin. Olen myös ihan sinut tämän valinnan kanssa ja ainakin toistaiseksi näyttää, että lapset ovat ihan tasapainoisia pampulaisia

Olen kuitenkin sitä mieltä, että elinympäristöllä ei ole niin suurta vaikutusta lapsen kasvuun ja kehitykseen. Perusturvallisuus tulee kotoa ja perusarvot tulevat kotoa. Jos lapsi tuntee olevansa rakastettu, hyväksytty ja turvassa (sekä henkisesti että fyysisesti) kotona, ei mielestäni "kodin ulkopuolinen" elämä voi häntä pahasti vahingoittaa. Tähän tietysti liittyy myös se, että vanhemmat asettavat lapsille rajat asuinalueen mukaan l. jos siellä on epämääräistä ainesta, ei voi lapset liikkua yksin ulkona niin paljon jne. Oikeastaan koulu on ainoa, joka voi jonkin verran haitata lapsen tulevaisuuden näkymiä l. jos koulu ei osaa ottaa oppilaitaan yksilöinä ja jos siellä ei saada opiskelurauhaa aikaiseksi, voi se olla haitallista jatko-opintojen kannalta.

 

[kotini on linnani]

Järjenköyhimmät ajatukset tällä palstalla on juurikin nämä joissa kehotetaan myymään omistusasunto ja muuttamaan vuokralle jotta voisi olla lasten kanssa kotona. Suurella osalla tämä omistuskämppä kun luultavammin on isompi osake rivit/tai kerrostalosta tai sitten järjellinen omakotitalo.

Ympäristöstä en tiedä, toki itse kun asun maalla en todellakaan voisi kuvitella vieväni lapsiani johonkin huonomaineiseen kaupunginosaan ja vuokrakämppään. Mä pidän kotia yhtenä virstanpylväänä perusturvallisuudelle. Niin lapselle kuin aikuiselle. Vuokaralaisena olet aina enemmän ja vähemmän epävarmalla pohjalla ja jokainen penni mitä maksat vuokraa menee taivaan tuuliin. Kun taas asuntolainasta sentäs edes osa menee omaksi eduksi. Siis jää jotain kiinteää. Musta sellainen on hyvä "sukanvarsi" sille tilanteelle jos joskus jotain sattuu ja sitä rahaa on pakko jostain "taikoa" enemmän.

Mitä tohon ympäristöön tulee niin olettaisin että vanhemmista kumpuaa sen vaikutus lapseen. Jos vanhemmat tykkäävät kodista ja se ympäristöstä niin heijastuuhan se lapseen. Samoin kuin jos vanhemmat eivät tykkää paikasta, tossa on taas ketju siitä että naapurit valvottaa... Kyllä se vanhempien kiroilu ja sadattelu kertoo lapsellekin jotain, ihan yhtälailla vaikka asuis omakotitaloalueella ja on jatkuvassa riidassa naapurin kanssa. Puhumattakaan jos äiti joutuu pelkäämään vaikkapa kauppareisulla narkkeja tai pulsuja... Lapsi vaistoaa vanhempien "fiilikset". Siksi maailman idiootein teko olisi muutta rakkasta kodista pois kun lapsi tulee elämään.

 

[nellien]

no onhan sillä asuinympäristöllä varmaan vähän merkitystä, varsinkin niillä muilla samanikäisillä lapsilla,sitten kun lapsi itsekseen ulkoilee.

mutta mä ajattelin että kodin ulkopuolinen lasten kasvuympäristö on esim.päiväkoti. ja sillä taas on aika suuresti merkitystä lapsen kehityksen kannalta.

varsinkin jos päiväkodissa ei oo lapsen näkökulmasta laadukas varhaiskasvatus=epäpätevät kasvattajat(enkä välttämättä tarkoita koulutusta, siitä huolimatta kaikki ei sovellu alalle), vääränlainen ryhmäkoko, riittämättömät tukitoimet jos on erityislapsi.

kyllä itse olen sitä mieltä että jos olisin tiennyt tietttyjä heti pv hoidon alettua olisin järjestänyt lapsen hoidon toisin kuin pk. nyt on myöhästä sit miettii miten se vaikutti lapseen.

 

["mie"]

Ei lasten vuoksi kaikesta pidäkään luopua. Jos kovin pröystäilevää elämää on elänyt niin toki voi miettiä josko viikonlopun fileet ja viinit vaihtaa maitoon ja possupaistiin - mutta se että lähdetään sen vuoksi luopumaan kodista ja kaikesta. Ei, se ei aiheuta muuta kuin katkeruutta pitkässä juoksussa.

Mä ymmärrän nuo kommentoijat - he yleensä paljastuvat ihmisiksi joilla ei koskaan ole oikein ollut mitään. Aina asuttu vuokralla, paikassa jossa kulkee julkiset ja kaupatkin on kulmantakana.

 

[mieli]

no onhan sillä asuinympäristöllä varmaan vähän merkitystä, varsinkin niillä muilla samanikäisillä lapsilla,sitten kun lapsi itsekseen ulkoilee.

mutta mä ajattelin että kodin ulkopuolinen lasten kasvuympäristö on esim.päiväkoti. ja sillä taas on aika suuresti merkitystä lapsen kehityksen kannalta.

varsinkin jos päiväkodissa ei oo lapsen näkökulmasta laadukas varhaiskasvatus=epäpätevät kasvattajat(enkä välttämättä tarkoita koulutusta, siitä huolimatta kaikki ei sovellu alalle), vääränlainen ryhmäkoko, riittämättömät tukitoimet jos on erityislapsi.

kyllä itse olen sitä mieltä että jos olisin tiennyt tietttyjä heti pv hoidon alettua olisin järjestänyt lapsen hoidon toisin kuin pk. nyt on myöhästä sit miettii miten se vaikutti lapseen.

Miks muuten kasvatus vastuu siirretään kotoa päiväkodeille? Kun tuntuu että vaatimustaso on monella sairaan korkealla. Mä olen odottanut päiväkodilta lähinnä sitä että lapsilla on ikäistä leikkiseuraa, mielekästä puuhaa (askartelua, yhteisiä leikkejä jne) ja että ainoa asia mitä "kasvatetaan" on perus käytöstavat ja toisten laten kunnioitus. Muun aion kyllä itse opastaa.

Ihan kuin lapset laitettas häkin sisään ja odotettas että kasvattajat hoitaa siellä tehtävän, kuin koiria kouluttaen.

Mutta kai tää kasvattaminen on nykyään muotisana kun vanhemmat eivät itse vaivaudu mallia antamaan - ja ääripäässä sitten jeesustellaan kun pk:ssa on niiiiiiin huonoja kasvattajia, vaikka tosiasia on että itse ei ole laitettu juuri tikkua ristiin

 

[EllaDonna]

^ Lapset on kuitenkin tosi ison osan päivästä pk:ssa, että tokihan sielläkin pitää ihan määrätietoista kasvatustyötä tehdä. Hygieniajutut, pöytätavat yms. vaativat päivittäistä opettelua ja jos kotona ollaan vain iltaisin, niin eipä siinä paljoa ehdi vanhemmat opettamaan.

 

["vieras"]

Jos on kyse kouluikäisistä, tai vähän allekin, niin kyllä, sillä kodin ulkopuolisella kasvuympäristöllä alkaa olla vähitellen enemmän merkitystä oli koti miten hyvä tahansa. Teini-ikäisten ja sitä lähestyvien kohdalla sillä on jo enemmän merkitystä kuin kodilla.

Jos lapset ihan pieniä, muutaman vuoden ikäisiä jotka eivät missään käy ilman äitiä ja ovat enimmäkseen siellä oman kodin seinien sisäpuolella, niin sit ei niinkään. Mutta ne lapset kasvaa.

 

["vieras"]

Niin ja se, millaiseen kouluun ja sitä kautta opiskeluympäristöön ja kaveriporukkaan lapsi pääsee, vaikuttaa kyllä tutkimustenkin mukaan aivan älyttömästi, oli perhe millainen tahansa.

Ärsyttää, kun näissä kotihoitokeskusteluissa unohdetaan aina, että myös yli 3-vuotiailla lapsille on kaikenlaisia tarpeita kasvussaan ja usein ne eivät ole aivan samanlaisia kuin alle 3-vuotiailla, mutteivat silti yhtään vähäpätöisempiä.

 

[ON]

Tutkimusten mukaan lasten ensimmäinen koulu ennustaa erittäin vahvasti tulevaa koulutustasoa, ammattia ja sen myötä elämässä pärjäämistä. Laita lapsesi siis lähiökouluun niin todennäköisyys heikommalle elämälle on huomattavasti suurempi kuin se, että hankit perheesi asumaan hyvämaineiselle alueella ja jälkikasvu aloittaa hyvässä koulussa parempiosaisten kavereiden kanssa. Julmaa, mutta totta.

 

[Madicken04]

Vauva ja pieni lapsi nyt elää sen oman perheen mkaan eikä asuinympäristöllä ole vielä väliä, mikäli se asuinympäristö ei sitten vaikuta niihin vanhemiin ja lasten perustouhuihin (vanhemmat ei viihdy, seutu levotonta niin että saa pelätä ja stressata, ei ole leikkipaikkoja missä lasta uskaltaisi päästää hiekkalaatikolle jne). Isompana kun kaverit tulee kuvioihin ja lapsen liikkumisreviiri laajenee sekä päivähoitoo ja koulu alkavat niin ympäristö heijastuu lapseen jo enemmän.

Mutta mitenkään automaattisesti en pidä vuokralla asumista huonona. Itse asutaan kerrostalolähiössä jota pidän lapsille loistavana kasvuympäristönä. Meillä on oma osake, mutta naapuritalo on vuokratalo enkä näe että sen talon lapsien tilanne olisi juuri sen kummempi kuin tässä meilläkään. Sitten on näitä lähiöitä joista en ostaisi sitä rivitaloa tai omakotitaloakaan vaikka siinä saisi samalla hinnalla lapsille huomattavasti enemmän tilaa ja oman pihan.

 

[pärjäävä]

omakohtaisena kokemuksena voin sanoa, että ei ole.

asuin vanhempieni kanssa kaupungin vuokramurjussa, jossa oli paljon alkkiksia,narkkareita ja muutenvain vähän pöpiä porukkaa, paljon oli myös lapsia pihapiirissä, joista osa vielä tänäkin päivänä on mun parhaimpia ystäviäni, meillä kaikilla erilaiset perhetaustat, oli yh-lapsia, alkoholistien lapsia, narkkareiden lapsia, muuten vain köyhistä oloista olevia lapsia (kuten minä) .
toiset pääsivät elämässä pitkälle, toisten elämä päättyi parikymppisenä huumeisiin/alkoon/onnettomuuteen, itselläni on mennyt hienosti, on työpaikka, ihana mies, kaksi lasta ok-talo ja kaikinpuolin elämä tasapainossa, myös muutamalla muulla ystävistäni menee hienosti, yksi perusti oman hyvin menestyvän yrityksen ja matkustelee ympäri maailmaa.

joten kyllä suurin merkitys on sillä, mitä siellä kotioloissa opetetaan.

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="vieras";24144724]Jos on kyse kouluikäisistä, tai vähän allekin, niin kyllä, sillä kodin ulkopuolisella kasvuympäristöllä alkaa olla vähitellen enemmän merkitystä oli koti miten hyvä tahansa. Teini-ikäisten ja sitä lähestyvien kohdalla sillä on jo enemmän merkitystä kuin kodilla.

Jos lapset ihan pieniä, muutaman vuoden ikäisiä jotka eivät missään käy ilman äitiä ja ovat enimmäkseen siellä oman kodin seinien sisäpuolella, niin sit ei niinkään. Mutta ne lapset kasvaa.[/QUOTE]

Tarkoitin keskustelunavauksella juurikin tätä pidemmän tähtäimen näkökulmaa. Siis näitä koti vs. päiväkoti -keskusteluja on ollut pilvin pimein, mutta loppujen lopuksi se leikki-ikä on vain ohimenevä vaihe (vaikkakin äärettömän tärkeä!).

Mutta sitten alkaa koulu, jossa vietetään vielä huomattavasti pidempi ajanjakso. Jos perheen talous on vedetty ihan kuralle pikkulapsiaikana, kun äidin on pakko ollut olla kotona, niin harva perhe sitten sormia napsauttamalla muuttaa juuri sille alueelle, jossa on se mukavin kouluympäristö ja muut fasiliteetit teini-ikäisiä ajatellen.