Toggle sidebar

Onko kukaan alkanut toteuttaa unelmiaan ja haaveitaan yli 30-vuotiaana?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Minä kasvoin vissiin aikuiseksi vasta kolmekymppisenä :) Siihen asti selvisin elämästä varmaan jollain ihme tuurilla ylipäänsä hengissä. Oli luottotiedot menneet ja ajattelin, että loppu elämäni vain sinnittelen ja teen jotain sellaista duunia, että vain pärjään joten kuten... Kunnes sitten jotain tapahtui. Heivasin elämästäni pitkän suhteen (mies ei ollut mitenkään syynä ongelmiini, oikeastaan päin vastoin), koska minun oli aika ryhdistäytyä ja halusin tehdä sen yksinäni ja itseänäisesti ja hain opiskelemaan.

NYT 6 vuotta myöhemminolen valmistumassa yliopistolta unelmieni paikasta ja työskentelen johtotehtävissä. Luottotiedot sain jo ajat sitten takaisin, velat on maksettu ja elän nyt juuri sellaista elämää kuin haluan.

Tämä nyt meni vähän ohi aiheen, mutta pointti se, että koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan, opiskella tai kehittää itseään. EI koskaan. Anna palaa vaan!!
 
Ensinnäkin, yli 30 on jo niin lähellä kuolemaa, ettei kannata enää. Oon 36 ja voin sanoa, että ihmeessä mene ja opiskele! Mua kaduttaa niin, etten hakenu opiskeleen 30 vuotiaana ja kituutan edelleen samassa duunissa. Ei kai koskaan ole liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan, niitä kohti mäkin tässä meen... pikkuhiljaa, mutta varmasti :)
 
Missään tapauksessa ei ole myöhäistä, mä olen 42v ja aloitan syksyllä oman alani syventävät opinnot. Pari-kolme vuotta siihen menee työn ohessa. Päinvastoin, hienoa jos innostut aloittamaan kauan haaveilemasi opinnot!
 
Onko sulla kunnon tukiverkosto lasten takia. Joudut tekemään paljon päivystystyötä, kun opinnot ovat sillä mallilla että voit työskennellä. Tiedätkö miten päivystykset toimivat? Itse olen sh ja meillä sama lääkäri päivystää aina koko viikonlopun. No meillä tietty pieni tk, mutta yöpäivystys meillä on. Muissa paikoissa voi olla eri systeemit, mutta ei todellakaan ole helppoa. Lisäksi töiden päälle jatkuva pänttääminen ja työssä oleminen se vasta sitä opiskelua onkin. Tosi rankkaa.

Tietysti lähdet opiskelemaan haavealaasi, mutta ota huomioon nuo asiat, sillä ikävä, jos opinnot joutuu keskeyttään.
 
Nettilukio? Sellaisen on suorittanut eräs palstalainen, Nenjako se oli?

Mä olen 34v. ja valmistun pian ammattiin. Silti mietin mahdollisia lisäopintoja monimuotona työn ohessa. :)
 
Funtsinkin, että oliskohan ap hakemassa lääkikseen :) Se tuntuu olevan semmonen paikka, että näiden "tiesin jo 5-vuotiaana haluavani lääkäriksi" -tyyppien lisäksi sinne hakeutuu ystäväni mukaan yllättävänkin paljon vähän ns. iäkkäämpiä opiskelijoita ja sellaisia, joilla on jo tutkinto ja työkokemustakin joltain ihan toiselta alalta.

Tiedoksi muuten sille yhdelle vieraalle, joka pohti lääkikseen tarvittavia kursseja, että lääkiksen pääsykokeet muutettiin viime vuonna sellaisiksi, että ne perustuvat täysin lukion kemian ja fysiikan kursseihin. Ystäväni tankkasi aiemmin pääsykokeisiin vanhaa Galenos-opusta (lääkiksen entinen pääsykoekirja) ja viime vuonna hän joutui silmätysten sen tosiasian kanssa, että ei ollut aikoinaan suorittanut kaikkia vapaaehtoisia fysiikan ja kemian kursseja lukiossa, ainoastaan silloiset pakolliset kurssit (puhutaan 90-luvulla suoritetusta yo-tutkinnosta). Niinpä hän opiskeli puuttuvia kursseja iltalukiossa ja kertasi vanhoja kursseja itsekseen ja on vissiin tehnyt samaa tänäkin vuonna.
 
Mun kaveri haki 27-vuotiaana (täytti opiskelujen alettua parin kuukauden päästä 28v) kahden lapsen äitinä oikikseen ja pääsi kertarykäisyllä sisään. Aiempi ammatti hänellä oli jo ihan toisella alalla, mutta miehensä kannustamana päätti tavoitella unelmiaan. Kaveri valmistui 35-vuotiaana, sillä heidän kolmas lapsensa syntyi kesken opintojen ja kaveri oli poissa opinnoista noin 1,5 vuotta. Tietty kolmen pienen lapsen kanssa opiskelu muutenkin on "yksinopiskelua" vaativampaa ja kaveri teki myös osan opiskeluajasta vanhan alansa keikkatöitä. Pari vuotta ennen valmistumistaan pääsi taas kertarykäisyllä harjoittelijaksi tiettyyn valtion virastoon ja siellä tykkäsivät kovasti kaverin ajatuksenjuoksusta ja tyylistä tehdä töitä. Valmistuttuaan saikin heti vakipaikan. Ei ole kuulemma sekuntiakaan alanvaihtopäätöstään katunut.
 
[QUOTE="vieras";28301357]Olen aina halunnut opiskella tiettyä alaa, opinnot kuitenkin veisivät lukion kanssa yli 7v. Kannattaako enää "tässä iässä", olen nyt 28-vuotias ja valmistuessani olisin varmaan yli 35-vuotias, jos ikinä edes pääsisin sisään haluamaani kouluun.

Minulla on pieniä lapsiakin, opiskeleminen tuskin taloudellisesti kannattaa sillä hetkellä, mutta myöhemmin toki tulotaso nousisi. Luultavasti joutuisin kuitenkin hetkeksi "sossun luukulle" ja/tai lapset tosi pitkiä päiviä hoidossa, jos kävisin samalla töissä (olen yksinhuoltaja).[/QUOTE]

Minä toteutan haaveitani yli 50 vuotiaana. Ajattelin tehdä töitä vielä vähintään 20 vuotta. Jos kuntoa riittää, niin 25-30 vuotta vielä voisin harkita tekeväni töitä. Motivaatio kohdallaan.
 
[QUOTE="Vieras";28301413]No, yliopistossa menee tyypillisesti eri helposti toi 7 vuotta. Itsellä meni 6,5 vuotta ja suoriuduin läpi kohtuullisen nopeasti.[/QUOTE]

Kun tuota aikaa käytiin ihmettelemään, niin mun selitys noin valtavan pitkälle opiskeluajalle on se, että hoidimme isämme hautaan 4 vuoden syöpäsairastelun jälkeen. Vähän oli muuta puuhastelua oli opiskelujen välissä, niinkuin melko monella muullakin elämää elävällä ihmisellä.
 
Kannattaa miettiä tarkkaan sitä lääkistä. Opiskelu vie todella pitkään, et mitenkään selviä 7 vuodessa, varsinkaan kun et välttämättä pääse edes sisään ensimmäillä kerralla. Tietysti opiskelujen oheessa tehdään töitä, että se on hyvä puoli. Mutta niitä töitä on sitten tosiaan myös viikonloppuisin ja öisin. Opiskelu on rankkaa ja vie paljon aikaa. En missään nimessä sano, etteikö kannattaisi yrittää, ainoastaan sitä, että kannattaa miettiä tarkkaan onko susta tuohon kaikkeen lasten kanssa.
 
[QUOTE="aapee";28301424]Täytyy olla yo-todistus ja mielellään vielä hyvillä arvosanoilla suoritettuna :D Se tuskin tuottaa isoja ongelmia, motivaatio on kohdillaan.[/QUOTE]

Mää kirjoitin ylioppilaaksi hyvillä arvosanoilla käymättä lukiota juuri lainkaan. Mulla ei siis ole päättötodistusta, mutta kouluasteen tutkinnolla sain osallistua kirjoituksiin. Olisiko sulle mahdollista?

Aloin 35v opiskelemaan uutta alaa yliopistossa, oon tykänny tosi paljon :)
 
Mun mies täyttää tänä vuonna 30, ja tekee nyt aikoinaan kesken jäänyttä lukiota loppuun kokopäivätyön ohessa. Sitä odottaa jo opiskelupaikka yliopistolla, kunhan vaan saa lukion tehtyä alta pois. Aikuisopiskelijoita on paljon :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa