Toggle sidebar

Onko kukaan hankkinut lasta (tietyllä hetkellä) työuupumuksen takia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja opiskelija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
O

opiskelija

Vieras
Minulla olisi sellainen tilanne, että olen totaalisen uupunut opiskeluun. Kaipaisin välivuotta. Ihan pelkkä välivuosi ei kutenkaan istu suunnitelmiini edetä elämässä. Vauvakuume on ollut jo vuosia, mutta vauvan aika suunnitelmissa taitaisi olla vasta parin vuoden päästä, aikaisintaan.. rahallisista syistä.

Tuntuisi niin kivalta muuttaa suunnitelmia ja "hankkia" (saada) esikoinen jo nyt, mutta tuntuu siltä että tämä työuupumus (yksi monesta vaikuttavasta asiasta) ei saisi kyllä näytellä lapsen hankinnassa minkäänlaista roolia.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Olenko ainoa jolla on ollut tällaisia ajatuksia? Yhtäjaksoista opiskelua on nyt takana 16 vuotta.. Edessä vielä pari.
 
Meinaat, että vauva-aika on leppoisampaa kuin opiskelu? Varsinkaan kun joutuu minimiäitiyspäivärahalle ja kitkuttamaan koko vauva-ajan vähillä tuloilla? Pidä välivuosi reilusti vain, kyllä se elämä ja ura odottaa vuoden verran.
 
Jos tuo uupumus on vain opiskelua kohtaan, niin sitten lapsi siihen väliin voi olla hyväkin juttu. Mutta jos sinulla on kokonaisvaltaista uupumusta eikä mikään huvita, en suosittele lapsen hankkimista. Välivuosi ilman lasta voi toimia tai sitten vaan väkisin rutistat pari vuotta vielä lisää.
 
Sanoisin, että ihan pelkän uupumuksen takia ei lastan kannata hankkia. Ensinnäkään apu ei tule nopeasti: yritysaika ynnä odotusaika = helposti hurahtaa ainakin vuosi. Mutta jos muutenkin on lasta kaivannut pitkään ja on ihan rehellinen vauvakuume, niin opiskelujen ei tarvitse olla esteenä. Sinuna istuisin koulun opintoneuvojan kanssa alas ja kertoisin huolenaiheen uupumisesta riippumatta siitä, päätätkö hankkia lapsen tai et.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Milläs sen lapsen sitten elättäisit? Ja ei se uupumus siitä ainakaan vähene.
Click to expand...

Mies on töissä. En ole uupunut mihinkään muuhun kuin jatkuvaan lukemiseen ja opiskeluun. Elämä maittaa kyllä muuten ja vauvakuume kiusaa :)
 
No eihän se, että opiskelumotivaatio puuttuu, tarkoita sitä että olisi varsinaisesti uupunut :D Ei ainakaan minun kohdallani. Mielestäni ei mitenkään huono ajatus, jos todella kyseessä enneminkin motivaation puute kuin väsymys yms. Ja eiköhän se vauva-aika sitten taas motivoi hoitamaan ne viimeiset opinnot kunnialla loppuun :) Tuskin kukaan siis vauvaa tekee päästäkseen helpommalla :D
 
No mulle sattu tuleen vauvakuume kesken opiskelua. Opiskelin juttuja, jotka oli ruvennut mua kypsyttään ja mua ryydytti olla koulussa siinä vaiheessa. oikeastaan tiesin, ettei siitä alasta tule mulle ikinä ammattia, enkä sovellu siihen persoonani takia. Ja halusin vauvaa paljon enemmän silloin kun mitään muuta. :heart:

En palannut enää opiskelemaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saippuasuu:
Meinaat, että vauva-aika on leppoisampaa kuin opiskelu? Varsinkaan kun joutuu minimiäitiyspäivärahalle ja kitkuttamaan koko vauva-ajan vähillä tuloilla? Pidä välivuosi reilusti vain, kyllä se elämä ja ura odottaa vuoden verran.
Click to expand...

Ilmaisin itseni aika huonosti. Opiskelu ei ehkä uuvuta, vaan puuduttaa. Eli en kaipaa rauhaa ja seesteisyyttä ja leppoisuutta, vaan taukoa kirjastoihin ja tietokoneisiin ja tentteihin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja kip:
Jos tuo uupumus on vain opiskelua kohtaan, niin sitten lapsi siihen väliin voi olla hyväkin juttu. Mutta jos sinulla on kokonaisvaltaista uupumusta eikä mikään huvita, en suosittele lapsen hankkimista. Välivuosi ilman lasta voi toimia tai sitten vaan väkisin rutistat pari vuotta vielä lisää.
Click to expand...

Kiitos, juuri tuota tarkoitin mutta ilmaisin itseni epäselvästi :) Eli ei kokonaisvaltaista uupumusta.

Monen huomauttama rahallinen tilanne on kyllä este, sillä nyt ei olisi tarjota lapselle kalleimpia merkkejä jne..
 
Jospa olet uupunut vaan siihen opiskeluun. Itse vuosia ja taas vuosia opiskelleena voin sanoa, että vuosi vauvan kanssa kotona on tehnyt ihan mielettömän hyvää, saapi ihan erilaista näkökulmaa asioihin. Mä valmistuin just ennen h-hetkeä, eli en pidä välivuotta opiskeluista vaan työelämästä ja kiireisestä elämästä. Meidän perheelle tämä aika oli paras hetki tehdä lapsi..
 
mä olin ihan totaalisen kyllästyny koko opiskeluun ja onneksi meillä sattui pieni vanhinko niihin aikoihin... kyllä äitiysloma toi minulle ainakin sen tauon ja levon mitä mä kaipasin... vauvanhoito on ainakin mieluisampaa puuhaa kun opiskelu... tai no ehkä mä opiskelin väärällä alalla...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nalkuttava Talonmies:
16 vuotta opiskelua on 9 vuotta peruskoulua + 3 vuotta lukiota + 4 opiskelua?

Meneppäs vaikka töihin vaihtelun vuoksi, se tuo mukavasti rahaa kotiin, vaihtelua opiskeluun ja työkokemusta.
Click to expand...

Oikein laskit :) Mutta tosiaan lukio + yliopisto ilman mitään taukoja on ollut aika raskas paketti.
 
Ja vielä tohon raha-asiaan, jos saat minimiäitiyspäivärahan, niin tiukkaa varmaan tulee olemaan. Jospa menisit hetkeksi töihin, siis puoleksi vuodeksi, saisit sitten paljon paremman äp-rahan, niin ei olis niin kituuttamista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti.:
mä olin ihan totaalisen kyllästyny koko opiskeluun ja onneksi meillä sattui pieni vanhinko niihin aikoihin... kyllä äitiysloma toi minulle ainakin sen tauon ja levon mitä mä kaipasin... vauvanhoito on ainakin mieluisampaa puuhaa kun opiskelu... tai no ehkä mä opiskelin väärällä alalla...
Click to expand...

Juuri tuollaista tunnetta tarkoitin. En tiedä olenko väärällä alalla vai mikä on kun ei opiskelu ihan nappaa.

Jotenkin absurdisti koen myös, etten ole vielä valmis töihin tällä alalla. Alallani tarvitsisi olla vakuuttava laaja-alainen asiantuntija, jolla on myös ihan rehellistä elämänkokemusta. Sitä taas minulta puuttuu, en ole ehtinyt hankkimaan.

Tuntuu todella hassulta sanoa näin, mutta tuntuu että en olisi vielä valmis töihin alalleni mutta äidiksi kyllä. (Alalleni haetaan yleensä lukion jälkeen keskimäärin 3 vuotta ennen kuin päästään sisään, ja monet samalla vuosikurssilla olevat ovat minua paljon vanhempia. Ikäisiäni on n. 15%, yksi nuorempi, muut vanhempia).
 
Kyllä niillä minimiäitiyspäivärahoillakin pärjää. Kaiken ei tarvitse olla kalleinta. Ja kirppiksiltä/huutonetistä voi tehdä halvalla löytöjä! Raha ei takaa lapsen onnea.
 
Alkuperäinen kirjoittaja opiskelija:
Alkuperäinen kirjoittaja kip:
Jos tuo uupumus on vain opiskelua kohtaan, niin sitten lapsi siihen väliin voi olla hyväkin juttu. Mutta jos sinulla on kokonaisvaltaista uupumusta eikä mikään huvita, en suosittele lapsen hankkimista. Välivuosi ilman lasta voi toimia tai sitten vaan väkisin rutistat pari vuotta vielä lisää.
Click to expand...

Kiitos, juuri tuota tarkoitin mutta ilmaisin itseni epäselvästi :) Eli ei kokonaisvaltaista uupumusta.

Monen huomauttama rahallinen tilanne on kyllä este, sillä nyt ei olisi tarjota lapselle kalleimpia merkkejä jne..
Click to expand...


Jos noin ajattelee rahatilanteesta, ei varmaan koskaan tule sopivaa hetkeä lapsen hankkimiselle.
Kyllä vauva kaipaa jotain ihan muuta, kuin kalliita merkkejä.

nimim. 2-vuotiaan kanssa kotihoidontuella, mies pienituloisena töissä
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin meillä:
Ja vielä tohon raha-asiaan, jos saat minimiäitiyspäivärahan, niin tiukkaa varmaan tulee olemaan. Jospa menisit hetkeksi töihin, siis puoleksi vuodeksi, saisit sitten paljon paremman äp-rahan, niin ei olis niin kituuttamista.
Click to expand...

Tuo on kyllä totta, ja ihan kylmää faktaa mistä ei pääse mihinkään. Olin opiskelujen ohella kaupassa töissä viimeiset puolitoista vuotta (+kesät) mutta opiskelujen käytyä rankemmiksi lopetin.

Koen jotenkin että en olisi vielä valmis hakemaan työtä omalta alaltani. Lukion papereilla taas pääsisin takaisin kaupan kassalle - se palkka taas ei tuloja NIIN valtavia summia lisäisi, että viitsisin käyttää puolta vuotta pelkästään kaupassa työskentelyyn.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kip:
Kyllä niillä minimiäitiyspäivärahoillakin pärjää. Kaiken ei tarvitse olla kalleinta. Ja kirppiksiltä/huutonetistä voi tehdä halvalla löytöjä! Raha ei takaa lapsen onnea.
Click to expand...

Tää riippuu aika paljon asuinalueesta. Mulla minimi ei olis riittänyt edes pelkkiin asumiskuluihin, puhumattakaan lapsen vakuutuksista tms.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa