Mä oli viime kesänä. Tässäpä otteita matkapäiväkirjastani tuolta reissulta, se oli liki ainoita pakettimatkoja joissa koskaan olen ollut. Suosittelen EHDOTTOMASTI tuota Albanian vierailua, se oli matkan suola!!
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kentällä oli opas odottamassa. Kyllä oli helppoa ja mukavaa lampsia lampaana bussiin, kun opas tyrkkäsi infokuoren käteen ja sanoi, että bussi on laiturilla J, mene sinne. Ei tarvinnut alkaa setvimään aikatauluja, eikä jännittää löytääkö perille. Tämä olisi kivaa joskus muulloinkin, varsinkin jonkun pitkän lennon jälkeen, kun haluaa vain äkkiä päästä suihkuun ja petiin.
Äkkilähtöinfossa hieman varoiltiin, että siivousta ei ole, majoitusta voi joutua vaihtamaan kolmekin kertaa viikossa ja hotelli saattaa sijaita saaren kaukaisimmassa kolkassa. Mitä vielä, sain kahden hengen huoneen omalla sisäänkäynnillä ja terassilla! Hotellista oli viisi metriä merenrantaan! Hieman ärsyttävästi veloittivat aurinkotuoleista 2e/päivä, samoin kuin aurinkovarjoista. Olisi saanut sisältyä hintaan mielestäni, huolimatta siitä ettei ollut iso summa. Mutta sitten kun laskeskelin, että pihalla oli viitisenkymmentä tuolia ja varjojakin useita kymmeniä, niin tuleehan siitä tuottoa tietysti...
Samassa hotellissa oli kuusi muuta suomalaista, johon törmäilin miltei päivittäin. Heidän joukossaan oli kolmikymppinen pari, ilmeisesti ekalla tai toisella reissullaan. Oppaan kerrottua että Korfun kaupunkiin pääsee erittäin helposti hotellin edessä sijaitsevalta bussipysäkiltä, ja lippu maksaa vain kaksi euroa suuntaansa, mies kysyi samantien "entä taksi"? No, ei tietysti ole mun asiani tuomita jos joku haluaa taksilla ajella, vaikka mielestäni se on hölmöimpiä tapoja mihin rahansa voi käyttää, jos muitakin vaihtoehtoja paikasta toiseen liikkumiseen on...Tuo vielä menetteli, mutta seuraava kysymys sai mut kiittämään onneani, etten aikoinani ryhtynyt oppaaksi, vaikka sitä hetken joskus suunnittelinkin. Sama tyyppi kysyi "miten täältä lähetetään postikortti?". Opaskin oli hetken naama pidätetystä (hyväntahtoisesta) naurusta kupruilla, ja kertoi sitten ystävällisesti, että ostat kortin ja postimerkin, ja pudotat lähetyksen sellaiseen oranssiin lootaan...
Asustelin Moraitikan / Messonghin kalastajakylässä, ja hyvät tuoksut olikin. Idyllinen pieni kylä, mutta liian täynnä matkamuistokrääsää. Ja joka kojussa sama roina, hinta vain hieman vaihdellen. Mistä se johtuukin?! No, kai noita värikkäitä Korfu-paitoja ja muuta Korfu-sälää tuottavia tehtaita on maailmassa rajallinen määrä...
Jotain kivaa löysin kuitenkin: maustettuja oliiviöljyjä, söpöihin ruutukuosikansiin laitettua paikallista hilloa, ihania vartalovoiteita ja saippuoita.
Korfun pääkaupunki Kerkyra on pieni (n. 40 000 asukasta) ja idyllinen. Samoja kojuja sielläkin, mutta myös vanhaa eteläeurooppalaista henkeä, ja kaunista arkkitehtuuria. Päivän saa hyvin kulumaan, kaksi on vähän liioittelua, ellei sitten halua tutustua vanhaan linnoitukseen, museoihin jne. Ihmisiä oli mukava katsella. Jos joskus eroan, otan seuraavaksi miehekseni vanhan kreikkalaisen papan!
Koska olin pakettimatkalla, ajattelin paketoida itseni korvia myöten, ja reissu Albanian puolelle tuli paikalliselta matkanjärjestäjältä. Bussi Kerkyraan ja sieltä Ionian Cruisesin laiva Sarandaan maksoivat 36e, mikä oli varsin sopuisaa, koska erikseen jostain muualta ostettuna olisivat kuitenkin tehneet 34e. Otin lisäksi päivän kestävän bussiturneen paikallisine oppaineen, joka maksoi 18,50e lounaineen ja museoineen. Ns. viisumimaksu 9e, ja tässä kaikki. Yksin matkustaen olisin tuskin päässyt edullisemmin, mikä hieman yllätti. Bussiretki Albanian maaseudulle oli vuoristoteineen ihana. Vuorten sylissä uinuva, seitsemänkymmentäluvuntuntuinen maa, ja lehmiä, aaseja sekä vuohia tallusti vapaana. Keskeneräisiä rakennuksia oli ehkä noin kolmasosa kaikesta rakennuskannasta. Tapa lienee, että rakennetaan silloin kun rahaa on. Minimipalkka maassa oli oppaan kertoman mukaan 130e kuussa. Köyhyyttä on turha romantisoida, mutta sympaattinen maa pikaisen vilkaisun mukaan kuitenkin. Butrintin raunioalue oli kiintoisa, kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.
Paluu takaisin Kreikan puolelle, ja aurinkotuoliin haaveilemaan. Joskus on kiva vain olla.