Onko laiskuus itsestä kiinni? Ja mitä edes on laiskuus?

["Annie"]

Toiset tehdä touhottaa koko ajan, sitten on niitä jotka eivät eväänsä liikuta, mutta jaksavat kyllä panostaa jos kokevat asian tarpeeksi tärkeäksi. Itse lienen siitä keskiväliltä. Olen esim. aina hoitanut kouluni tosi hyvin. Mikään hikari en ole ollut, mutta koska on ollut kiinnostusta niin keskiarvot ovat aina olleet päälle ysin ja korkeakoulututkintokin on tullut hankittua.

Mikään kodin hengetär en ole. Joskin kyllä meillä aina suht. siistiä on.

Mutta mun mies... Onko toivoton tapaus vai mikä siinä on... Koulussa hän oli tietääkseni aina laiska, mutta selvisi aina jotenkin. Lukiossakin keskiarvo jotain 7 mutta kirjoitti silti melko hyvin. Yliopistot jäi kesken, koska ei napannut. EI jaksanut opiskella kun se oli puurtamista ja mikään ei kiinnostanut tarpeeksi.

Nykyään duunin hoitaa, mutta kotityöt on kyllä nollaa. Toki hänet saa tekemään asioita kun tarpeeksi potkii. Hän tajuaa sen että energiatasot on nollaa mut ei vaan keksi mitä tekis.

Joskus kun pääsee vireeseen niin jaksaa kyllä tehä vaikka mitä, mutta tämä on kyllä aika harvoin.

Mistä tulee ahkeruus ja mistä laiskuus? Joku jaksaa tehdä kotitöitä päivät pitkät, mutta ei kiinnosta ajattelu. Joku taas on käytännön asioissa laiska, mutta jaksaa syventyä johonkin teoriaan. Mulla on jonkun verran molempia puolia, mutta miehessä molempia aika vähän. Onko syy geeneissä, kasvatuksessa vai missä?

 

["vieras"]

Sitten on vielä "välimuoto" elikäs mun miehen tyyppisen ihmiset. Elikäs mun mies kuulema rentoutuu kun puuhastelee aina jotakin. Siis hän puuhastelee kotona lähes aina jotakin - kotitöitä, ulkona jotain jne. Ja kun joskus itse laiskuuksissani sanon että lopeta jo tuo puuhastelu niin hän sanoo että rentoutuu samalla kun esim imuroi - ei kuulema tarvitse ajatella Miehen äiti elikäs anoppini on just samanlainen.

Itse olen "välimaastossa". En mielestäni rentoudu imuroidessa mutta kyllä mä imuroin ja touhuan kotona ne pakolliset.

 

["vieras"]

Laiskuus on mielestäni juuri sellainen asia, joka on todellakin itsestä kiinni. Se on henkistä vetelyyttä, joka ulotetaan fyysiselle puolellekin. Olen siinä pelottavan hyvä. Ja siitä harmissani. Kukaan muu ei voi ottaa laiskuutta minusta pois, enkä minäkään oikein kuin teeskennellä hetkittäin ahkeraa.

 

["ap"]

Mun mielestä noita rentoutujapuuhastelijoita on aika paljon. Oikun olisin edes joskus sellainen. Tai mieheni. Joskus saattaa olla niin, että jotain asiaa tekee tolla asenteella ja onhan se ihanaa. Mutta harvemmin. Mun mies on muuten semmonen, että kun se saa jonkun vireen päälle, sitä ei pysäytä mikään. Mutta sitten kun se pysäyttää, se pysähtyy kokonaan, eikä käynnisty uusiksi.

 

["ap"]

[QUOTE="vieras";26512507]Laiskuus on mielestäni juuri sellainen asia, joka on todellakin itsestä kiinni. Se on henkistä vetelyyttä, joka ulotetaan fyysiselle puolellekin. Olen siinä pelottavan hyvä. Ja siitä harmissani. Kukaan muu ei voi ottaa laiskuutta minusta pois, enkä minäkään oikein kuin teeskennellä hetkittäin ahkeraa.[/QUOTE]

Minä en usko tuohon. Minä en oikein usko, että mikään on itsestään kiinni. Se on vain lumeajattelua ja yhteisön tapa vakuuttaa ihmisille, että kaikkeen voi itse vaikuttaa.

Itse olen melko ahkera, joten ei ole oma lehmä ojassa. Tosin ahkeruutta on niin monenlaista. Jotkut vaan tekee ajattelematta, mutta usein se ajattelu ja funtsiminen on kaikkein rankinta duunia - mutta sekin tulee joillekkin itsestään.

 

["jep"]

Uskon että energiatasoissa on ihan synnynnäisiä eroja, kuten myös siinä, mikä rasittaa (henkinen työ, fyysinen työ, paikallaan oleminen vai mikä).

Toisaalta, mitä pahaa laiskuudessa on, en tajua niitä, jotka arvottavat ihmisiä tekemisen perusteella ja paheksuvat sitä, jos joku ottaa kesälomasta ilon irti ja pötköttelee terassilla vaikka nurmikko on leikkaamatta ja kukkapenkissä rikkaruohoja, tai (kuten minä) nettailee lasten päiväuniajan, vaikka siivoamista riittäisi. Omille lapsille haluan opettaa myös levon ja rentoutumisen arvon. Sitten taas kokonaan toinen asia on, että omat velvollisuudet pitää hoitaa, vaikka laiskottaisikin, kuten töissä työnkuvan mukaiset työtehtävät, ja kotona reilusti jaettu osansa kotihommista.

 

[++++]

Kyllä se laiskuus on vähän opittu juttu, pitäis vain jaksaa hilata itsensä ylös ja alkaa toimeen, siinä sitä virkistyy ja reipastuu

Itse olen just tuollainen rentoutujapuuhailija. En jaksa vain olla ja toljottaa, telkkaria katsoissa voi vaikka kutoa, tai viikata pyykkejä. Ruokaa laittaissa voi samalla vaikka palstailla Ja imurointi ja tiskaus on oikeata hermolepoa - siinä saa olla yksin omien ajatusten kanssa, samaan kastiin luen mm. haravoinnin, lumenluonnin, ruohonleikkuun.

Mutta jonain ei niin reippaana päivänä, esim. keittiön siivouksen kohdalla mietin "entä jos jätän astiat vain tiskipöydälle ja menen vaikka fb:ssa käymään..." Mutta siinä kohti pitää laiskansuoni katkaista ja siivota hurauttaa se keittiö ja sen jälkeen "palkita" itsensä =) Onhan se paljon mukavempi mieli silloin hetki olla. Minulla kun mielen tekee rauhattomaksi epäsiisteys, uh, se on todella ahdistavaa..

Mies taas ei ole tuollainen lainkaan, toisinaan suorittaa kotihommia urakala ja sitten menee viikko, ettei korvaansa lotkauta niille. Minulle vain jupisee, että miksi aina pitää jotain tehdä..

 

[:O]

Itse olen just tuollainen rentoutujapuuhailija. En jaksa vain olla ja toljottaa, telkkaria katsoissa voi vaikka kutoa, tai viikata pyykkejä. Ruokaa laittaissa voi samalla vaikka palstailla Ja imurointi ja tiskaus on oikeata hermolepoa - siinä saa olla yksin omien ajatusten kanssa, samaan kastiin luen mm. haravoinnin, lumenluonnin, ruohonleikkuun.

yksin omien ajatustensa kanssa??? voi luoja se oliskin kivaa kun sais noita juttuja tehdä rauhassa.. mutta ei mä en koskaan saa tehdä mitään rauhassa aina joku roikkuu mun jalassa tai joku haluaa jotain tai lapset tappelee keskenään tms..

 

[++++]

yksin omien ajatustensa kanssa??? voi luoja se oliskin kivaa kun sais noita juttuja tehdä rauhassa.. mutta ei mä en koskaan saa tehdä mitään rauhassa aina joku roikkuu mun jalassa tai joku haluaa jotain tai lapset tappelee keskenään tms..

Ehkä mun lapset on jo isompia kuin sun Meillä on 4-10v lapsia neljä kpl.

Mutta kun lapset oli pienempiä, niin kun tiskasin tai imuroin niin isä oli lasten kanssa tai sitten lapset esim. leikki tai piirsi - ei mun ajatukset siinä katkeile jos välillä jutustelen lapselle