Onko lapsen huonossa käytöksessä kyse luonteesta vai kasvatuksesta?

[Sara]

Tätä mietin usein, kun lähes joka kerta, kun ollaan lasten kanssa puistossa tai rannalla tai muualla missä on muita lapsia tulee tilanne, jossa ei voi kuin ihmetellä miksi vanhemmat antaa lastensa käyttäytä miten tykkää. Viedään leluja toisten käsistä, tönitään muita lapsia, etuillaan ym. ym. Monesti vanhemmat vain katsoo vierestä tai korkeintaan sanoo lempeällä äänellä, että "Ei saa kullannuppu".
Tässä yhtenä päivänä olin puistossa ja siellä oli pariskunta kahden lapsensa kanssa ja heidän poika ei jostain syystä hyväksynyt meidän lapsia vaan huuteli tytölleni "Et osaa", kun tyttä keinui hevosella ja kun meidän pojat laski liukumäestä vuorotellen sen pojan kanssa tää poika yhtäkkiä näytti kieltä ja päristi toiselle pojistani. Tähän reagoi jo isäkin ja sanoi, ettei niin saa tehdä, niin tää poika kovaan ääneen sanoi, "Mutta, kun mä en yhtään tykkää noista, en tippaakaan" Myöhemmin esikoiseni kertoi, että poika oli sillekin tehnyt samalla lailla. Minä katsoin suu auki tilanteita.
Tästä siis tuli mieleeni tää kysymys, että mistä on kyse lasten huonossa käytöksessä? Kun kyllä meidänkin lapset kiukutella osaa ja mulle on joskus hankalia, mutta ei ikinä alkais VIERAILLE lapsille uhittelemaan tai ilkeilemään. Miksi jotkut lapset kuvittelee olevansa jotenkin muiden yläpuolella? Miksi jotkut vanhemmat antaa lastensa alistaa muita lapsia?

 

[Vieras]

UP

 

[Siniliida]

Huh, kerrankin ei puhuttu meijen lapsista
Mä kuritan lapsia tuolla yleisillä paikoilla sanallisesti minkä kerkeen ja voi elämä jos jotain herjailua tulee toisille lapsille, se on arestia ja välitön lähtö kotia.

Lapset tietysti ottaa yhteen helpolla ja isompien leikki-ikästen pitää antaa selviytyä jo itse tilanteesta tai sitten siitä, joka jää alakynteen tulee kykenemätön puolustautumaan ilman aikuista myöhemmin.

 

[sockervadd]

Kavatuksesta yleensä.

 

[3xäiti]

Voi vietura Kasvatuksesta lienee unohtunut käyttäytymissäännöt, empatia...jne...
Onnea kyseiselle perheelle

 

[ap]

Huh, kerrankin ei puhuttu meijen lapsista
Mä kuritan lapsia tuolla yleisillä paikoilla sanallisesti minkä kerkeen ja voi elämä jos jotain herjailua tulee toisille lapsille, se on arestia ja välitön lähtö kotia.

Lapset tietysti ottaa yhteen helpolla ja isompien leikki-ikästen pitää antaa selviytyä jo itse tilanteesta tai sitten siitä, joka jää alakynteen tulee kykenemätön puolustautumaan ilman aikuista myöhemmin.

Mutta miksi lapsi alkaa täysin vieraalle lapselle yhtäkkiä ilkeilemään ilman syytä? Se on huonoa käytöstä eikä mitään isompien lasten välien selvittelyä. Riitoja tulee lasten välille ja niistä onkin opittava selviytymään, mutta huono käytös on taas asia erikseen ja siihen on vanhempien mun mielestä puututtava.

 

[vieras]

Meillä kaksi lasta; isompi on aina ollut superkiltti, toisille lapsille ei ole ikinä tehnyt pahaa. Ei fyysistä eikä henkistä.

Mutta toinen, siitä en ihmettelis vaikka heittäis kivellä jotain lasta tai kalauttais päähän jollain. Aina puututaan sen tuhmuuksiin ja rangaistaan, mutta se tekee sitä silti Ja kasvatus on ollut samanlainen molemmilla lapsilla, eli meidän tapauksessa ainakin kyse on lapsen luonteesta.

 

[Turkilmas]

No kasvatuksesta ja viitsimisestä tuollainen on kiinni, tottakai.

Meillä oli mies ja poika sunnuntaina uimassa. Poitsulle oli tullut 2 samanikäistä (n. 7-vuotiaita) poikaa juttelemaan. Olivat jutelleet jostain pleikkaripelistä ja meidän sälli oli kertonut että on päässyt vaan kakkostasolle (tms.). Nää kaks poikaa oli alkanut ilkkumaan meidän sälliä ja homottelemaan. Ja näiden poikien äiti oli siinä ihan vieressä.

Meidän sälli oli sitten lähtenyt pois siitä ja mennyt isänsä luokse (ja oli muuten tullut pojalle pieni itkukin).

 

[Jätkä]

Minä olen monesti miettimällä miettinyt, että mikä on voinut mennä vikaan, kun lapsella on käytöshäiriöitä. (En nyt tarkoita sitä, että jokaisella puistossa kieltään näyttävällä lapsella sellaisia ongelmia olisi, mitä itse olen työssäni nähnyt.)
Vaan sitä olen pohtinut, mikä on mennyt vikaan kun lapsi esim avoimesti huorittelee, pahoinpitelee toisia lapsia -sekä aikuisia?

 

[nekku]

Villi veikkaus: Kasvatus 89%, luonne 11%...

 

[cherries]

Vaan sitä olen pohtinut, mikä on mennyt vikaan kun lapsi esim avoimesti huorittelee, pahoinpitelee toisia lapsia -sekä aikuisia?

Kotiolot. Suomessakin, valitettavasti, monen lapsirukan kotiolot ovat vaaraksi hänen terveelle henkiselle ja fyysiselle kehitykselle. Lapsi oireilee epänormaalissa tilanteissa täysin normaalisti.

 

[ap]

Meillä kaksi lasta; isompi on aina ollut superkiltti, toisille lapsille ei ole ikinä tehnyt pahaa. Ei fyysistä eikä henkistä.

Mutta toinen, siitä en ihmettelis vaikka heittäis kivellä jotain lasta tai kalauttais päähän jollain. Aina puututaan sen tuhmuuksiin ja rangaistaan, mutta se tekee sitä silti Ja kasvatus on ollut samanlainen molemmilla lapsilla, eli meidän tapauksessa ainakin kyse on lapsen luonteesta.

Minkäikäisestä lapsesta on kyse?
Meillä on myös kaksi vanhinta poikaa täysin eriluontoisia. Vanhempi on superkiltti ja nuorempi todella temperamenttinen ja olen sen kanssa joskus liemessä ja kyllä se puolensa pitää, jos tuttujen lasten kanssa tulee riitaa, mutta ei sekään täysin vieraita lapsia ilman syytä lähde kiusaamaan.

 

[vieras]

Meillä kaksi lasta; isompi on aina ollut superkiltti, toisille lapsille ei ole ikinä tehnyt pahaa. Ei fyysistä eikä henkistä.

Mutta toinen, siitä en ihmettelis vaikka heittäis kivellä jotain lasta tai kalauttais päähän jollain. Aina puututaan sen tuhmuuksiin ja rangaistaan, mutta se tekee sitä silti Ja kasvatus on ollut samanlainen molemmilla lapsilla, eli meidän tapauksessa ainakin kyse on lapsen luonteesta.

Minkäikäisestä lapsesta on kyse?
Meillä on myös kaksi vanhinta poikaa täysin eriluontoisia. Vanhempi on superkiltti ja nuorempi todella temperamenttinen ja olen sen kanssa joskus liemessä ja kyllä se puolensa pitää, jos tuttujen lasten kanssa tulee riitaa, mutta ei sekään täysin vieraita lapsia ilman syytä lähde kiusaamaan.

Nuorempi on 2½-vuotias. Vanhempi 6v.

 

[unensieppaaja]

Onhan esim. riitely ja lelujen vieminen ihan yleistä käytöstä kaikille lapsille olipa sitten kasvatusasiat kunnossa tai ei. Toistuva tahallinen vahingonteko toiselle kielii taas jo jostain muusta, voiko siihen sitten olla liian tiukka kuri vai lapsen oma persoonallisuus, en tiedä.
Mutta sen muistan omasta lapsuudesta, että vaikka kuinka kasvatukset oli kunnossa ja varmasti oli tietoa, että mikä on oikein ja mikä väärin, niin pikkunaskalina sitä tuli tehtyä kaikenlaista pahaa ja kiusaa, se on ihan normaalia joissain mittasuhteissa.
Mutta sitä en ymmärrä, jos leikkipuistossa vanhemmat näkevät lapsensa tekevän jotain pahaa ja eivät kunnolla reagoi siihen. Mulla on yks kaveri joka karjuu muksuilleen kuin jellona kotona, mutta sitten esim. pihalla, missä on muitakin ei saa sanaa suustaan komentaa lapsiaan.

 

[ap]

Meillä kaksi lasta; isompi on aina ollut superkiltti, toisille lapsille ei ole ikinä tehnyt pahaa. Ei fyysistä eikä henkistä.

Mutta toinen, siitä en ihmettelis vaikka heittäis kivellä jotain lasta tai kalauttais päähän jollain. Aina puututaan sen tuhmuuksiin ja rangaistaan, mutta se tekee sitä silti Ja kasvatus on ollut samanlainen molemmilla lapsilla, eli meidän tapauksessa ainakin kyse on lapsen luonteesta.

Minkäikäisestä lapsesta on kyse?
Meillä on myös kaksi vanhinta poikaa täysin eriluontoisia. Vanhempi on superkiltti ja nuorempi todella temperamenttinen ja olen sen kanssa joskus liemessä ja kyllä se puolensa pitää, jos tuttujen lasten kanssa tulee riitaa, mutta ei sekään täysin vieraita lapsia ilman syytä lähde kiusaamaan.

Nuorempi on 2½-vuotias. Vanhempi 6v.

No sehän on pieni vielä! Toivoa ei ole vielä menetetty

 

[Siniliida]

Huh, kerrankin ei puhuttu meijen lapsista
Mä kuritan lapsia tuolla yleisillä paikoilla sanallisesti minkä kerkeen ja voi elämä jos jotain herjailua tulee toisille lapsille, se on arestia ja välitön lähtö kotia.

Lapset tietysti ottaa yhteen helpolla ja isompien leikki-ikästen pitää antaa selviytyä jo itse tilanteesta tai sitten siitä, joka jää alakynteen tulee kykenemätön puolustautumaan ilman aikuista myöhemmin.

Mutta miksi lapsi alkaa täysin vieraalle lapselle yhtäkkiä ilkeilemään ilman syytä? Se on huonoa käytöstä eikä mitään isompien lasten välien selvittelyä. Riitoja tulee lasten välille ja niistä onkin opittava selviytymään, mutta huono käytös on taas asia erikseen ja siihen on vanhempien mun mielestä puututtava.

Kaikki ei tykkää kaikista ja jotkut voi olla esimerkiksi ilkeitä ihan kaikille. Se on kyllä varmasti ilkeän lapsen ongelma myöhemmin, kun huomaa, että jää itse ulkopuolelle.

Kun katsoo ihan ympärilleen, huomaa millasia ihmisiä on aikuisissa. Joku painaa autollaan kaasua, kun näkee lapsia jalkakäytävällä, yks jos toinen on saanut vieraalta ihmiseltä puukosta jne. Sitten sellaset, tavallaan itse vialliset ihmiset kasvattaa lapsia, niin varmasti on opit menny perille. Varmasti suurin syy huonoon käytökseen tulee kotonta.

 

[vieras]

Meillä kaksi lasta; isompi on aina ollut superkiltti, toisille lapsille ei ole ikinä tehnyt pahaa. Ei fyysistä eikä henkistä.

Mutta toinen, siitä en ihmettelis vaikka heittäis kivellä jotain lasta tai kalauttais päähän jollain. Aina puututaan sen tuhmuuksiin ja rangaistaan, mutta se tekee sitä silti Ja kasvatus on ollut samanlainen molemmilla lapsilla, eli meidän tapauksessa ainakin kyse on lapsen luonteesta.

Minkäikäisestä lapsesta on kyse?
Meillä on myös kaksi vanhinta poikaa täysin eriluontoisia. Vanhempi on superkiltti ja nuorempi todella temperamenttinen ja olen sen kanssa joskus liemessä ja kyllä se puolensa pitää, jos tuttujen lasten kanssa tulee riitaa, mutta ei sekään täysin vieraita lapsia ilman syytä lähde kiusaamaan.

Nuorempi on 2½-vuotias. Vanhempi 6v.

No sehän on pieni vielä! Toivoa ei ole vielä menetetty

Niinhän se on. Ja aina puututaan tosiaan sen tekemisiin, on vaan noloa kun se saattaa kalauttaa lapiolla päähän jotain tuntematonta hiekkalaatikolla, tai heittää hiekkaa tms. Mutta käsistä se ei tavaroita vie, eikä mene tönimään tai tuuppimaan muita. Eiköhän siitäkin vielä hyvä jätkä tuu

 

[Rieputarallaa]

Mun poika on vilkas, riehakas ja omapäinen tyyppi. Nyt kolmen vuoden uhmaa löhennellessä meno on paikoin hurjaa: sälli saattaa kilahtaa missä vain ja mistä vain. Olemmekin paikoin varsin äänekäs parivaljakko esim. puistossa, sillä rajojen asettaminen ei jää meillä vain kotioloihin. Julkisilla paikoillakin (ja etenkin siellä) on köyttäydyttävä tai lähdetään kotiin.

En siis missään nimessä hyväksy(isi) sitä, että lapseni kiusaisi millään tavalla ketään missään. Teoilla on aina seurauksensa, vaikka lapsellani on ikää vasta 2,5 vuotta. Meille vilkkaiden tahtoihmisten vanhemmille on annettu tässä kohtaa keskimääräistä suurempi urakka, mutta se on vain hoidettava. Eli kasvatuksesta tuollaiset asiat yleensä on kiinni.

 

[Jätkä]

Vaan sitä olen pohtinut, mikä on mennyt vikaan kun lapsi esim avoimesti huorittelee, pahoinpitelee toisia lapsia -sekä aikuisia?

Kotiolot. Suomessakin, valitettavasti, monen lapsirukan kotiolot ovat vaaraksi hänen terveelle henkiselle ja fyysiselle kehitykselle. Lapsi oireilee epänormaalissa tilanteissa täysin normaalisti.

Uskallan väittää toisin, joissakin tapauksissa ainakin. Kotioloilla ei välttämättä 'saada aikaan' käytöshäiriöitä lapselle, kyllä sitä syytä tuohon ilmiöön muualtakin pitäisi etsiä. Siis nimenomaan nyt korostan sitä, että ei aina syy ole pelkät kotiolot.

 

[mjaa]

Nature vs. nurture, muna vai kana -kysymyksiä...

 

[miä vaan]

Ei se kyllä ihan noin ole. Minä en usko, että yksikään lapsi on luonnoltaan häijy tai tuhma. Kasvatus tai ehkä pikemminkin sen puute lienee suurin yksittäinen syy, mutta on lapsilla on myös masennusta, neurologista käytöshäiriötä yms.
Esim. naapurin pojalla on mm. aistiyliherkkyyttä, aikansa jaksaa just. esim. puistossa olla, mutta sit menee hermot, kun hänestä tuntuu aina että hänelle huudetaan, vaikka kukaan ei huuda.
Että eipä aleta tuomitsemaan hätiköiden ihan kaikkia, ja sallitaanhan lapsille tunteenpurkaukset, eikös niin, kuka tahansa meistä joskus hiilestyy.

 

[vieras]

Vastaus on,että molemmat vaikuttaa...niin perintötekijät kuin kasvatus. Veikkaisin,että kyseisellä lapsella se on opittu tapa hakea huomiota vanhemmiltaan...hankala sanoa.

Kyllä meidänkin lapset ovat tehneet vaikka ja mitä, mutta vain harvoin toisille lapsille...yleensä tekevät sitä toisilleen...eli siis pientä kiusaa ja välillä takovat toisiaan minkä kerkeävät.

Lapset vasta opettelevat elämän pelisääntöjä ja tästä syystä saattavat tehdä mitä sattuu...vanhempien tehtävä on opastaa lapsiaan mikä on oikeaa ja väärää. Sitä,et kuitenkaan usko,että kukaan lapsi olisi perimältään paha ja ilkeä,vaan kyllä ne piirteet ovat opittuja tapoja ja yleensä kertovat perheen ongelmista tai lapsen ongelmista.

 

[cherries]

Vaan sitä olen pohtinut, mikä on mennyt vikaan kun lapsi esim avoimesti huorittelee, pahoinpitelee toisia lapsia -sekä aikuisia?

Kotiolot. Suomessakin, valitettavasti, monen lapsirukan kotiolot ovat vaaraksi hänen terveelle henkiselle ja fyysiselle kehitykselle. Lapsi oireilee epänormaalissa tilanteissa täysin normaalisti.

Uskallan väittää toisin, joissakin tapauksissa ainakin. Kotioloilla ei välttämättä 'saada aikaan' käytöshäiriöitä lapselle, kyllä sitä syytä tuohon ilmiöön muualtakin pitäisi etsiä. Siis nimenomaan nyt korostan sitä, että ei aina syy ole pelkät kotiolot.

Siis neurologiset häiriöt ovat tietenkin erikseen ja ne johtuvat tai voivat johtua raskauden, synnytyksen tai imeväisiän aikana tapahtuneesta tapahtumasta / asiasta, mutta tiedän että silloin, kun kotiolot ovat epäsuotuisat jokainen lapsi reagoi jossakin elämänsä vaiheessa. Se, miten lapsi reagoi, on yksilöllistä. Ja reagointi voi tapahtua vasta sitten, kun tilanne on turvallinen, eli kotiolot ovat muuttuneet suotuisiksi. Usko pois

 

[ap]

Kyllä kaikki lapset varmaan jossain määrin ajaa omaa etuaan vaikka kilttikin lapsi olisi, mutta silloin, kun lapsi selvästi tekee väärin, muille lapsille tai muulla tavoin, eikä vanhemmat siihen puutu kunnolla voi sanoa, että kyse on kasvatuksesta. Tottakai lapsi käyttäytyy huonosti ja yrittää pomoilla jos huomaa, että niin voi tehdä.

 

[hmm]

Musta tuntuu,että ne herkimät lapset jotka joutuu kotona aikuisten elämäntilanteen takia kokemaan jotain mikä lapselle raskasta (voi olla vaikkapa pikkuveljen ilmestyminen kuvioihin ihan yksinkertaisuudessaan! ei kaikki ole välttämättä jotain huume-väkivalta-aviorikos tilanteita kotonakaan) reagoivat omaan pahaanoloonsa purkamalla sitä muihin. Eikä välttämättä tosiaan tarvitse olla isokaan asia kun se pahaolo tulee. Eli en heti kyllä alkais syyllistämään joka kielen näytöstä,että nyt on kasvatus aivan retuperällä. Notkahduksia varmaan tulee joka kasvattajalle;ei elämä ole ruusunpunaista hörhelöä kaikille. Joillekin ehkä elämä on turvatumpaa ja tasaisempaa aikuisia nyt tarkoitan.