Onko lapsen huonossa käytöksessä kyse luonteesta vai kasvatuksesta?

[Keittiönoita]

Meillä kaksi lasta; isompi on aina ollut superkiltti, toisille lapsille ei ole ikinä tehnyt pahaa. Ei fyysistä eikä henkistä.

Mutta toinen, siitä en ihmettelis vaikka heittäis kivellä jotain lasta tai kalauttais päähän jollain. Aina puututaan sen tuhmuuksiin ja rangaistaan, mutta se tekee sitä silti Ja kasvatus on ollut samanlainen molemmilla lapsilla, eli meidän tapauksessa ainakin kyse on lapsen luonteesta.

Vika lieneekin siinä, että kasvatus on ollut samanlainen. Mulla on esikoinen ollut helppo ja kiltti, kuopus taas yks vaahteramäen eemeli. Jos olisin kasvattanut kuopusta kuten esikoista, kuopus olisi tänä päivänä varsinainen monsteri.

 

[vieras]

Meillä kaksi lasta; isompi on aina ollut superkiltti, toisille lapsille ei ole ikinä tehnyt pahaa. Ei fyysistä eikä henkistä.

Mutta toinen, siitä en ihmettelis vaikka heittäis kivellä jotain lasta tai kalauttais päähän jollain. Aina puututaan sen tuhmuuksiin ja rangaistaan, mutta se tekee sitä silti Ja kasvatus on ollut samanlainen molemmilla lapsilla, eli meidän tapauksessa ainakin kyse on lapsen luonteesta.

Vika lieneekin siinä, että kasvatus on ollut samanlainen. Mulla on esikoinen ollut helppo ja kiltti, kuopus taas yks vaahteramäen eemeli. Jos olisin kasvattanut kuopusta kuten esikoista, kuopus olisi tänä päivänä varsinainen monsteri.

Toki meillä nykyään joudutaan tän kuopuksen kanssa laittamaan kova kovaa vastaan, mitä ei esikoisen kanssa ikinä jouduttu tekemään. Ja ikää tosiaan vasta 2½v. tällä pienemmällä. Mutta tarkoitin lähinnä näitä kasvatuksen perusperiaatteita, eli ei olla löysätty kuria eikä menty siitä mistä aita on matalin. Päinvastoin, tiukempana tässä pitää olla kuin koskaan aiemmin.

 

[Keittiönoita]

Toki meillä nykyään joudutaan tän kuopuksen kanssa laittamaan kova kovaa vastaan, mitä ei esikoisen kanssa ikinä jouduttu tekemään. Ja ikää tosiaan vasta 2½v. tällä pienemmällä. Mutta tarkoitin lähinnä näitä kasvatuksen perusperiaatteita, eli ei olla löysätty kuria eikä menty siitä mistä aita on matalin. Päinvastoin, tiukempana tässä pitää olla kuin koskaan aiemmin.

Oukei, ymmärsin aluksi väärin =) Meillä kans kuopuksessa on ollut paljon enemmän työtä kuin esikoisessa.

 

[jensku]

Mä uskon pitkälti siihen, että kaikki lähtee kodista, siitä miten kasvatetaan ja millaista esimerkkiä näytetään tms.
Hyvänä esimerkkinä mulla on kaveriperheen lapset...saavat lyödä vanhempiaan (ja välillä kylässä oleviakin) ja huutaa mitä sylki suuhun tuo. Ja mitä tekee äiti tässä tilanteessa, toteaa vain että voi toi meidän "ilmari /kaisa" on ihan kuin minä pienenä, ei sitä auta komentaa tai ojentaa. Ja mikäli jollain kaverilla on joku uusi lelu tms niin takuu varmasti vanhemmat menevät kauppaan ja hakevat vähintäänkin saman veroisen tuotteen omalleenkin...ikinä ei tarvitse oppia siihen ettei kaikkea voi saada.
Tässä sitten sivusta katsellaan ja mietitään miten mahtaa käydä kun tuollaisen kasvatuksen saanut aloittaa ns aikuisiän elämän ja tulee pettymyksiä mm työelämässä tms.

Toki on pieni osa niitäkin lapsia jotka kokevat ettei mikään huomio riitä joten sitä haetaan sitten niin hyvällä kuin pahallakin...ja siitä huolimatta ovat saaneet vanhemmiltaan aina paljon rakkautta ja lämpöä osakseen.

 

[oma kokemus]

Mun poika oli ekaluokalla varsinainen kauhukakara, jälki-istunnossa 7 kertaa, muikkaria tuli koko ajan ja pientä nahinaa ja tappelua oli koulussa. Ei hän koskaan aloittanut, mutta heti kyllä innostui jos vähänkään ote lipesi opettajalta tms tuli hässäkkää.
Hän piirsi tappamiskuvia ja kirjoitti hatarilla tikkukirjaimilla KUOLE HUORA jne.... vaikeaa aikaa, mutta nyt takanapäin. Syynä oli masennus, joka onneksi jo takanapäin. Masennuksen aiheutti avioero, muutto ja koulun alkaminen, kaikki siinä samassa syssyssä melkeinpä. Erosimme kesällä ja muutimme silloin maalta kaupunkiin.
Voitte uskoa, että sain tuon ensimmäisen kouluvuoden aikana kuulla vaikka mitä lapsestani. Minua epäiltiin kasvattajana ja vanhempana ja jouduin opettjan kanssa moneen kertaan keskustelemaan paitsi omasta tilanteestamme, myös hänen asenteestaan. Hän oli sitä mieltä, että poika oli tuhma ja huonokäytöksinen ja minä kiistin. Koskaan hän ei ole ollut TUHMA vaikka olikin temperamenttinen ja joutui tappeluun. Hän ei ikinä ole halunnut olla paha. Tajuatteko mitä tarkoitan? Lapsi oli vain niin masis, ettei tiennyt kuinka muuten olisi voinut purkaa pahaa oloaan. Onneksi olen siinä taloudellisessa asemassa, että pystyin maksamaan yksyisen terapian, sillä koululta emme saaneet mitään apua. Päinvastoin, nuorempi lapsi leimattiin samanlaiseksi kuin isoveli, tyyliin, että mitenköhän sun koulu lähtee käyntii jne...
Eli tässä tapauksessa huono käytös ei ollut sen enempää kasvatuksen puutetta kuin luonteestakaan johtuvaa, enemmän olosuhteista kiinni ja onneksi tuo raskas aika on nyt ohi.

 

[mä]

jaa no ap:n tapauksesta en tiedä mutta jos yleisellä tasolla puhutaan, nin toki käytötavat ym on kiinni kasvatuksesta. mutta kasvatuksella ei saa hyvin tempperamenttisesta lapsesta rauhallista ja hiljaista aina kilttiä, ellei LASTA ALISTETA ESIM.HAKKAAMALLA

voin kertoa tästä esimerkin!= minulla on 8nuorempaa sisarusta, heistä yksi on erittäin tempperamenttinen= saattaa raivostua mitättömistä asioista, reagoi aivan ylimitoitetusti asioihin ym melkoinen kauhukakara ollut pienestä pitäen (kerrankin ravoistui kun kääskin hänen olla hiljaa kun oma poikani nukkui, niin tää veljeni tempasi mua päin lattiaharjan!), ja ihan taatusti on samanlainen kasvatus ollut kaikilla pojilla.. silti tuo yksi heistä on tuollainen, muut ei,veli nyt 13v.

lisäksi oma poikani on erittäin tempperamenttinen, hän on vasta 4v mutta välillä niin mahdoton, vaikka rakkautta ja rajoja on, ja pienestä pitäen, on aina joutunut pois leikeistä jos jotakuta kiusaa, lyö tms. anteeksi joutuu pyytämään, tilanne selvitetään aina sanallisesti tapahtuman jälkeen yms. yms. muttatuntuu että ei millään lopeta. kun taas useamman kaverin muksut on yli puolet rauhallisempia joka tavalla.. ja eräälläkin tutulla on käytössä ns.vapaa kasvatus.. mutta ei lapsi ole tollanen slti.


että kyllä mä sanoisin että kyse voi olla kummasta vaan!!!

 

[joo]

Onhan esim. riitely ja lelujen vieminen ihan yleistä käytöstä kaikille lapsille olipa sitten kasvatusasiat kunnossa tai ei. Toistuva tahallinen vahingonteko toiselle kielii taas jo jostain muusta, voiko siihen sitten olla liian tiukka kuri vai lapsen oma persoonallisuus, en tiedä.
Mutta sen muistan omasta lapsuudesta, että vaikka kuinka kasvatukset oli kunnossa ja varmasti oli tietoa, että mikä on oikein ja mikä väärin, niin pikkunaskalina sitä tuli tehtyä kaikenlaista pahaa ja kiusaa, se on ihan normaalia joissain mittasuhteissa.
Mutta sitä en ymmärrä, jos leikkipuistossa vanhemmat näkevät lapsensa tekevän jotain pahaa ja eivät kunnolla reagoi siihen. Mulla on yks kaveri joka karjuu muksuilleen kuin jellona kotona, mutta sitten esim. pihalla, missä on muitakin ei saa sanaa suustaan komentaa lapsiaan.

Mä peesaan tätä!!! Olen huomannut omalla kohdalla,että ku kotona huudetaan ja pidetään tosi tiukkoja rajoja ja sit puistossa ollaan koko ajan hollilla,et milloin kielletään;silloin lapsikin on koko ajan varuillaan ja siinä jännityksessä tekee juuri sitä mitä odotettaankin eli jotain jäynää.

 

[jensku]

jaa no ap:n tapauksesta en tiedä mutta jos yleisellä tasolla puhutaan, nin toki käytötavat ym on kiinni kasvatuksesta. mutta kasvatuksella ei saa hyvin tempperamenttisesta lapsesta rauhallista ja hiljaista aina kilttiä, ellei LASTA ALISTETA ESIM.HAKKAAMALLA

voin kertoa tästä esimerkin!= minulla on 8nuorempaa sisarusta, heistä yksi on erittäin tempperamenttinen= saattaa raivostua mitättömistä asioista, reagoi aivan ylimitoitetusti asioihin ym melkoinen kauhukakara ollut pienestä pitäen (kerrankin ravoistui kun kääskin hänen olla hiljaa kun oma poikani nukkui, niin tää veljeni tempasi mua päin lattiaharjan!), ja ihan taatusti on samanlainen kasvatus ollut kaikilla pojilla.. silti tuo yksi heistä on tuollainen, muut ei,veli nyt 13v.

lisäksi oma poikani on erittäin tempperamenttinen, hän on vasta 4v mutta välillä niin mahdoton, vaikka rakkautta ja rajoja on, ja pienestä pitäen, on aina joutunut pois leikeistä jos jotakuta kiusaa, lyö tms. anteeksi joutuu pyytämään, tilanne selvitetään aina sanallisesti tapahtuman jälkeen yms. yms. muttatuntuu että ei millään lopeta. kun taas useamman kaverin muksut on yli puolet rauhallisempia joka tavalla.. ja eräälläkin tutulla on käytössä ns.vapaa kasvatus.. mutta ei lapsi ole tollanen slti.


että kyllä mä sanoisin että kyse voi olla kummasta vaan!!!

sanktioita on muitakin kuin hakkaaminen.