V
vierailija
Vieras
Eskarilainen siis kyseessä ja ovat nyt sitten tehneet jonkin sortin tarkempaa analyysia lapsestani, kun hän käy puheterapiassa (muutama kirjain ei onnistu, ei sen kummempaa). Omasta mielestämme (ja oikeastaan kaikken tuttaviemme mielestä) lapsemme on aina ollut tosi reipas, sanavalmis, mutta myös tosi kiltti ja muita huomioon ottava - siis ihan tavallinen lapsi. Toisinaan villi ja energinen, toisinaan kaipaa omaa rauhaa - riippuu päivästä ja tilanteesta. Lapsella on liikunnallinen harrastus kahdesti viikossa ja kerran-pari tapaa kavereitaan/samanikäisiä serkkujaan sen eskarin/päiväkodin lisäksi. Leikit sujuvat aina mukavasti, kaikki otetaan mukaan.
Nyt sitten tuli kotiin analyysia, jossa ehdotetaan tukitoimia lapsen sosiaalisuuden vahvistamiseksi. Perusteluina mm. se, että lapsi "takertuu liiaksi parhaimpiin kavereihin" (on kolme parasta kaveria, joiden kanssa enimmäkseen leikkiin, mutta ainakin kotona on kertoillut, että leikkii monen muunkin kanssa). Mutta toisaalta heti perään mainitaan, että "jos tulee riitaa kavereiden kanssa esim. leikistä, saattaa mennä muualle leikkimään haluamaansa leikkiä tai mököttää jonkin aikaa itsekseen". Eikös tämä nyt ole ihan normaalia tuon ikäisillä (tytöillä), että on niitä bestiksiä, on välillä kinaa ja sitten taas sovitaan ja alkaa leikki sujua?
Ei tämä nyt mikään elämää suurempi juttu ole, kun kuitenkin itse tiedämme lapsemme luonteen, mutta on tuo nyt vähän tekemällä tehtyä "vian hakua"....Vai mitä sanoo arvon raati?
Nyt sitten tuli kotiin analyysia, jossa ehdotetaan tukitoimia lapsen sosiaalisuuden vahvistamiseksi. Perusteluina mm. se, että lapsi "takertuu liiaksi parhaimpiin kavereihin" (on kolme parasta kaveria, joiden kanssa enimmäkseen leikkiin, mutta ainakin kotona on kertoillut, että leikkii monen muunkin kanssa). Mutta toisaalta heti perään mainitaan, että "jos tulee riitaa kavereiden kanssa esim. leikistä, saattaa mennä muualle leikkimään haluamaansa leikkiä tai mököttää jonkin aikaa itsekseen". Eikös tämä nyt ole ihan normaalia tuon ikäisillä (tytöillä), että on niitä bestiksiä, on välillä kinaa ja sitten taas sovitaan ja alkaa leikki sujua?
Ei tämä nyt mikään elämää suurempi juttu ole, kun kuitenkin itse tiedämme lapsemme luonteen, mutta on tuo nyt vähän tekemällä tehtyä "vian hakua"....Vai mitä sanoo arvon raati?