Onko lapseni teistä arka?

[ale]

On 1v2kk ja aloittaa hoidon perhepäivähoidossa parin kk päästä. Nyt äitiä jännittää miten tyttö siellä pärjää. On ollut kova vierastamaan lähes koko ajan, nyt ei niin paljoa toki enää.

Esim. tänään kun oltiin leikkipuistossa niin kovasti siellä touhuaa itsekseen, mutta sinne tuli yksi 4-vuotias villi poika ja kun hän tuli tytön naaman eteen kovasti heilumaan niin tyttö halusi heti minun syliin. On aina enneminkin tarkkailijana. Joitakin miehiä tuntuu vieläkin vähän vierastavan, mutta yleensä kun käydään kylässä niin on ehkä max 5 min sylissä ja sitten haluaa itse tutkimaan paikkoja.

Onko tämän ikäiset lapset yleensäkin tällaisia, tai minkälaisia on teidän kokemuksenne? Ja korostan, että minua ei lapsen arkuus tai ujous kyllä haittaa, olen itsekin ennemmin arka kuin villi =) lähinnä vaan mietin tuota hoitoon sopeutumista jne.

 

[pienenhetken]

no ihan normaalilta kuulostaa =)

 

[TheUnforgiven]

mulla likka samanlainen..tänään leikkikentällä pelkäs jopa variksen ääntä ja juos suoraan mun jalkoini..pahoja ovat myös puhelimen sointi ja summrit yms..kai tämä joillain asiaan kuuluu

 

[vieras]

Toihan on varsin reipas verrattuna meidän 2½v.Vierastaa kaikkia miehiä, kummisetäänsä niin että itkee. Mitään pahaa ei kukaan mies ole tehny hälle. Yksin kylässä ei lähde tutkimaan mitään.

 

[ap]

Usein kuuluu kommentteja että onpas arka tyttö. Suoraan sanoen mulla ei ole kokemusta, että mitenkä tämän ikäiset yleensä käyttäytyy, kun hän on meidän ainoa lapsi ja siksi aidosti kiinnostaa. mikähän tossa oikeesti on, että miehiä vierastaa enempi, kuten meilläkin??!! ja olen kuullut että muillakin tätä.

Mutta vierastaako/tai arasteleeko teidänkin lapset muita etenkin isompia lapsia jos tuppaavat heti ihan lähelle?

 

[äiti itsekin]

Hyvä kun lapsi osaa erottaa vieraat tutuista ja tunnistaa oman "reviirinsä" eli poika tuli hieman liian lähelle joten koki sen "uhkaavana". LIian paljon on lapsia jotka eivät tunne omaa reviriiään ja ovat liian sosiaalisia suhteessa vieraisiin ihmisiin. Pidemmän päälle se ei ole hyvä asia. Uskon, että teidän pieni tulee pärjäämään hyvin hoidossa kunhan saa ensin rauhassa totutella uuteen paikkaan ja saa aikaa luottaa uusiin, aikuisiin ihmisiin omien vanhempien/läheisten lisäksi.

 

[TheUnforgiven]

tämä vielä lisän että tyttö laittaa aina kulmat kurttuun ja tuijottaa vihaisena jos vähänkin vieras ihminen..mutta eikö se ole vaan hyvä että ei tuntemattomia niin lähelleen päästäkkään

 

[aloittaja]

Hyvä kun lapsi osaa erottaa vieraat tutuista ja tunnistaa oman "reviirinsä" eli poika tuli hieman liian lähelle joten koki sen "uhkaavana". LIian paljon on lapsia jotka eivät tunne omaa reviriiään ja ovat liian sosiaalisia suhteessa vieraisiin ihmisiin. Pidemmän päälle se ei ole hyvä asia. Uskon, että teidän pieni tulee pärjäämään hyvin hoidossa kunhan saa ensin rauhassa totutella uuteen paikkaan ja saa aikaa luottaa uusiin, aikuisiin ihmisiin omien vanhempien/läheisten lisäksi.

Kävimme tuolla hoitopaikassa eilen tutustumassa, kun ovat tuttuja muutenkin. Annoin olla ensin kauempana näistä muutamasta muusta lapsesta ja noin 5-10 min jälkeen meni sitten itse leikkiin mukaan (eli sotkemaan toisten leikkejä), että ihan hyvin sitten kuitenkin. Jotkut tulee ja ottaa heti tytön syliin ja sitten tulee kyllä hätä, en kyllä ymmärräkään että miksi sitä tarttis vieraan sylissä ollakaan, en itekään haluais... :0

 

[äiti itsekin]

ja vielä: on luonnollista että lapsi vierastaa liian lähelle tuppaavia lapsia tai miehiä, vaikka olisikin kyse aivan luotettavista ja tutuistakin miehistä. Joku siinä vain on, että miehet ovat pelottavampia kuin naiset, johtuneeko sitten äänestä, parrasta tms. mut niin se on lähes kaikilla lapsilla jossain vaiheessa ja menee kyllä ohi.

 

[äiti itsekin]

Hyvä kun lapsi osaa erottaa vieraat tutuista ja tunnistaa oman "reviirinsä" eli poika tuli hieman liian lähelle joten koki sen "uhkaavana". LIian paljon on lapsia jotka eivät tunne omaa reviriiään ja ovat liian sosiaalisia suhteessa vieraisiin ihmisiin. Pidemmän päälle se ei ole hyvä asia. Uskon, että teidän pieni tulee pärjäämään hyvin hoidossa kunhan saa ensin rauhassa totutella uuteen paikkaan ja saa aikaa luottaa uusiin, aikuisiin ihmisiin omien vanhempien/läheisten lisäksi.

Kävimme tuolla hoitopaikassa eilen tutustumassa, kun ovat tuttuja muutenkin. Annoin olla ensin kauempana näistä muutamasta muusta lapsesta ja noin 5-10 min jälkeen meni sitten itse leikkiin mukaan (eli sotkemaan toisten leikkejä), että ihan hyvin sitten kuitenkin. Jotkut tulee ja ottaa heti tytön syliin ja sitten tulee kyllä hätä, en kyllä ymmärräkään että miksi sitä tarttis vieraan sylissä ollakaan, en itekään haluais... :0

Juuri näin! Oikein toimittu!

 

[La vida es un destino]

:wave: meiltä löytyy kans samanmoinen "ujopiimä" .
Oman aikansa vaatii että laskee uudet ihmiset lähelleen, ja etenkin ne miehet pidetään vähän pidempään hyvän matkan päässä.

 

[aloittaja]

Kiitos kommenteistanne. Luen toki mielelläni jos joku vielä jaksaa kirjoittaa =)

 

[up]

Vielä muiden kokemuksia ja lapsistanne kuulisin mieluusti =)

 

[vieras]

Mein tyttö (nyt 5v) pelkäsi vauvana kaikkia ihmisiä, jopa omia mummoja ja ukkeja. Pikku hiljaa tottui minun vanhempiin ja siskoihini. Myöhemmin ei enää pelännyt naisia mutta kaikkia miehiä pelkäsi edelleen. Kolme vuotiaana ei enää pelännyt miehiäkään juuri ollenkaan. Ei kylläkään saanut liian lähelle tulla.
Vieraampaan paikkaan kun meni tai edelleenkin kun menee niin menee tunti tai pari ennen kuin uskaltaa liikkua hieman etemmäs äitistä.
Tänä vuonna eräs mies tuttavamme nappasi leikillään tyttömme syliin (ei tiennyt että on pelännyt miehiä) niin tyttö säikähti ihan hirveästi ja on taas pelännyt kaikkia miehiä, paitsi ei tietenkään omaa isää.
Kovia ääniä on myös pelännyt aina. mm. traktorit ja rekat kun menee ohi laittaa korvat lukkoon tai jos mennään lähelle traktoria mikä ei ole edes käynnissä hän on aivan kauhuissaan että entä jos se käynnistyy. Oman isän aivastuskin on pelottavaa. Ja siis kaikki kovemmat äänet.
Lisäksi vielä on kiinni minussa. Ei halua mennä minnekkään ilman äitiä eikä haluaisi että minä menen minnekkään ilman häntä. Käy kyllä päiväkerhossa, on käynyt vajaa neljä vuotiaasta, mutta sinne jääminenkään ei ole ihan helppoa.
Nyt nuo pelot ovat ruvenneet häiritsemään häntä itseään niinpä soitin neuvolaan ja kysyin onko mahdollista päästä psykologille jos siitä olisi jotain apua. Nyt hänelle on varattu syyskuulle aika neuvolalääkärille joka arvioi psykologin tarpeen ja laittaa sitten lähetteen jos katsoo tarpeelliseksi. Toivon todella että saataisiin nuo pelot pois kun alkaa esikouluikäkin lähestyä. Mietti jo että onko esikoulussa miehiä. Sitähän minä en voi tietää jos vaikka opettaja olisi mies.