Onko lapsi pakko viedä puheterapiaan jos neuvolassa sanotaan niin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Mammeli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
poika pääsi puheterapiaan 2-vuotiaana, ja siitä olen suuresti kiitollinen. Kehityksen viivästymän vuoksi siis puheterapian aloitti, ja käy edelleen, nyt eskari-ikäinen. Itse ajattelen ennemmin niin että se on positiivinen asia kuin pakko.. Ja ei, puheterapia ei todellakaan ole mitään "pelkkää leikkiä" pienillekään, vaan juuri leikin kautta innostaa oppimaan asioita. Kyllähän kirjojen lukeminen kotona on todella hyödyllistä, mutta sanojen ja ääntämisen lisäksi puheterapiaan kuuluu paljon paljon muitakin asioita, joita ei välttämättä itse edes osaa ajatella (kokemuksesta puheen ollen)..

Hankala kenenkään on sanoa että olisivatko kaksi edellistä lastasi kirineetkään tuota vauhtia ikäisiään kiinni, jos eivät olisi käyneet puheterapiassa.. mutta itse en ainakaan uskaltaisi ottaa sitä riskiä, vaan laittaisin puheterapiaan jos sellaista suositellaan. Ei siitä haittaakaan ole.
 
[QUOTE="vierailija";28784965]No, joskus se kielellinen viivästymä voi olla sitä luokkaa, että on lapsen hoidon laiminlyömistä mikäli häntä ei vie terapiaan. Puheterapeutti ja terveydenhoitaja voivat yhdessä tehdä lastensuojeluilmoituksen, jos vanhempi ei suosituksesta huolimatta vie lasta puheterapiaan. Niin ei tietenkään tehdä jos viivästymä on lievä, mutta ammattilaisen mielipide kannattaa ottaa ihan vakavasti.

T. terveydenhoitaja lastenneuvolasta[/QUOTE]

Tällainen typerä lastensuojelullisilla toimilla pelottelu on aivan uskomattoman lapsellista ja asiatonta. Jos neuvolan terveydenhoitajat pitävät itseään jeesuksina ja maanisesti kiinni omista jumaluuden kuvitelmistaan, ja pelottelevat äitejä tuolla tavalla, moni äiti alkaa järjestelmällisesti piilotella neuvolassa sellaisiakin asioita, joista olisi todella syytä keskustella. Sinuna pitäisin suun supussa ja osallistuisin keskusteluun asiallisesti ilman pelottelua.

Aloittajalle totean, että kannattaa selvittää asiaa ammattilaisen eli puheterapeutin kanssa. Eli ota lähete vastaan ja kuulostele mitä terapeutti on asiasta mieltä. Noista jutuista kannattaa aina puhua ammattilaisen kanssa ja tehdä päätökset jatkosta suoraan hänen kanssaan. Neuvolan terveydenhoitaja ei tiedä noista asioista yhtä paljon kuin ammattitaitoinen puheterapeutti, joten jos puheterapeuttikin on sitä mieltä, ettei lapselle vielä tuossa iässä ole terapia tarpeen, on neuvolan hoitajankin se nieltävä.
 
Neuvolan terveydenhoitaja ei tiedä noista asioista yhtä paljon kuin ammattitaitoinen puheterapeutti, joten jos puheterapeuttikin on sitä mieltä, ettei lapselle vielä tuossa iässä ole terapia tarpeen, on neuvolan hoitajankin se nieltävä.

olettaisin, että tämän takia se lähete sinne on juuri tehty.
en usko, että neuvolan paha täti siitä yöuniaan menettää ja mieltänsä kovin pahoittaa, jos käy ilmi, että aloittajan lapsella ei olekaan mitään tuentarvetta vaan oppii hyvin omalla ajallaan. varmaan siis neuvolantädin nieleskelytkin onnistuu ihan ongelmitta.

erikoisia asenteita näistä kirjoituksista paistaa läpi. itse en osaa ajatella neuvolantädin työnkuvaksi kyttäämistä ja vanhempien elämän vaikeuttamista. toki idiootteja löytyy alalta kuin alalta, mutta jos meidän neuvolantädiksi sattuisi kovin tärkeilevä ja kaikentietävä tyyppi, vaihtaisin tätiä. ja jatkaisin edelleen kiitollisena yhteiskunnan järjestämästä neuvola (puheterapia/hammaslääkäri/jne.) -palvelusta.
 
Noh, ajattelin tässä ehkä lähinnä sitäkin, että minusta on tuntunut, että liian varhain edellinenkin laitettiin puheterapiaan vedoten siihen, että kun isosisaruksellakin on ollut ongelmaa. Varmaan 1,5-vuotisneuvolasta laitettiin silloin lähete.

Kun niin pienestäkin lapsestakin oli kyse niin olin itse mukana sen koko käyntiajan lähes joka kerta ja minun mielestä se ei näyttänyt kovin ammattimaiselta. Tai olin yllättynyt miten samoja asioita siellä vaan tehtiin mitä itsekkin teen kotona lapseni kanssa. Esim tekivät palapelejä ja terapeutti kyseli missä pallo on ym ym.
 
[QUOTE="Mammeli";28785167]Noh, ajattelin tässä ehkä lähinnä sitäkin, että minusta on tuntunut, että liian varhain edellinenkin laitettiin puheterapiaan vedoten siihen, että kun isosisaruksellakin on ollut ongelmaa. Varmaan 1,5-vuotisneuvolasta laitettiin silloin lähete.

Kun niin pienestäkin lapsestakin oli kyse niin olin itse mukana sen koko käyntiajan lähes joka kerta ja minun mielestä se ei näyttänyt kovin ammattimaiselta. Tai olin yllättynyt miten samoja asioita siellä vaan tehtiin mitä itsekkin teen kotona lapseni kanssa. Esim tekivät palapelejä ja terapeutti kyseli missä pallo on ym ym.[/QUOTE]

monet kielellisen kehityksen jututhan on sillätavalla periytyviä, että todennäköisyys tällä lapsella on suurempi. ja varhaisella puuttumisella saadaan näitä parhaiten 'korjattua', eli kehitys voi olla tavallaan näkymätöntä, mutta ilman lapsena saatua terapiaa saattaisi vaikka kouluelämä olla paljon vaikeampaa (mutta tätä vaihtoehtoa ei sitten ikinä nähdä, eli voi tuntua siltä, että kaikkihan meni vaan hyvin.)

itse varmaan tilanteessasi (os sen siis oikein ymmärsin: terapiassa käynti tuntuu hankalalta, mutta olet valmis käyttämään aikaasi lapsen kanssa lukemiseen ym.. treenaamiseen) kävisin siellä terapiassa ja juttelisin ammattilaisen kanssa noista harjoituksista ja siitä miksi mitäkin tehdään, mikä siinä on tavoitteena. kysyisin paljon erilaisia kotitreenejä ja sitoutuisin tekemään niitä sitten kotona ja sopisin puheterapiakäynnit sillälailla harvakseltaan, että terapeutti voisi seurata edistystä ja antaa sitämukaa kotiin uusia vinkkejä. ja jos taas edistystä ei tapahtuisi, niin vähän isompana sitten tiiviimmin käyntejä.
 
Pienten lasten puheterapia ON leikin ja pelien avulla harjoittelua, koska pienellä lapsella ei ole vielä valmiuksia tavoitteellisempaan pöytätason työskentelyyn. Tässä samalla terapeutti jatkuvasti myös ARVIOI lasta, ts. tekee huomioita siitä, mitä lapsi osaa ja mitä ei osaa. Pienten kohdalla painottuukin tästä syystä vanhempien ohjaus.

Meille puheterapeuteillekin nuo "pakkolähetteet" ovat turhauttavaa resurssien haaskausta ja ainakin itse suuntaan vähäiset resurssini mieluummin perheille, jotka todella haluavat vastaanotolle tulla ja ovat vastaanottavaisia saamiensa ohjeiden ja tiedon suhteen. Näitä, jotka usein jo ovensuusta kuuluttaa, ettei meidän lapsessa ole mitää vikaa ja tultiin vaan koska oli pakko, on aika vaikea saada muuttamaan ajattelumallejaan ja toimintatapojaan.

t. puheterapeutti
 
No meillä oli esikoisen kanssa puheenviivästymää, ei puhunut vielä vajaa kolmevuotiaanakaan kuin muutaman sanan. Kyllä se puheterapia on todellakin tarpeellinen, enkä tajua miksi kaikesta tehdään jotain "pakkopullaa", ajattelisitte lapsenne parasta.
 
Jos neuvolan terveydenhoitajat pitävät itseään jeesuksina ja maanisesti kiinni omista jumaluuden kuvitelmistaan, ja pelottelevat äitejä tuolla tavalla, moni äiti alkaa järjestelmällisesti piilotella neuvolassa sellaisiakin asioita, joista olisi todella syytä keskustella.

Ei se ollut mitään pelottelua, vaan toteamus siitä, miten puheterapiasta kieltäytyminen todella saatetaan nähdä lapsen hoidon ja kehityksen tukemisen laiminlyöntinä. Emme me terveydenhoitajat mitään jumalia ole, mutta tarvittaessa täytyy toimia lapsen puolestapuhujana jos vanhemmat eivät ymmärrä toimia lapsen parhaaksi. Kielellisen kehityksen viivästymä voi hankaloittaa lapsen psyykkistäkin kehitystä, joten ei se ole mikään pikkujuttu.

T. se sama terveydenhoitaja
 
Mielestäni on todella tyhmää kieltäytyä puheterapiasta. Jos puheterapeutti näkee, ettei sille ole tarvetta, niin silloinhan sinne ei enää anneta aikoja ja puheterapia päättyy. Kieltäytyminen on sama kuin jos kieltäytyisi viemästä sairasta lasta lääkäriin saamaan hoitoa. Kun on lapsen ongelmista kyse, niin se on usein vanhemmille kova paikka ja he saattavat pyrkiä kieltämään koko asian. Siksi joskus lastensuojelutoimenpiteet voivat olla tarpeen, jos vanhemmat estävät lapsen saamasta tarvitsemaansa hoitoa. Ei ole kyse pelottelusta vaan lapsen oikeudesta saada tarvitsemaansa hoitoa.

Puheterapialla on useimmilla paikkakunnilla niin vähäiset resurssit, että tuskin sinne ketään ilman syytä passitetaan.
 
Tottakai lapsi viedään sinne puheterapiaan, jossa AMMATTILAINEN katsoo onko lisäkäynneile tarvetta. Esim. neuvolantäti ei sitä aina voi itse arvioida, joten myös rajatapaukset on lähetettävä asiantuntijalle joka tekee tarkemman arvion. Ei näitä asioita pitäisi vanhemman itse alkaa päättämään, vai teettekö muutkin sairasdiagnoosit lapsillenne aina itse?

Pienten lasten kanssa kaikki terapia on vaan "leikkimisyä", mutta sillä ammattilaisella on kyky bongata sieltä leikin lomasta sellaista, mitä me äidit ja isät ei aina osata nähdä. Hän myös osaa antaa lapselle tukea lapsen ikätason vaatimalla tavalla.

Ja kyllä, jos vanhemmat vaikeissa tapauksissa evää lapsilta hoidon, se on ls asia. Ihan sama jos eväisi lapseltansa jonkin muun sairauden hoidon. Vanhemmat eivät voi evätä lapseltaan hoitoa, se lukee laissa.
 
Meidän ensimmäisellä ja toisella lapselle on ollut puheenkehityksessä viivästymää, ekat sanat oppivat vasta vajaa 2-vuotiaana. Saivat aikanaan lähetteet puheterapiaan jossa piti sitten rampata. Ottivat kuitenkin myöhemmin ikätoverinsa puheenkehityksessä kiinni eikä nykyään ole mitään ongelmaa.

Nyt kolmas lapsi on vuoden ikäinen ja mietin että jos ei ala sanoja tulla ajoissa niin herkästi laittavat lähetteen taas sinne puheterapeutille. Minusta vaan niistä terapioista ei ole ikinä ollut mitään hyötyä. Lapsi käy siellä vaan leikkimässä ja lopputulos on se että käsketään lukea kotona kirjoja. Joten.. voiko siitä kieltäytyä?

LAKI EI PAKOTA; MUTTA NEUVOLA VOI HALUTESSAAN TEHDÄ LASTENSUOJELUILMOITUKSEN::) Puheterapiasta ei ole mitään hyötyä. Lapset monesti oppii, kun ikää tule lisää. Meillä yksi lapsi käynnyt 2,5v puheterapeutilla. Tulos on 0. Hmm.. Puuttuu edelleen J, S ja R. Näin oli alussa ja näin on edelleen... Pyysimme itse neuvolasta lähetteen. Nyt voimme todeta, että olemme turhaa hukkannut aikaa 2,5v...
 

Yhteistyössä