M
Minnii
Vieras
Äiti oli yksinhuoltaja, asuttiin mummolassa, kunnes pappa kuoli ja talo myytiin ja me muutettiin äitenkaa kaksin ja mummi yksin. Äite sai kauheet haukut, että te lapsesikaa veitte kaiken taloo myöden. Siis äiten siskot ja veljet haukku, paitsi ei yksi veljistä. Olin siis ensimmäinen lapsenlapsi ja sain papalta kaiken periksi, siitä kuule vieläkin, kun muut ei saanut, no kukaan ei hänenkaa ollut, pitänyt yhteyttä. Mummo asui yksin, tapasin uuden miehen, minä jatkoin mummin tapaamista, mummi jatko papan tapaa mulle ja mä saan taas siitä haukut, noo mä tapaan miehen ja saan lapsen ja kaikki alkaa mennä hyvin, ni kaikki on hiljaa, mutta sitten taas kuulee perässäpäin.. Ehkä ois kaikkien parasta katsoo eteenpäin vaan, eikä miettiä menneitä... Yksi äitin veljistä on ihana ihminen, kyselee mitä meille kuuluu ja onko kaikki hyvin ym.. On, on kyllä.. Mutta ei se aina automaattisesti ole sitä, jos olet yksinhuoltaja perheestä, että olet ihan persläpi. Oon näyttäny pitkää nokkaa näille äiten siskoille ja veljille. Kuka niistä käy papan ja mummin haudalla nykysin..mummi siis kuollut..minä käyn..käyn joka vk ja vien 2 kynttilää sinne ja itken, kumpa oisitte vielä elossa, kaikki ois paremmin ja jöötiä ois. Sori pitkä ja yhtee kaikki 