onko mieheni narsisti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja narsistinuhri(ko)?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

narsistinuhri(ko)?

Vieras
Olemme olleet yhdessä jo noin vuoden ja mietinkin voiko mieheni olla narsisti. Hän on hyvin hyvin itserakas, (peilailee itseään jatkuvasti, ottaa kuvia, lisää nettiin..), valehtelee, riidoissa minä olen aina se syypää vaikka näin ei oikeasti oliskaan, suuttuu todella herkästä, jos ei saa tahtoaan läpi niin alkaa hirveä meteli, lisäksi olen huomannut että yritän kokoajan miellyttää häntä. Olen kyllästynyt tähän, mutta toisaalta rakastan miestä todella paljon, enkä haluaisi koskaan hänestä eroon. Pohjimmiltaan hän on lämminsydäminen. Voisiko hän olla narsisti?
 
Kyllä miehessäsi on paljon narsistin piirteitä. Kuten se, että kaikki muut ovat syyllisiä, jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan.
Elämäsi on vähitellen luisumassa pois käsistäsi. Teet asioita miellyttääksesi miestäsi. Parisuhteessa kyllä halutaan ilahduttaa kumppania, mutta ei oman itsen vastaisesti.
Mies varmaan hyvittelee sinua sen jälkeen kun on raivonnut. Hän on aivan suunnattoman ihana. Siihen puoleen hänessä olet ehkä ihastunut, koska se imartelee sinua.

Älä lankea häneen. Lopeta suhteenne. Älä myy sieluasi, älä kadota itsetuntoasia.
 
Kiitos vastauksesta! Tosiaan aina kun ollaan eroamassa, aina kun sanon että nyt taitaa olla meidän aika ohi niin mies alkaa suunnattomasti itkemään ja uhkailee tappaakin jopa itsensä jos lähden. Olen hänen elämänsä kuulemma.
 
Olen nähnyt juuri tuollaista käytöstä lähipiirissä erään perheenäidin taholta, ja kyllä se on kamalaa. Jos koskaan haluat lapsia, kuvittele tuo mies heidän isäkseen: raivoaa pikkuasioista, on arvaamaton, syyttää ja haukkuu ja nimittelee, uhkaa tappaa itsensä kun lapset ovat "hankalia" (eli siis ihan tavallisia lapsia), ei koskaan pyydä anteeksi, lupaa tähdet ja kuun taivaalta muttei pidä lupauksiaan ja sitten kääntää epäonnistumisensa lasten syyksi... Ja sitten on kuitenkin ulkokuorisesti ihana vanhempi, joka ylpeilee lastensa saavutuksilla, kannustaa ja kehuu kovaan ääneen, puhuu lapsistaan elämänsä suolana. Vieraiden mentyä on taas toinen ääni kellossa. Lapsille se on pidemmän päälle hyvin hämmentävää, ja heille tulee aikuisista täysin kieroutunut kuva.

No, oli lapsia tai ei, miehesi harrastaa henkistä kiristystä ja pahoinpitelyä, joka ennen pitkää tuhoaa itsetuntosi ja muuttaa sinut itsellesi vieraaksi. Lähde kun voit.
 
mun kumppani.
Jos seurustelukumppani alkaa sanomaan, että minä olen hänen koko elämänsä sun muuta, niin juoksisin ja lujaa.
Kyllä ihmisellä pitää sen verran olla itsetuntoa, että pitää itsestään huolta silleen, että kukaan ihminen, no ehkä omia kakruja lukuunottamatta, mene niin "päähän" että sen lähdön jälkeen tekis itsarin. Itsarilla uhkaileminen on sairasta, ja jos tollasen kelkkaan joku lähtee, niin oma on vikansa.

Lisäks noi sun: meidän suhde taitaa nyt olla tässä, empimiset on peffasta. Mitä keskustelua tollanen on? Jos sulla on moitittavaa tai epäilyksiä, puhu niistä selkokielellä, äläkä jossittele ja epämääräisesti sano, tää taitaa nyt olla tässä tää meidän parisuhde kun sä oot tollanen.
 

Similar threads

M
Viestiä
1
Luettu
331
Aihe vapaa
Mie vaan...
M
V
Viestiä
25
Luettu
3K
V
S
Viestiä
13
Luettu
1K
Perhe-elämä
mitä itse tekisin...
M
A
Viestiä
36
Luettu
6K
O

Yhteistyössä