Eikös tuo ole ihan normaalia perinteistä suomalaisen miehen käytöstä. Jos hänen vanhempansa ovat elossa, esimerkki käyttäytymiselle tulee todennäköisesti sieltä. On myös mahdollista, että isä on raivonnut niin hirveästi, että lapsuudesta on jäänyt reaktio, että älä näy äläkä kuulu, niin kaikki on hyvin.
Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa - paitsi ehkä kännissä. Ei se ole tavatonta, ettäkö mies olisi vain hiljaa ja pitäisi kaiken sisällään. Toki sitä voi yrittää, että luottamuksen kehittymisen kautta saisi rakennettua sellaiset välit, että mies uskaltaisi avautua. Periaatteessa kuitenkin jos puhumattomuus on hänen perusluonnettaan eikä esim. opittu tapa tai ujoutta, niin silloin se pitää vain hyväksyä.
Miesystäväni on sellainen, että hän patoaa sisälleen tunteitaan (vaikea lapsuus). Olen saanut häntä avautumaan sillä tavalla, että en tenttaa häneltä, että tykkääkö hän minusta tms. Olen itse ollut hänelle hellä ja rakastava. Minä itse sanoin hänelle ensiksi sanoja kulta ja rakas. Vasta ajan myötä kysyin häneltä esim. että tykkäätkö minusta edes tän verran ja samalla näytin etusormen ja peukalon väliin jäänyttä parin sentin tilaa, niin hän vastasi: "Joo ja enemmänkin". Se oli eka asia, jolla sain hänestä irti sanallisesti jotakin tunteisiin liittyvää. Tekojen kautta kyllä tiesin, että hän välittää musta kovasti.
