Onko muilla imetyksen lopettaminen aiheuttanut itkuisuutta, äidille siis?

[malttamaton]

Meillä neiti tulee ensi viikolla 8kk ja on nyt viikon verran hylkinyt rintaa päivisin. Yöllä syö vasta klo 7 ja se on melkein ainoa kerta päivässä milloin rinta kelpaa kunnolla. Olen nyt sitten muutaman päivän antanut korviketta useasti päivässä ja olin ajatellut lopettaa koko imetyksen. Kävin sitten kävin imetyssivustoilla hakemassa päätökseeni jotain "tukea", kun on jotenkin niin epävarma olo mitä pitäisi tehdä ja tuli niin huono omatunto imetyksen lopettamisesta etten enää tiedä mitä tehdä. Mutta itse kysymys on siis, että onko muilla imetyksen vähentäminen/lopettaminen aiheuttanut itkuisuutta eli johtuuko tämä jostain poistuvista hormoneista vai tunteesta, että vauvastani on tulossa taapero? Kuvittelin, että pysyisi vauvana noin vuoteen asti, mutta alusta asti neiti on ollut tosi itsenäinen eli leikkii itsekseen lattialla. Imetys on ollut ainoa hetki, että on viihtynyt sylissä. Nyt kun konttaa ja kävelee tukia pitkin niin ei malttaisi olla yhtään sylissä, kiipeilytelineenä kyllä kelpaan , huikkaa vaan pusuja leikin lomassa ja sitten taas menee touhuamaan...

malttamaton&prinsessa

 

[tillukas]

Vielä toistaiseksi ilman mitään kokemusta väittäisin, etä johtuu tunteista. Vaikka tyttö tissittelee edelleen sen 5 krt/pv, itkeskelen jo ajatusta, että se loppuu kohta. Haluan edes hetken syödä mitä haluan. (Ikävöin homejuustoja ja pähkinöitä, joita tytön vatsa ei kestä)

 

[malttamaton]

Meillä oli lääkärineuvola tällä viikolla ja siellä lääkäri totesi, että helpompi on jos lapsi itse vierottaa itsensä, joten antoi lopettamiselle "siunauksensa". Yritin tsempata itseäni pukeutumalla vihdoinkin muuhun kuin imetyspaitaan ja liiveihin, ja miettimällä, että lopetus voisi vihdoin tuoda takaisin kuukautiset ja sitä kautta pääsisi yrittämään toista vauvaa, mutta silti jotenkin niiiin ristiriitainen olo siitä mitä pitäisi tehdä...

 

[Gorthaur]

Itse imetin 5kk ja päätös lopettamisesta oli vaikea. Jahkasin sitä lopettamisen viikkoja. Imettäminen oli alusta alkaen ahdistavaa, mutta toisaalta läheisyys tuntui hyvältä, vauva saa kaiken tarpeellisen maidosta ja se,että olin se vauvan tärkein ihminen. Se oli semmosta kellonkyttäämistä koska mun taas pakko imettää, ei kai vielä tarvi jne.. :ashamed:
Lopettaminen tuntui aluksi helpotuksella, jo pelkästään senkin takia, et pääsi rintakumista eroon. Eipä siinä kestänyt kauaa, kun lopettaminen alkoi kaduttaa. En enää ollutkaan vauvani tärkein ihminen ja muut voivat ottaa vauvaani hoitoon riippumatta musta! Olin myös törkeästi käyttänyt imetystä hyväksi, ettei vauvaani viedä ukon vanhempien luokse vedoten vauvani ravinnontarpeeseen :snotty:
En tiedä johtuiko raju alakulo hormoneista vai muuten äitiyden myötä voimistuneesta tunteellisuudestani imettämisen lopettamisen jälkeen. Tunsin itseni ulkopuoliseksi perheessäni ja en ollut enää mitään muuta vauvalle kuin hoitotäti. Musta ei ole mihinkään, oon itse nyt sitä mitä en ole koskaan arvostanut eli kotiäiti ja olen saatanan vastenmielinen läski sotanorsu jne jne.. Tätä itkeskelyä kesti pari kuukautta. Sitten sain uutta potkua elämään huomatessani poikani rauhoittuvan, nukkuvan ja syövän paremmin mun kanssa kuin muiden. Myös käsityöblogin aloittaminen innosti tekemään mielettömään tahtiin kaikennäköistä näpräämistä, kun aiemmin tein ehkä 2-5 työtä vuodessa Mikä onkaan parempaa terapiaa kuin käsillä tekeminen.. Siihen jäi tommoset ihmesynkistelyt turhan takia.

Vaikka alunperinkin olin suunnitellut imettäväni max. 6kk ja tiedän, että vauva on saanut kaiken mahdollisen vastustuskyvyn jo 3kk imetyksen jälkeen niin silti lopettaminen vei noin syvälle. Kait kyse on sitten vain hormonien heittelystä

 

[Tuittupää]

Meillä oli lääkärineuvola tällä viikolla ja siellä lääkäri totesi, että helpompi on jos lapsi itse vierottaa itsensä, joten antoi lopettamiselle "siunauksensa". Yritin tsempata itseäni pukeutumalla vihdoinkin muuhun kuin imetyspaitaan ja liiveihin, ja miettimällä, että lopetus voisi vihdoin tuoda takaisin kuukautiset ja sitä kautta pääsisi yrittämään toista vauvaa, mutta silti jotenkin niiiin ristiriitainen olo siitä mitä pitäisi tehdä...

No jos ei tunnepuoleesi puututa niin nyt kannattaa ehdottomasti lopettaa.. sitten vuosikkaana itketät toista turhaan jos kerran itse haluaa nyt lopettaa tissittelyn.
Jos jatkat, tyttö tottuu siihen ja sitten vuosikkaana on hätää kärsimässä kun tissi viedään. (levottomia öitä tiedossa)
Kaikkein paras vaihtoehtohan tuo on kun itsensä vierottaa ja olethan jo kauan imettänyt joten suosittelen vaan lopettelemaan niin molemmat pääsette helpommalla, sinä ainakin fyysisesti ja kuka takaa ettei ne samat aatokset ole sinulla kun tyttö vuoden.
Luopuminen asioista toisen kasvaessa on yksi osa äitiyttä. :hug:

 

[ViVa]

Täällä ton toisen ketjun ap joka samantapasessa asiassa kyseli imetys-juttuja.. :wave:
Eli mun poika siis ottaa tissiä kanssa vaan aamulla ja joskus harvoin saattaa kelvata muullonkin,mutta useimmiten ei.
Mutta siis,mulle neuvolassa sanottiin että ei tartte käydä lisämaitoja antamaan jos kerran päivässä kuitenkin huolii rintaa.
Ja siihen päälle kun tekee puurot maitoon,antaa jogurttia yms niin saa ihan riittävästi maitoa. Eli siis ei sunkaan välttämättä ole annettava lisämaitoa.
Ite annan vettä vaan ruoan päälle aina. Ja siis aamu ja iltapuurot sellasia maitopohjasia
jauhepuuroja.
Mutta teet tietysti niinkuin itsestäsi tuntuu parhaalta,ajattelin vaan tästä mainita

 

[Logotar]

Jos jatkat, tyttö tottuu siihen ja sitten vuosikkaana on hätää kärsimässä kun tissi viedään. (levottomia öitä tiedossa)

Hmm.. meillä on nyt imetyksen lopettelu meneillään, tyttö täytti vuoden pari kohta kolme viikkoa sitten. Tänään oli neljäs päivä ilman päiväimetystä, yöunille vielä imetän, ja pari edellistä yötä on olleet levottomia. Herää keskellä yötä ja valvoo pari tuntia. Oisko sitten heijastusta siitä kun päivätissittely on lopetettu...

Oon menossa tammikuussa töihin ja tyttö päiväkotiin, siihen mennessä pitäs olla jo imetys lopetettu ja tytön tottua nukkumaanmenoon myös iskän kanssa... tähän saakka nukahtanu aina syömisen jälkeen...