A
"apuva"
Vieras
Siis meidän esikoinen, neitokainen elokuun lopulla 4-vuotias. Kaikki pitäisi kodissamme olla ok. Mielestämme lapsi on saanut huomioita, rakkautta ja rajoja. Itse en todellakaan koe olevani täydellinen äiti, välillä huudan nuppi punaisena, mutta silti väitän, että lapsemme on saanut ja saa kasvaa turvallisessa ympäristössä.
Tästä huolimatta nyt, viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut huomattava muutos tytön käytöksessä. Aamut ovat kaikkein hankalimpia, mikään ei kelpaa, äänen sävykin on muuttunut jatkuvaksi narinaksi. Vaatteet ovat aina huonot, vaikka saisi ne itse valita...ja niitä ei meinaa saada päälleen, itkuun asti tempoutuu housujen ja sukkien kanssa vaikka vajaa 3-vuotiaasta on ne itse vallan mainiosti osannut pukea. Aamupala on aina väärin laitettu ja se ei koskaan kelpaa. Tästäkin saa itkun aikaan halutessaan kun MINÄ HALUAN SEN TOISEN BANAANIN, ÄHÄHÄÄ..
Tuon jatkuvan narinan ja tuskailun lisäksi on tullut ihan ihmeellisiä pelkoja. Ennen todella reipas ja liikunnallinen tyttö ei esim. uskalla enää nousta pyörän selkään! Pelottaa, itkettää ja ahdistaa kun ehdotan että kokeiltaisko taas vähän sitä pyörällä ajoa? En halua, minä en osaa, pelottaa.. viime kesänä ihan innoissaan harjoitteli! Hiustenpesusta on tullut ihan hirveää, huutaa ja rääkyy ihan kuolemanpelossa koko pesun ajan. Mikään ei auta, monesti on puhuttu ja selvitetty että mikä siinä pelottaa ja ei ole mitään pelottavaa.. Narina alkaa jo iltapäivällä, eihän tänään mennä suihkuun, ei pestä tukkaa eihän, ei joka päivä tarvitse.. On saanut itse pidellä suihkua, olen näyttänyt miten laittaa päätä taaksepäin ettei vesi tule ihan naamalle yms. Mikään ei auta, pesu on ihan suoraa huutoa alusta loppuun. Pikkusisko 2v katsoo vieressä ihan huuli pyöreenä että mitä sisko huutaa.. Kaikki kesän hyönteiset, tavalliset kärpäsetkin on ihan hysteerisen huudon aihe, mitään tällaista ei viime kesänä ollut.
Edelleen ihmisiä kohtaan ja kavereiden kanssa on iloinen ja avoin niinkuin aina. Mitään sellaista syrjäänvetäytymistä tai masennusta en huomaa. Mutta tuo NARINA. Ja nuo pelkokohtaukset ihan tutuista ja sataan kertaan tehdyistä asioista. Yöt nukkuu edelleen hyvin, on touhuisa ja eloisa tyttö muuten. Onko tämä joku ihan "virallinen" vaihe vai ollaanko me ainoita?
Tästä huolimatta nyt, viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut huomattava muutos tytön käytöksessä. Aamut ovat kaikkein hankalimpia, mikään ei kelpaa, äänen sävykin on muuttunut jatkuvaksi narinaksi. Vaatteet ovat aina huonot, vaikka saisi ne itse valita...ja niitä ei meinaa saada päälleen, itkuun asti tempoutuu housujen ja sukkien kanssa vaikka vajaa 3-vuotiaasta on ne itse vallan mainiosti osannut pukea. Aamupala on aina väärin laitettu ja se ei koskaan kelpaa. Tästäkin saa itkun aikaan halutessaan kun MINÄ HALUAN SEN TOISEN BANAANIN, ÄHÄHÄÄ..
Tuon jatkuvan narinan ja tuskailun lisäksi on tullut ihan ihmeellisiä pelkoja. Ennen todella reipas ja liikunnallinen tyttö ei esim. uskalla enää nousta pyörän selkään! Pelottaa, itkettää ja ahdistaa kun ehdotan että kokeiltaisko taas vähän sitä pyörällä ajoa? En halua, minä en osaa, pelottaa.. viime kesänä ihan innoissaan harjoitteli! Hiustenpesusta on tullut ihan hirveää, huutaa ja rääkyy ihan kuolemanpelossa koko pesun ajan. Mikään ei auta, monesti on puhuttu ja selvitetty että mikä siinä pelottaa ja ei ole mitään pelottavaa.. Narina alkaa jo iltapäivällä, eihän tänään mennä suihkuun, ei pestä tukkaa eihän, ei joka päivä tarvitse.. On saanut itse pidellä suihkua, olen näyttänyt miten laittaa päätä taaksepäin ettei vesi tule ihan naamalle yms. Mikään ei auta, pesu on ihan suoraa huutoa alusta loppuun. Pikkusisko 2v katsoo vieressä ihan huuli pyöreenä että mitä sisko huutaa.. Kaikki kesän hyönteiset, tavalliset kärpäsetkin on ihan hysteerisen huudon aihe, mitään tällaista ei viime kesänä ollut.
Edelleen ihmisiä kohtaan ja kavereiden kanssa on iloinen ja avoin niinkuin aina. Mitään sellaista syrjäänvetäytymistä tai masennusta en huomaa. Mutta tuo NARINA. Ja nuo pelkokohtaukset ihan tutuista ja sataan kertaan tehdyistä asioista. Yöt nukkuu edelleen hyvin, on touhuisa ja eloisa tyttö muuten. Onko tämä joku ihan "virallinen" vaihe vai ollaanko me ainoita?
Jos yhtään lohduttaa, meillä innostuttiin esimerkiksi siitä pyöräilystä vasta esikouluvuoden keväällä 
Herranjestas mitä vääntöä aamusta iltaan. Toki niitä hyviäkin hetkiä on ja maailman rakkainhan tuo on mutta huh huh välillä......