V
"vieras"
Vieras
Ensimmäisessä raskaudessa vaivat alkoivat todella aikaisin ja äityivät loppua kohden melko sietämättömiksi. Lantion ja lonkkien löystyminen alkoi jo hyvin varhain, ja jo puolessa välissä raskautta vaapuin kuin ankka. Iskiaskivut pahenivat päivä päivältä, eikä niihin tuntunut auttavan mikään, ja lisäksi vauvakin laskeutui alas jo todella aikaisin. Nämä kaikki yhdessä tekivät kävelemisestä ja oikeastaan kaikesta muustakin liikkumisesta hyvin vastenmielistä ja niinhän siinä sitten kävikin, että pääasiallisesti loikoilin sohvan nurkassa kipujani kiroten.
Toinen raskaus alkoi aika nopeasti esikoisen syntymän jälkeen, ja iskias alkoi juilia jo raskauden alussa (eli liekö kerennyt se kunnolla sitten parantuakaan) MUTTA on kuitenkin pysynyt suurimmaksi osaksi taka-alalla, vaikka jo viimeisellä kolmanneksella tässä vaiheessa ollaan. Kipuja ei ole juurikaan ollut, ja vointi on kaikin puolin hyvä. Liikkuminen on helppoa ja mukavaakin, eikä vaappuminenkaan ole vielä alkanut.
Neuvolassa minua varoiteltiin nimenomaan siitä, että jos näitä vaivoja on ensimmäisessä raskaudessa, niin hyvin todennäköisesti niitä on sitten toisessakin ja että eivät ainakaan yhtään helpompia ole. Eihän sitä vielä tiedä, miten asiat loppua kohden muuttuu, mutta tosiaan ainakin minun kohdalla tässä on näyttänyt käyvän ihan päin vastoin, mikä on tietysti aivan loistava homma. Onko muille käynyt näin? Johtuisikohan tämä nyt sitten siitä, että tässä raskaudessa on ollut pakko touhuilla kaikennäköistä (ulkoilla ja muutenkin touhuilla esikoisen kanssa muun muassa) että sitä sitten pysyykin paremmassa kunnossa?
Toinen raskaus alkoi aika nopeasti esikoisen syntymän jälkeen, ja iskias alkoi juilia jo raskauden alussa (eli liekö kerennyt se kunnolla sitten parantuakaan) MUTTA on kuitenkin pysynyt suurimmaksi osaksi taka-alalla, vaikka jo viimeisellä kolmanneksella tässä vaiheessa ollaan. Kipuja ei ole juurikaan ollut, ja vointi on kaikin puolin hyvä. Liikkuminen on helppoa ja mukavaakin, eikä vaappuminenkaan ole vielä alkanut.
Neuvolassa minua varoiteltiin nimenomaan siitä, että jos näitä vaivoja on ensimmäisessä raskaudessa, niin hyvin todennäköisesti niitä on sitten toisessakin ja että eivät ainakaan yhtään helpompia ole. Eihän sitä vielä tiedä, miten asiat loppua kohden muuttuu, mutta tosiaan ainakin minun kohdalla tässä on näyttänyt käyvän ihan päin vastoin, mikä on tietysti aivan loistava homma. Onko muille käynyt näin? Johtuisikohan tämä nyt sitten siitä, että tässä raskaudessa on ollut pakko touhuilla kaikennäköistä (ulkoilla ja muutenkin touhuilla esikoisen kanssa muun muassa) että sitä sitten pysyykin paremmassa kunnossa?