Onko muilla tällaisia tuntemuksia ollut? (isovanhemmuude pelkoa nuorella iällä)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "hih"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"hih"

Vieras
Selasin tänään jotain lehteä jossa oli kudontaohjeita. Huomasin mm. kuvia vauvoista ja taaperoista joilla villaneuleita päällä. Ja mulle tuli kauhea olo, mietin yhtäkkiä, etä apua, ei kai mun vaan tarvitse enää koskaan hoitaa pieniä lapsia.

omat lapset ovat alakoulussa. Mitä jos vielä 10 vuoden päästä kun periaatteessa voisin olla äiti, tämä sama tunne? Että ei ollenkaan jaksa ajatustakaan että joutuisi sitoutua hoitamaan ja vahtimaan pieniä.

En haluaisi ikimaailmassa että minusta tulee huono isovanhempi. Tiedän millaista se on, kun isovanhempi ei välitä. ja tottakai välittäisin lapsenlapsistani, ja he olisivat tärkeitä, mutta pelkään että minusta tulisi sellainen, joka lupaa ottaa hoitoon ja jänistää ja peruu, kun ei oikeasti kehtaa sanoa että ei jaksa eikä halua heti alunalkaen.

Juu, tajuan että en ole mikään "the äiti". Minulla on kaksi lasta, ja ne riittävät. Ei yhtän kiinnosta enää olla kuin pallo jalassa. kiinni.

voiko tästä parantua?
 
En tiedä, olen samanlainen. Mulla itelläni neljä lasta, joiden yh olen ollut siitä saakka kun nuorin syntyi. Nyt hänkin jo ekalla, ja se pikkulapsiarki alkaa jäämään taakse. Olen yksin hoitanut lapseni aina, joten nyt kun alkaa vähän helpottamaan, huomaan itseni itsekkääksi enkä todellakaan halua enää hoitaa pieniä tai ottaa hoitooni toisten lapsia. Mä oletan että tää on vaan jotain väsymystä, kun hoidin neljää pientä monta vuotta yksin (ja edelleenkin). Nyt kun se alkaa helpottaa, en todellakaan halua enää sitä samaa edes hetkeksi.

Mun krooninen vauvakuume on kadonnut kauaksi, enkä usko että se enää koskaan palaa.
 
Just sama juttu, että juuri alkanut vähän helpottaa, ja ihan pelottaa ajatellla, että joku työntää pieniä hoitooni... Minulla myös sama juttu, että itselläni ei ollut tukiverkkoja koska lasten isovanhemmat asuvat kaukana. Tosin siis lapsia "vain" 2, enkä ole yh, mutta silti koin erittäin raskaaksi.
Ja entä jos sama tunne vielä 10 vuoden päästä... no ehkä ei kannata miettiä niin pitkälle.
 
Voi kakka:headwall: Ja mää tahtoisin meille vauvan!!! Tuo oma terveys on vaan niin iso riskitekijä ettemme uskalla enää... Iltatähtemmekin on jo 6vuotta ja "iso tyttö" :( Lapsenlapsia en toivon mukaan joudu ootteleen kymmentä vuotta
 
Mulla oli noin 10 vuotta sitten samanlaisia ajatuksia. Siis että ei kiitos pieniä lapsia enää minun hoidettavakseni. Nyt, kun lapseni ovat 24 ja 18 v, niin välillä pieniä lapsia nähdessäni yllättäen tuleekin tunne, että eipä lapsenlapsi sittenkään olisi mikään huono juttu. Olen saanut olla niin kauan hoitamatta lapsia, että se "huh, ei ikinä enää" on mennyt ohi.
 
Minun mielestäni on oikeastaan terveempää toivoa, että niitä lapsenlapsia ei tulisi, kuin odottaa intohimoisesti sitä päivää "kun" niitä tulee. Kyseessä on kuitenkin päätös, joka on täysin vanhempien itsensä. Ja tulevaisuudessa yhä useampi jää lapsettomaksi, osa omasta tahdostaan, osa vastoin tahtoaan.
 
Oi, kun mä toivoisin, että musta tulisi suht nuorena vielä isoäiti, että saisin hoitaa pieniä lapsenlapsia vielä pitkän aikaa. :) 40 vuotiaanakin olisi jo kiva olla ollut isoäiti, niin sitten saisi pidempään seurata lapsenlapsia, mutta valitettavasti esikoinen on sitten vielä niin nuori, ettei tule tapahtumaan... Tai tottakai toivon, ettei vielä liian nuorena tule hankkimaan lapsia.
 
Minun mielestäni on oikeastaan terveempää toivoa, että niitä lapsenlapsia ei tulisi, kuin odottaa intohimoisesti sitä päivää "kun" niitä tulee. Kyseessä on kuitenkin päätös, joka on täysin vanhempien itsensä. Ja tulevaisuudessa yhä useampi jää lapsettomaksi, osa omasta tahdostaan, osa vastoin tahtoaan.
Ai, sorry :ashamed:
Kyllä me tuon ukkoni kanssa vaan toivotaan saavamme lapsenlapsia.
En usko että kuitenkaan luomme paineita siitä lapsillemme
 

Yhteistyössä