Onko muissa suvuissa näin?

["huoh"]

Mummoni ei koskaan kysynyt multa mitään, henkilökohtaista, ei siis kuunnellut mua koskaan. Puhui itse monta tuntia putkeen.

Nyt oma lapsi olisi halunnut kertoa jotain, mutta puhelimessa ei tullut yhtään hetkeä hiljaista. Ehkä jännitystä molemmin puolin kun harvoin yhteydessä.

Ja lapset moittivat minuakin, että en jaksa kuunnella.


Kauhea suku! Vanhempi ei anna nuoren sano mitään!

 

["a p"]

siis oma lapsi oli äitini kanssa puhelimessa, joka asuu kaukana ja harvoin näkevät. Ei saanut sanottua mtiään.

 

[Muuu]

Mun mummini arvosteli aina ulkonäköäni, äitiäni, sisaruksiani, puhui itsestään, omista asioistaan, oli vihainen & katkera, kehui serkkujani kuinka täydellisiä he ovat. Nyt en pidä häneen enää mitään yhteyttä, kun on niiin ilkeä. Voin pahoin hänen seurassaan.

 

["hmh"]

Suvun viestinnän tavat ja tavat kohdella toisia perheenjäseniä ovat usein valitettavasti varsin periytyviä. Mutta kaikissa suvuissa ei todellakaan ole juuri aloittajan kuvailemalla tavalla. On varmaan tärkeää tiedostaa, että tämä meillä on sellaista, joka ei toimi. Sillä lailla se parannuksen voi aloittaa itsestään, ja yrittää auttaa omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan korjaamaan viestimisensä ja vuorovaikutuksensa tapoja toimivammiksi. Niitä suvun vanhempia jäseniä tuskin enää voi muuttaa, he kantavat omia taakkojaan menneisyydestään, mutta ehkä hekin sitten jotain ovat osanneet tehdä esivanhempia paremmin, jos jälkeläisessä herää edes ajatus siitä, että jotain voisi olla toisinkin?