Onko muita, joilla lapsiluku jää omasta tahdosta yhteen?!

[joSSSu]

meillä on vain yksi lapsi ja nyt palloilen koko ajan että yrittäiskö toista vai ei. vielä puoli vuotta sitten olin vahvasti sitä mieltä, että en todellakaan tahdo enempää lapsia. olen nuori joten mieli voi muuttua mutta en tahdo kuitenkaan lapsia kauhean isolla ikäerollakaan, koska en meinaa koko elämääni viettää ns. lapsiperhe-elämää. olemme molemmat miehen kanssa isoista perheistä ja omat veljeni ovat miulle maaliman tärkeimpiä. mutta toisaalta ajattelen sitäkin, mikä tosin on aika tyhmää, mutta en tahtoisi jakaa rakkauttani kenenkään muun kanssa kun pojan. en tahtoisi enää uutta rakastettavaa, vaikea selittää mutta toivottavasti edes joku tajusi. sitäkin pelkään että pojasta tulee yksinäinen isona, ettei ole sisaruksia keihin turvata niinkuin minä teen. aina tosin ajattelen että onhan niitä serkkkuja ja toivottavasti saa paljon hyviä ystäviä.
lisäksi on myös se, että en tahdo uutta odotusaikaa (vihasin sitä) ekä taatusti tahdo synnyttää, ja luulen että en kestäisi sitä vauva-aikaa, koska edellinenki oli rankka. mukavuuden halua löytyypi miulta kans.

 

[Kaktus]

Aina ei sisarusten kanssa ole kovin lämpimät välit, vaikka sellaisia olisikin. Minulla yksi veli, jota näen suunnilleen jouluna ja juhannuksena. Joten en osaa ajatella, että lapselta puuttuisi jotain, jos ei ole sisaruksia.

 

[mä vain]

Mulla on yksi lapsi ja jää siihen omasta tahdostani..itsellä mulla on 2 siskoa,jotka ovat enemmän keskenään ku mä niiden kaa,ne on niin samanlaisia. En ole koskaan kokenut,että ole yksinäinen vaikka en siskojeni kanssa ole. mieheni on ainokainen,eikä ole kokenut itseään yksinäiseksi.. mua pohdituttaa se,et voiko lapsia pitää tasa-arvoisena keskenään vai onko toinen se parempi ja toinen se mustalammas???

 

[Toinen puoli]

Minä olen vanhempieni ainokainen, enkä muista hirveästi lapsuudessa kaivanneeni sisaruksia. Nyt aikuisena on toisin, näen selvästi vanhempieni jo vanhentuneen, ja mietin väkisinkin välillä mitä sitten kun heitä ei enää ole. Toki minulla on oma perheeni ja ystävät, mutta se mitä olen sisaruudesta nähnyt, se voi olla yksi upeimmista lahjoista mitä tässä maailmassa voi saada.

Omaa perhettä perustettaessa lapsiluvusta ei ollut puhetta sen enempää kuin että ehdottomasti enemmän kuin yksi.

 

[vieras]

Olen itse ainoa lapsi, meillä eka tuli helposti, toinen tulossa (lapsettomuushoidoilla alkunsa saanut).. Ja yksi suuri syy siihen et jaksoin hoitojen kautta toista lasta lähtee "hankkimaan" oli se, et oon itse aina kokenut yksinäisyyttä ja just vastuu ja huoli vanhenevista vanhemmista ja se tosiasia ettei ystävyys kanna samalla lailla kuin sisaruus(sisaruus parhaimmassa tapauksessa siis)on sellaisia asioita jotka saa kaipaamaan sisaruksia näin aikuisenakin..
Silti uskon että myös ainoista lapsista kasvaa ihan kunnollisia ja täyspäisiä ihmisiä, mutta itse olen halunnut antaa lapsileni mahdollisuuden sisarussuhteeseen, jos eivät ole läheisiä aikuisenakaan niin ei se mitään, mahdollisuus on kuitenkin ollut.
Mutta siis, lapsen kannalta usein olisi mukavampaa että sisaruksia olisi, mutta ainoanakin pärjää!

 

[vieras]

Mun lisäkseni lapsuudenperheeseeni kuului 1 sisarus ja olen aina kokenut olevani se "huonompi" lapsista. Suurin osa vanhemmista kai yrittää olla tasapuolisia kaikille lapsilleen, mutta toiset ei siinä onnistu tai eivät halua yrittää.

Itse en myöskään tekisi lapsia sen takia että ne hoitais mua vanhana. Itsekästä.

 

[amelie]

Olen itse ainoa lapsi, meillä eka tuli helposti, toinen tulossa (lapsettomuushoidoilla alkunsa saanut).. Ja yksi suuri syy siihen et jaksoin hoitojen kautta toista lasta lähtee "hankkimaan" oli se, et oon itse aina kokenut yksinäisyyttä ja just vastuu ja huoli vanhenevista vanhemmista ja se tosiasia ettei ystävyys kanna samalla lailla kuin sisaruus(sisaruus parhaimmassa tapauksessa siis)on sellaisia asioita jotka saa kaipaamaan sisaruksia näin aikuisenakin..
Silti uskon että myös ainoista lapsista kasvaa ihan kunnollisia ja täyspäisiä ihmisiä, mutta itse olen halunnut antaa lapsileni mahdollisuuden sisarussuhteeseen, jos eivät ole läheisiä aikuisenakaan niin ei se mitään, mahdollisuus on kuitenkin ollut.
Mutta siis, lapsen kannalta usein olisi mukavampaa että sisaruksia olisi, mutta ainoanakin pärjää!

 

[porkkanainen]

:wave: ...sen enempiä selittelemättä...

 

[Hillanen]

ehkä jää yhteen, varmasti ei ole vielä päätetty. Toisin kuin monilla täällä, mulla raskaaksi tulo, raskaus ja vauva-aika on olleet äärettömän helppoja, mutta en silti välttämättä kaipaa enempää lapsia. Tämä yksi tuntuu äärettömän rakkaalta. Lisäksi olen aika mukavuudenhaluinen ja työorientoitunut, en kaipaa villiä lapsiperheen arkea, vaan mieluummin rauhallista pikkuperheen elämää.

 

[Kaalikääryle]

meillä on vain yksi lapsi ja nyt palloilen koko ajan että yrittäiskö toista vai ei. vielä puoli vuotta sitten olin vahvasti sitä mieltä, että en todellakaan tahdo enempää lapsia. olen nuori joten mieli voi muuttua mutta en tahdo kuitenkaan lapsia kauhean isolla ikäerollakaan, koska en meinaa koko elämääni viettää ns. lapsiperhe-elämää.

lisäksi on myös se, että en tahdo uutta odotusaikaa (vihasin sitä) ekä taatusti tahdo synnyttää, ja luulen että en kestäisi sitä vauva-aikaa, koska edellinenki oli rankka. mukavuuden halua löytyypi miulta kans.

Mulla on aika paljon samanlaiset mietteet kuin sullakin. Lapseni täyttää pian 3, ja kun moni asia sujuu nyt niin mukavasti, niin en millään haluais aloittaa "alusta" toisen raskausajan ja toisen pikkuvauva-ajan kanssa. Mutta mitään lopullista päätöstä en ole tehny. Olen myös aika nuori, joten aikaa on.

Lisäksi olen olosuhteiden pakosta ihan hirmu paljon yksin lapsen kanssa, vietän siis nytkin aika lailla yh-elämää tuonne johonkin syys-lokakuulle asti. Siinä yksi syy lisää.