Onko muita,joita ainainen ruuanlaitto tympii?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vierailee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vierailee"

Vieras
Välillä ottaa niin päähän,kun tuntuu että koko ajan on joko laittamassa ruokaa,miettimässä mitä laittaisi,siivoamassa keittiötä ruokailun jäljiltä,tekemässä kauppalistaa,miettimässä vaihtelua samoihin viikosta toiseen kiertävien ruokien tilalle,jne. Onko muilla samaa? Lapset on kaikki pieniä,niin vaativat vielä paljon apua ruokailussa ja muussakin tietty. Kotona on kivaa olla,mutta olis mukava jos vaikka viikon sais olla niin,että joku muu miettis ruokajutut ja laittaiskin sen ruuan.
 
Hyvinkin tuttu tunne =) Tässä kun pyörii sekä omia että vieraita lapsia pitkin päivää. Ruokaa oltava 5 kertaa päivässä ja ainaista jälkien siivousta sen jälkeen...
 
Mä oon kans niin kyllästynyt. En varsinaisesti pidä ruoanlaitosta, vaikka osaankin, se ei vaan ole mun juttu. Ja se ainainen miettiminen, että se on rasittavaa.

Mutta niin kauan kun ei ole varaa palkata taloudenhoitajaa, niin kai se täytyy vaan yrittää jaksaa :)
 
Meillä vain mies, minä ja vauva 7 kk. totuin siihen, että syön koulussa ja mies reissutyössä. nyt kun on kotona, ja mies ei reissussa, koko ajan saa tehä ruokaa ja eväitä. mies syö kuin hevonen, 400 g jauhelihaa riittää vaan evääseen.
 
Mietin tässä kuumeisesti,että miten siitä ruuanlaitosta saisi mieluista ja miten sitä vaihtelua niihin ruokiin sitten yrittäisi saada. Olisko kellään vinkkejä? Täytyis varmaan hankkia/tehdä joku lista ruuista ja ostaa tarpeet sitä mukaa,niin ehkä se miettiminen sitten helpottuisi. Toisaalta sekin on tylsää elää sitten jonkun listan mukaan. No joo,onneksi ei ole mitään oikeita ongelmia elämässä,kun joudan tämmösiä pohtimaan :)
 
Sama täällä! Kahdeksan henkilöä, joista fyysistä työtä tekevä mies ja kaksi teini-iän kynnyksellä olevaa poikaa syövät valtavat määrät! Ja kaksi poikaa vielä pieniä, tytöt syövät vähemmän, pitää varmaan muutaman vuoden kuluttua uusia kattilavarastoa isompaan, ja suurentaa kaappia :D ja ostaa perunoita suoraan tilalla kuution laatikoissa!

Mä teen nykyisin -etenkin nyt kun isommat syövät koulussa- niin että keitän päivälliseksi niin paljon ruokaa että sitä voi lämmittää tai siitä voi muokata seuraavan päivän lounaan: esim tänään syötiin eilisistä perunoista survottua muussia ja sekaan sekoitin eilisestä kastikkeesta yli jääneen jauhelihan.
 
[QUOTE="vierailee";27487725]No kuule,mikä sun salaisuus on? :) Siis miten saat sen ruuanlaiton mukavaksi vai tykkäätykö siitä luonnostaan?[/QUOTE]

Oon vähän kehno ruuanlaittaja, niin mun salaisuus on uteliaisuus ja harjoittelemisen ilo :D
Onhan sitä ties monta vuotta väännetty ite safkat, mutta se ei nyt ilmeisesti oo ihan mun alaa kun edelleenkin "harjotellaan" :D
 
Mä tykkään kyllä laittaa ruokaa ja varsinkin syödä sitä, mutta toi siivoaminen ja kiirreessä tekeminen ei oo mun juttu. Jos en olis pihi ja vähän ympäristöä ajatteleva niiin meillä syötäis kertiksiltä ja enemmän jotain puolivalmiskastikejuttuja tms. Niistä vaan ei oikeen riitä evääksi.
Pyrin tekemään sen verran ison satsin kerralla, jatkan kasviksilla yms, että 400g jauhelihasta saa ruuan ja sitten vielä miehelle eväät ja lapselle pienet eväät seuraavan päivän lounaalle, ettei silloinkin tarvitse värkätä.
 
No tympii. Lapset on vielä aika pieniä ja välillä nirsoja, saattavat kurkata uuniin ja ilmoittaa "en tykkää". Tosi palkitsevaa. Eikä aina jaksais samaa "mitä jännää tänään makaronista ja jauhelihasta" linjaakaan.
 
[QUOTE="Anne";27487785]Mä tykkään kyllä laittaa ruokaa ja varsinkin syödä sitä, mutta toi siivoaminen ja kiirreessä tekeminen ei oo mun juttu. Jos en olis pihi ja vähän ympäristöä ajatteleva niiin meillä syötäis kertiksiltä ja enemmän jotain puolivalmiskastikejuttuja tms. Niistä vaan ei oikeen riitä evääksi.
Pyrin tekemään sen verran ison satsin kerralla, jatkan kasviksilla yms, että 400g jauhelihasta saa ruuan ja sitten vielä miehelle eväät ja lapselle pienet eväät seuraavan päivän lounaalle, ettei silloinkin tarvitse värkätä.[/QUOTE]

Toki mäkin syödä tykkään :) Yritän kans tehdä niin,että edellisen päivän ruokaa riittäis seuraavallekin päivälle. Suurinta päänvaivaa tuottaa yleensä nuo "pikkuruuat" eli aamupala,välipala ja iltapala. Niihin en tahdo ikinä keksiä vaihtelua ja usein meillä onkin leipää ja jugurttia :/ Ja on se ruuanlaitto joskus ihan kivaakin,mutta nyt vaan on viime aikoina alkanu tympimään.
 
[QUOTE="vieras";27487798]No tympii. Lapset on vielä aika pieniä ja välillä nirsoja, saattavat kurkata uuniin ja ilmoittaa "en tykkää". Tosi palkitsevaa. Eikä aina jaksais samaa "mitä jännää tänään makaronista ja jauhelihasta" linjaakaan.[/QUOTE]

No tuo nirsous kyllä koettelee munkin hermoja. Pienempi ei syö kasviksia,vaikka miten niitä ruokaan piilotan. Isommalle ei kelpaa mikään vähänkään tutusta poikkeavan näköinen,jos joskus innostun jotain uutta kokeilemaan.
 
[QUOTE="vierailee";27487813]Toki mäkin syödä tykkään :) Yritän kans tehdä niin,että edellisen päivän ruokaa riittäis seuraavallekin päivälle. Suurinta päänvaivaa tuottaa yleensä nuo "pikkuruuat" eli aamupala,välipala ja iltapala. Niihin en tahdo ikinä keksiä vaihtelua ja usein meillä onkin leipää ja jugurttia :/ Ja on se ruuanlaitto joskus ihan kivaakin,mutta nyt vaan on viime aikoina alkanu tympimään.[/QUOTE]

Yks mun lemppari välipala on lasiin mysliä, maustamatonta jogurttia, marjoja ja mehukeittoa "kerroksittain" :) Aika makea välipala, mut raikas ja noita voi tehdä vaikka lapsille jääkaappiin valmiiksi.
 
Mua on vähän helpottanut se että teen sunnuntaina (viimeistään) viikon ruokalistan jääkaapin oveen. Ruokaa teen niin että siitä riittää moneksi päiväksi. Meillä on tällä hetkellä kotona minä ja mies (sairaslomalla) sekä 3 lasta (11kk, 2,5v sekä vajaa 5v). Ruuanlaitto tuntuu niin puulta, leipomisesta taas tykkään mutten ehdi kovin usein. Mutta kyllä, jos olisi rahaa niin ulkoistaisin ruuanlaiton täysin =D
 
[QUOTE="vierailee";27487813]Toki mäkin syödä tykkään :) Yritän kans tehdä niin,että edellisen päivän ruokaa riittäis seuraavallekin päivälle. Suurinta päänvaivaa tuottaa yleensä nuo "pikkuruuat" eli aamupala,välipala ja iltapala. Niihin en tahdo ikinä keksiä vaihtelua ja usein meillä onkin leipää ja jugurttia :/ Ja on se ruuanlaitto joskus ihan kivaakin,mutta nyt vaan on viime aikoina alkanu tympimään.[/QUOTE]

Meillä ei välipalaa olekkaan ja aamu ja iltapala on muksulla melkein aina samaa, omenaa, jogurttia ja leipää/näkkäriä. Eipä ole vielä valittanut. Miehen ja itseni iltapalat sitten tuottaa yleensä pään vaivaa, kun ei kumpikaan syödä noin pienesti illalla, itse tykkään tehdä jonkun ruokaisan salaatin tai wokkikasviksia ja munakasta tms ja taaaaaaaaas saa siivota -.-
 
Mulle iskee välillä kokkausinnostus ja hyödynnän sen siten, että teen silloin isoja eriä ruokaa pakkaseen. Melkein mitä vaan voi tehdä pakasterasioihin, mutta lisäksi teen välillä esim. lasagnea ja makaronilaatikkoa foliovuokiin (epäekologiasta, tiedän...) ja pakastan raakana tai puolikypsänä. Ne voi sitten lykätä suoraan pakkasesta uuniin ja ruoka näyttää ja maistuu siltä, kuin olisin juuri tehnyt sen alusta asti. :D
 
Meillä ei vielä ole lapsia, mutta silti minua ottaa päähän miettiä, että mitä sitä tekee ruuaksi. Itse ruuanlaittaminen ei ole paha asia, mutta tuo suunnittelu on tylsää. Tuli tuo rd, joten se aiheuttaa vähän lisää haastetta, kun ei viitsisi noita makaroni- ja riisi-ruokia kauheasti tehdä. Saman syyn takia mieheltäkään en saa hirveästi apua noihin suunnitelmiin, koska mieheni varmaan ajattelee, että en voi kauheasti hänen ehdotuksia syödä. Myös se tekee hankalaa, että kana ei hirveästi ole maistunut raskauden aikana, varsinkaan mikään uunissa paistettu tai curryllä maustettu.
 
Ihan olen pähkinyt saman asian kanssa täällä. Koko fuckin elämä pyörii ruoan ympärillä. Jestas, taidan siirtyä kokonaan valmissafkoihin. Nirso moniallerginen teini, ja saatanan piskikin leikkii ruokaongelmaista. Eilen sanoin likalle kun pänni, että saa itse hakee ainekset ja tehdä safkansa saatana jos ei kelpaa. Harmi ettei tolle koissulle voi sanoa samaa.
 
Me onneksi päästään ainakin kahdesti viikossa ''valmiiseen pöytään'', kerran appivanhemmille ja kerran omille vanhemmille. Viikolla lounaat hoituu päiväkodissa ja koulussa (opiskellaan miehen kanssa molemmat.) Maanantaisin teen keiton, jota syödään tiistainakin, kylkeen naapurileipomosta haettua tuoretta leipää. Keskiviikkona yleensä joku risotto tai makaronijuttu. Torstaisin syödään miehen porukoilla. Perjantaina tehdään yleensä jotain herkkua, esim. tortilloja tai pizzaa itse. Joskus harvoin mennään vaikka kiinalaiseen syömään. Viikonloppusin lapsi syö yleensä heti herättyään hiukan leipää, mutta sitten tehdään yhdessä kunnon brunssi. Yleensä teetä, mehua, patonkia, hedelmiä, jogurttia, mysliä... Päivälliseksi yleensä kalaa. Sunnuntaina taas brunssi ja päivällinen mun vanhemmilla.

Välipalaksi on aina hedelmää, leipää, jogurttia, viiliä, marjoja. Ja iltapalaksi koko perhe syö puuroa ja marjoja.

Ollaan kala-kasvissyöjiä, joten se vähän rajoittaa meidän ruokailua esim. ravintoloissa.
 
No varsinaisesti ruuan laittaminen ei oo tympeetä, mut ruokien keksiminen ja kaupassa käynti....yäk!! Perheessä kaksi aikuista, joista toinen karppaa, kaksi teiniä, joista toinen kasvissyöjä, kaksi päiväkoti-ikäistä, joista toinen nirsouden huippu, toinen syö paljon ja kaikkea mitä tarjotaan!
Ja mies on sitä mieltä, että mä 'vaan' teen ruokaa eli uskoo sen hoituvan ihan vasemmalla kädellä, eikä arvosta tai pidä sitä juuri minkään arvoisena :-(
 

Yhteistyössä