Toggle sidebar

Onko muita, jotka ei aio ottaa uutta miestä? Periaatepäätös on elää lasten kanssa yksin.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yksin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Y

yksin

Vieras
En aio ottaa miestä. En tee deittiprofiilia, en käy baareissa, töissä on 5 naimissa olevaa 5-6-kymppistä miestä. Ei ole siis edes teoreettisia mahdollisuuksia. Asun vielä sellaisella paikkakunnalla, jossa ei ole vaaraa kohdata ketään, pieni tuppukylä.

Olen ajatellut elää itsekseni. Minusta uusperhekuviot ovat niin kamalia jo ajatuksena, että en halua lapsiani niihin.

Haluan elää siis yksin ja suht erakkona.

Muita?
 
Mä voi kyllä sietää miehiä ja ihmisiä yleensäkin, mutta en halua elää miehen kanssa, koska se mutkistaisi nykyelämää. Musta ero oli jo ihan kamala juttu lapsille, vaikka onkin sopuisa ero. Jotenkin itsestä tuntuisi pahalta totuttaa lapsia uusperhe-elämään. En halua siis mitään uusperhekuviota.
 
Ainakaan näillä näkyminen en aio, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Mulla vaan on unelmia tulevaisuutta varten enkä haluaisi unelmistani luopua miehen vuoksi. Mutta voin harkita, jos Brad Pitt soittaa ovikelloa ruusupuskan ja punkkupullon kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Ainakaan näillä näkyminen en aio, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Mulla vaan on unelmia tulevaisuutta varten enkä haluaisi unelmistani luopua miehen vuoksi. Mutta voin harkita, jos Brad Pitt soittaa ovikelloa ruusupuskan ja punkkupullon kanssa.
Click to expand...

Entäs Ville Valo? M.A.Nummiselle ei kuitenkaan ovea kannata avata.. aamuiset suihkusessiot vois olla tuskaa.
 
En usko, että tunteella muuttaisin yhteen tai menisin naimisiin. Eiköhän ne ole järkipäätöksiä kuitenkin. Voin toki käydä sängyssä tai New Yorkissa jonkun miehen kanssa, jos jalat lähtee alta. Jos siis joku minut bongaa, mikä on täysin epärealistista. En muuttaisi edes Brad Pittin kanssa yhteen.
 
Jos eroisin niin en missään nimessä haluis viettää loppuelämääni yksin.
En kuitenkaan mitään perhettä enää rupeis perustaan ja kun ikää on tän verran niin ei se oo mahdollistakaan.
Mut kyl mä haluisin miehen; nuoremman ja sellaisen joka tykkäis käydä reissamassa,leffassa, teatterissa, keikoilla, baareissa ja ulkona syömässä.
En muuttais välttämättä yhteen edes.
 
No tällä hetkellä on ainakin sellanen olo, etten haluu enää ikinä miehiä nähäkään! :laugh: Mutta erosta onkin vasta vähän aikaa... On mun silti vaikea kuvitella mitään uuden miehen ottamisia lasten elämään... Enkä ainakaan aijo lähteä tietosesti mitään miehiä metsästämään (vaikka se tuntuukin olevan yksinhuoltajista yleinen käsitys... )! Yhen kerran kävin kavereiden kanssa baarissa tossa joku aika sitten ja oikein kauhistuin sitä "tarjontaa"! :o

Aika näyttää kuinka käy, mutta juuri nyt on kyllä todella vaikea kuvitellakaan... Eikä ajatus vain lapsille elämisestä tunnu musta ollenkaan pahalta. :heart:
 
Ottaisinhan mä rakastajan tai mikä se nyt on... =) mutta saman katon alle en taitaisi ketään huolia ihan vähästä, jos isännän kanssa tiet jossain vaiheessa jostain syystä eroaisivat.
 
Kovin on kurja periaatepäätös, sit tälläisen päätöksen tehnyt loppujen lopuksi kertoo aikuisille lapsilleen kuinka on ollut niiiiiiiin kauan yksin lasten takia. Syyllistäen siis lapsia omasta valinnastaan. Uusperhe kamalaa??? kovin on sulla suppea maailmankuva... ja eipä sitä oo pakko ekana olla sitä "aivan kamalaa" uusperhettä perustaa.
 
en ottaisi miestä. olen niin tottunut olemaan itsellinen etten varmaan osaisi elää miehen kanssa parisuhteessa. ehkä jonkunlainen suhde voisi olla mutta asuisi en yhdessä kuitenkaan.
 
Just, mua ei siis pelota yksinäisyys. En ole kokenut saavani ikinä ja keneltäkään oikeasti tukea elämän ylämäissä. Aina on pitänyt itse selvitä. Jotenkin on siis sellainen olo, että ei yhtään edes kaipaa ketään, johon tutustua tai kenen kanssa reissata ulkomailla tai käydä syömässä. Mä käyn naispuolisten kavereideni kanssa syömässä, työkavereitten kans teatterissa, yksin elokuvissa tai teatterissa ja museoissa, lasten kanssa ulkomailla. Mä voin ihan hyvin pyhittää elämäni lapsilleni, mutta ei ahdista sekään, että ne ei halua tällaista mummelia sit aikoinaan nurkkiinsa. SIt oon ittekseni.

En siis todella kaipaa ketään seurakseni. Toki seksiseura olisi kivaa, mutta eihän se kummoista yhden illan jutuissa tuntemattoman kanssa ole hääviä. Sooloseksi on parempaa.

 
En mene vannomaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta nyt vahvasti sellainen olo että haluan olla ehdottomasti mieluummin sinkkuna vielä pitkään. Minulla painaa myös eniten epäitsekkäät syyt etten halua lasten elämään lisämuutoksia.

Kyllä sitä nyt ajattelisi parisuhdetta vähän eri tavalla järkiperustein. En tiedä osaako kovin helposti enää tunteella lähteä mihinkään mukaan. Pitää olla TOSI varma ihmisestä jos johonkin ryhtyy.

En kuitenkaan usko että koko loppuelämääni tulen yksin viettämään. Itseasiassa ottajia olisi nytkin, mutta pakko vain tarjota ei oota. :xmas: Miehet nyt ei maailmasta hetkessä lopu. :whistle: On sitä hyvin varaa elää muutama tovi sinkkuelämääkin.

 
Mä en ole eroamassa nyt enkä toivottavasti tulevaisuudessakaan, mutta olen silti joskus miettinyt näitä juttuja ihan vaan ajatusleikkinä. Ikinähän ei voi mitään vannoa, sillä silloin yleensä huomaa saavansa nenilleen (ja siis toimivansa just niin kuin on vannonut olevansa toimimatta). Mutta kyllä mulla on nyt vahvana tunne että jos jostain kumman syystä erottais, niin en mä uutta miestä huolisi. Tai siis huolisin ehkä välillä peittoa lämmittämään, mutta suhteeseen en ryhtyisi.

Mutta kuten sanottu, en ole eroamassa, enkä uskalla muutenkaan lähestulkoon mitään vannoa varmaksi :D
 
Viimeistään 60-vuotiaana pitäis hommata sellainen "miesystävä" jollaisia nykymummeleiltakin löytyy. Papparaisen kans vois sit maata biitsillä kukkauikkareissa ja sit marmattaa nykynuorista.
 
Mä en ole ihan ymmärtänyt mikä uusperheissä on niin kovin kamalaa lapsille. Itsekin sellaisessa eläneenä... Ensiksi 12v ydinperheessä, sitten muutama vuosi uusperheessä, tai oikeastaan kahdessa, isä + uusi vaimo ja äiti + uusi kumppani. En tajua, miksi se on niin hankala asia niin monelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu -:
Ottaisinhan mä rakastajan tai mikä se nyt on... =) mutta saman katon alle en taitaisi ketään huolia ihan vähästä, jos isännän kanssa tiet jossain vaiheessa jostain syystä eroaisivat.
Click to expand...

Miulla oli itseasiassa melkein koko kesän rakastaja. :whistle: :heart: Miusta ei ole perinteisiin yhdenillan juttuihin vaan pitää olla melko tiivis ja läheinen suhde, vaikka se olisikin puhdas seksisuhde.

Toki olen nyt halunnut mieluummin olla ilman mitään suhteita kun siinä kuitenkin on aina se riski että saattaa enempi rakastua. Riskirajoilla en halua enää käydä turhaan.
 
Ei sinne baariin tarvitse miestä mennä etsimään vaan pitämään hauskaa kavereiden kanssa. Vanhanaikainen ajatus tuo, että siellä baarissa etsitään vain seuraa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Viimeistään 60-vuotiaana pitäis hommata sellainen "miesystävä" jollaisia nykymummeleiltakin löytyy. Papparaisen kans vois sit maata biitsillä kukkauikkareissa ja sit marmattaa nykynuorista.
Click to expand...
:D :D Tuo kuullostaa hyvältä.

 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa