Onko muita jotka eivät halua, että oma lapsi/lapset syövät herkkuja pienenä?

[Vetoketjuni on jumissa]

Eli karkkia, sipsiä, jätskiä. Ja tätä en suvaitse myöskään esim. isovanhemmilta! Tämän tiedän olevan ongelma toiselle lapseni mummuista sekä lapseni isoisovanhemmille minun puoleltani. 'Kun ei maistu hyvältä pienen suussa vaikka mummu tässä mutustaa suklaata..' :xmas:

Mä en halua, että lapseni syö roskaruokaa. Ja ei, en ole nipottaja. Meillä leivotaan kyllä ja syödään esim. vispipuuroa, kiisseliä, pullaa, joulupipareita, pannukakkua, lättyjä, pasteijoita, kasvis- ja kinkkupiiraita, oma tekemää pizzaa, täytekakkua, omatekemää mehua jne. Mä en myöskään halua, että lapseni juo limsaa tai pillimehua (löytyykö niitä sokerittomana?).

Tiedän myös, etten voi "suojella" lastani loppuikäänsä näiltä herkuilta, mutta tiedän myös omasta kokemuksesta sen, että kun on pienestä pitäen tottunut siihen, että herkut esim. kaverisynttäreillä tms. ovat sattunaista hyvää, ei niitä kaipaa muuten. Ja silloin ne vasta maistuvatkin hyvältä!

Ja meillä myös käydään ulkona syömässä, mutta yleensä lähinnä jotain lounas-tyyppistä ruokaa. Meille ulkona syöminen tarkoittaa sitä, ettei kummankaan meistä tarvitse kokata sitä kotiruokaa!

Onko muita, jotka ajattelevat samanlailla?

Ja ei, en ole tai yritä olla täydellinen. Mutta eiköhän jokainen äiti ota itselleen jonkun asian, josta on tarkkana. Toiselle se voi olla lapsen vaatteet (lukeudun tähänkin), kodin siisteys, koulumenestys, liikuntaharastukset tms. :snotty:

 

[tuikku]

kiva äiti oot!

 

[pirpana]

Tuo on kyllä totta et, sillon kun saa harvoin herkkuja, niin ne onkin tosi hyvää, jos söis useasti, niin makuaisti vähän niiku turtuu.

 

[Vetoketjuni on jumissa]

kiva äiti oot!

kiitti! :xmas:

 

[vieras]

Täällä yksi. Liiallista nipottamista yritän välttää. Itsellä johtuu paljolti siitä,että lapsuuden kodissani oli epäterveelliset ruokatavat ja olen itse kärsinyt paino-ongelmista lapsuudestani lähtien. Aikuisiällä olen sitten opetellut terveemmät ruokailutavat. Emme miehen kanssa itsekään pahemmin syö makeisia, sipsejä emme lainkaan, virvoitusjuomatkin ovat harvinaisia, joten miksi antaisimme lapsellemme jotain, mitä emme itsekään syö.

 

[endie]

sokeritonta pillimehua ainakin on se yks maku tripeisä. sellai lilatetra =)

 

[Mietin]

Miksi?
Ei lapsen joka päivä tarvitse herkkuja syödä, mutta mitä pahaa siinä on että mummon luona niitä saa ja joskus pillimehun tai muuta?

 

[viiru]

mun mielestä ne sokerittomat makeutusaineita sisältävät paskat ovat pahempia kuin sokeriset jos harvakseltaan annat.

 

[Huom]

Oma poika ei saanut karkkia ennen 3 v synttäreitä ja muutenkin pidän huolta siitä, että syödään terveellisesti. Saa kyllä sipsejä jne. synttäreillä ja nykyään karkkia karkkipäivänä (nyt reilu 4-vuotias). Pillimehut on täysmehuja (siis kyllä niitä saa).

Nipottaa en halua, mutta en tarjoile lapselleni mielellään roskaa, vaan ns. oikeaa ruokaa. Hyvää kotiruokaa ennemmin kuin eineksiä.

Joten aika lailla samoilla linjoilla ollaan, ehkä pikkaisen lievempänä vain.

 

[vihreä sateenvarjo]

Täällä kanssa yksi joka ei halua lapsensa syövän karkkeja, sipsejä, limua ym. Enkä myöskään halua antaa lapselle aspartaamia, joten nuo sokerittomat pillimehut yms. on kanssa ehdoton ei. Meillä poika vasta 10kk joten tähän saakka on ollut helppoa
Tiedän kyllä, että kunhan poika tuosta hieman kasvaa niin mummon kanssa voi tulla ongelmia.

 

[Huom]

mun mielestä ne sokerittomat makeutusaineita sisältävät paskat ovat pahempia kuin sokeriset jos harvakseltaan annat.

samaa mieltä, siis jos on keinotekoisia makeutusaineita. Mutta jos on täysmehua, jossa on vaan hedelmän oma sokeri, se on eri asia.

 

[Heavyfreak]

Lidlistä saa pillimehua jossa on ainoostaan hedelmän oma sokeri, ei ollenkaan lisättyä. Ei myöskään makeutusaineita. Hieman on hapanta mutta oikeen hyvää, tytön lempimehua

 

[Vetoketjuni on jumissa]

Miksi?
Ei lapsen joka päivä tarvitse herkkuja syödä, mutta mitä pahaa siinä on että mummon luona niitä saa ja joskus pillimehun tai muuta?

No meillä näkee mummoja monta kertaa viikossa, kun he käyvät meillä tai me siellä, joten herkkuja tippuisi aika tiuhaan tahtiin... Siin on semmonen juttu, etten halua totuttaa lastani herkkuihin. Sitten niitä ruvetaan vaatimaan useasti ja sitten vielä useammin ja sitten kaupassa ja kierre on valmis! :$

Katson tätä myös pitkällä tähtäimellä. Kun lapseni ei pienenä totu syömään roskaruokaa, ei hän sitä välttämättä teininä/aikuisena myöskään syö. Ehkä jopa jatkaa perinnettä omille lapsilleen... Samoin hampaat kärsii, vaikka kuinka harjais, jatkuvasta herkuttelusta.

Ja kuten aiemmin sanoin, meillä ne herkut ovat hieman keholle ystävällisempiä. =)

 

[-s-]

Hyvähän se on että pieni lapsi ei saa herkkuja, kun ei niitä todellakaan tarvitse. Onko lapsesi minkä ikäinen? Itsekin olin aika tiukka alkuun tuossa mutta sitten se jotenkin alkoi lipsumaan niin että herkkuja syödään mutta kohtuudella. Kolikolla on kyllä kääntöpuolensakin...Voi käydä niin että jos herkkuja liiaksi rajoitetaan niin asia riistäytyy käsistä sitten kun sitä ei enää kontrolloida. Kaverilleni kävi näin, hänen vanhempansa olivat erittäin tarkkoja kaikista herkuista ja karkinsyönnistä jonnekin 3-4lk asti, mutta sitten kun tyttö oppi itse käymään kaupassa niin herkkuja ahtoikin naamaansa joka päivä kun ei ollut kukaan enää kieltämässä. Joten liiallinen kieltäminen voi päinvastoin herättää liiallista kiinnostusta karkkeja kohtaan. Näinhän se menee monessa muussakin asiassa, kaikista paras on ottaa rennosti eikä olla liian jyrkkä. Jos se mummo joskus sen kakkupalan haluaa antaa niin miks siitä stressaamaan kun ei joka päivä kuitenkaan sitä tee.

 

[erilainen äiti]

Todellakin! Meillä on aina kaapissa karkkia, mies syö niitä ihan hirveesti ja mä mussutan sipsiä ja juon älyttömät määrät pepsiä,tulee "nikkarit" jos se loppuu. Lapsia ei ole koskaan kielletty ottamasta ja aatelkaa, kaks vanhinta syö sipsiä silloin tällöin,limua eivät juo ollenkaan, vissyä kylläkin. Nuorin ei syö karkkia ikinä, jota on kavereilla ihmetelty kovastikin Tiedän perheitä jossa kaikki namit, piparit ym. joutuu jälkikasvulta piilottaa, mutta ehkä siinä onkin se että "Kielletty hedelmä" maistuu aina parhaalle?!

 

[endie]

Miksi?
Ei lapsen joka päivä tarvitse herkkuja syödä, mutta mitä pahaa siinä on että mummon luona niitä saa ja joskus pillimehun tai muuta?

No meillä näkee mummoja monta kertaa viikossa, kun he käyvät meillä tai me siellä, joten herkkuja tippuisi aika tiuhaan tahtiin... Siin on semmonen juttu, etten halua totuttaa lastani herkkuihin. Sitten niitä ruvetaan vaatimaan useasti ja sitten vielä useammin ja sitten kaupassa ja kierre on valmis! :$

Katson tätä myös pitkällä tähtäimellä. Kun lapseni ei pienenä totu syömään roskaruokaa, ei hän sitä välttämättä teininä/aikuisena myöskään syö. Ehkä jopa jatkaa perinnettä omille lapsilleen... Samoin hampaat kärsii, vaikka kuinka harjais, jatkuvasta herkuttelusta.

Ja kuten aiemmin sanoin, meillä ne herkut ovat hieman keholle ystävällisempiä. =)

mä olen muuten joskus miettinyt, että miksi lapsille pitää "opettaa" että herkkuja ovat nimenomaan karkit, limsat,sipsit jne.
miksei yhtähyvin niitä voisi olla banaani, omena, viinirypäle esimerkiksi ?

 

[Vetoketjuni on jumissa]

Täällä kanssa yksi joka ei halua lapsensa syövän karkkeja, sipsejä, limua ym. Enkä myöskään halua antaa lapselle aspartaamia, joten nuo sokerittomat pillimehut yms. on kanssa ehdoton ei. Meillä poika vasta 10kk joten tähän saakka on ollut helppoa
Tiedän kyllä, että kunhan poika tuosta hieman kasvaa niin mummon kanssa voi tulla ongelmia.

Meillä myös samanikäinen tyttö, mutta taistelua on saanut jo käydä.. Hilloa, keksejä, suklaanpalasia, suolaisia sipsejä yritetään tyrkyttää. Huoh, ja mua ei uskota, ei edes mun äiti. Vasta sitten kun isäntä älähtää niin uskotaan. Siksi tulevaisuus hieman jänskättääkin, kuinka meidän periaatteita oikein noudatetaan?

Yksi mitä annan on maissinaksut. Suurta herkkua tytölle, mutta aikuisen suuhun maistuu pahville. Eihän sitä voi syöttää kun ei ole makua, dipataan kinuskikastikkeeseen! :headwall: :headwall: :headwall:

 

[Kotilehmä]

Miksi?
Ei lapsen joka päivä tarvitse herkkuja syödä, mutta mitä pahaa siinä on että mummon luona niitä saa ja joskus pillimehun tai muuta?

No meillä näkee mummoja monta kertaa viikossa, kun he käyvät meillä tai me siellä, joten herkkuja tippuisi aika tiuhaan tahtiin... Siin on semmonen juttu, etten halua totuttaa lastani herkkuihin. Sitten niitä ruvetaan vaatimaan useasti ja sitten vielä useammin ja sitten kaupassa ja kierre on valmis! :$

Katson tätä myös pitkällä tähtäimellä. Kun lapseni ei pienenä totu syömään roskaruokaa, ei hän sitä välttämättä teininä/aikuisena myöskään syö. Ehkä jopa jatkaa perinnettä omille lapsilleen... Samoin hampaat kärsii, vaikka kuinka harjais, jatkuvasta herkuttelusta.

Ja kuten aiemmin sanoin, meillä ne herkut ovat hieman keholle ystävällisempiä. =)

Kaveri, jolla oli tuollainen lapsuus, kärsii nyt ahmimishäiriöstä. Syö omilleen päästyään mitä haluaa, kun syöminen oli kotona liian säännösteltyä. Eli syyttää kyllä tiukkoja vanhempiaan asiasta. Hän on erittäin huonoissa väleissä vanhempiensa kanssa, jotka vieläkin yrittävät hallita hänen syömistään aiheuttamalla vain lisää syyllisyyttä ja pahaa oloa. Että se voi mennä miten päin vaan :/

 

[vieras]

Esikoisen kanssa se oli helppoa. Ei tarvinnut edes olla mitenkään tarkka. Kahden seuraavan kanssa se onkin ollut jo vaikeampaa enkä ole jaksanut nipottaa turhan paljon. Itse olen ollut mieluummin tarkka muista jutuista kuten siitä, että olen täysimettänyt sen puolivuotta ja jatkanut imetystä pitkälle taaperoikään. Olen tarkasti huolehtinut siitä, että minä eikä muut tartuta lapselle kariesbakteeria (eikä olekaan tarttunut kun on testattu 2v ikäisenä) ja hampaat on harjattu aina säännöllisesti. Minä myös mieluummin annan lapselle sokerimehua kuin jotain makeutusaineita.

Naapurissa lapsi, joka saanut ekan kerran karkkia vasta 5 vuotiaana ja on nykyisin teini-ikäinen ja todella ylipainoinen.

 

[Vetoketjuni on jumissa]

Hyvähän se on että pieni lapsi ei saa herkkuja, kun ei niitä todellakaan tarvitse. Onko lapsesi minkä ikäinen? Itsekin olin aika tiukka alkuun tuossa mutta sitten se jotenkin alkoi lipsumaan niin että herkkuja syödään mutta kohtuudella. Kolikolla on kyllä kääntöpuolensakin...Voi käydä niin että jos herkkuja liiaksi rajoitetaan niin asia riistäytyy käsistä sitten kun sitä ei enää kontrolloida. Kaverilleni kävi näin, hänen vanhempansa olivat erittäin tarkkoja kaikista herkuista ja karkinsyönnistä jonnekin 3-4lk asti, mutta sitten kun tyttö oppi itse käymään kaupassa niin herkkuja ahtoikin naamaansa joka päivä kun ei ollut kukaan enää kieltämässä. Joten liiallinen kieltäminen voi päinvastoin herättää liiallista kiinnostusta karkkeja kohtaan. Näinhän se menee monessa muussakin asiassa, kaikista paras on ottaa rennosti eikä olla liian jyrkkä. Jos se mummo joskus sen kakkupalan haluaa antaa niin miks siitä stressaamaan kun ei joka päivä kuitenkaan sitä tee.

Tota... En mitenkään usko, että meitä voisi lukea "totaali kieltäytyjiksi"... Mutta miksei ne herkut voi olla juuri niitä mitä ensimmäisessä viestissä luettelin? Miksi ne pitää olla juuri niitä kaupan herkkuja? :snotty:

 

[Huom]

Lidlistä saa pillimehua jossa on ainoostaan hedelmän oma sokeri, ei ollenkaan lisättyä. Ei myöskään makeutusaineita. Hieman on hapanta mutta oikeen hyvää, tytön lempimehua

Ei sitä myydä enää, siis sitä omenatäysmehua. On vaan sitä laimeampaa "omenajuomaa". Ja se on aika litkua, jossa taatusti on sokeria.

 

[vieras]

Siin on semmonen juttu, etten halua totuttaa lastani herkkuihin. Sitten niitä ruvetaan vaatimaan useasti ja sitten vielä useammin ja sitten kaupassa ja kierre on valmis! :$

Tämä pisti silmään Oikein hyvä periaate minusta tämä että ei herkkuja lapsille, mutta eiköhän se siellä kaupassa ole se äiti tai isä joka päättää mitä ostetaan. Joten kierrettä ei pitäisi syntyä jos pysyy kannassaan, että herkkuja ei ostella läheskään aina.

 

[Mietin]

Miksi?
Ei lapsen joka päivä tarvitse herkkuja syödä, mutta mitä pahaa siinä on että mummon luona niitä saa ja joskus pillimehun tai muuta?

No meillä näkee mummoja monta kertaa viikossa, kun he käyvät meillä tai me siellä, joten herkkuja tippuisi aika tiuhaan tahtiin... Siin on semmonen juttu, etten halua totuttaa lastani herkkuihin. Sitten niitä ruvetaan vaatimaan useasti ja sitten vielä useammin ja sitten kaupassa ja kierre on valmis! :$

Katson tätä myös pitkällä tähtäimellä. Kun lapseni ei pienenä totu syömään roskaruokaa, ei hän sitä välttämättä teininä/aikuisena myöskään syö. Ehkä jopa jatkaa perinnettä omille lapsilleen... Samoin hampaat kärsii, vaikka kuinka harjais, jatkuvasta herkuttelusta.

Ja kuten aiemmin sanoin, meillä ne herkut ovat hieman keholle ystävällisempiä. =)

Meidän lapsi saa mummolassa herkkuja ja kotiin ostetaan silloin tällöin kauppareissulla karkkia.

Ei hän ainakaan mitenkään niitä vaadi ja kaupassa kitise.
Tietää, että niitä saa ja syö muutaman karkin ja siinä se.
Ei ahmi, vaikka saisi.

Mummolassa syö, mutta ei ylettömiä määriä.

Herkut ovat sellainen arkinen juttu, joten niitä ei silmät kiiluen vedetä ja ahmita.
Tietää, että niitä on ja saa vielä toisellakin kertaa.

Mitä jos lapsesi herkuttomuuden jälkeen alkaakin isompana ottamaan takaisin näitä lapsuusvuosia ja syömään niitä hurjasti.

 

[Heavyfreak]

Lidlistä saa pillimehua jossa on ainoostaan hedelmän oma sokeri, ei ollenkaan lisättyä. Ei myöskään makeutusaineita. Hieman on hapanta mutta oikeen hyvää, tytön lempimehua

Ei sitä myydä enää, siis sitä omenatäysmehua. On vaan sitä laimeampaa "omenajuomaa". Ja se on aika litkua, jossa taatusti on sokeria.

Ei se ollu omenamehua. Se oli jotai sekamehujuttua, oli siinä ainaki porkkanaa ja omenaa ja jotai muita viel..

 

[Vetoketjuni on jumissa]

Miksi?
Ei lapsen joka päivä tarvitse herkkuja syödä, mutta mitä pahaa siinä on että mummon luona niitä saa ja joskus pillimehun tai muuta?

No meillä näkee mummoja monta kertaa viikossa, kun he käyvät meillä tai me siellä, joten herkkuja tippuisi aika tiuhaan tahtiin... Siin on semmonen juttu, etten halua totuttaa lastani herkkuihin. Sitten niitä ruvetaan vaatimaan useasti ja sitten vielä useammin ja sitten kaupassa ja kierre on valmis! :$

Katson tätä myös pitkällä tähtäimellä. Kun lapseni ei pienenä totu syömään roskaruokaa, ei hän sitä välttämättä teininä/aikuisena myöskään syö. Ehkä jopa jatkaa perinnettä omille lapsilleen... Samoin hampaat kärsii, vaikka kuinka harjais, jatkuvasta herkuttelusta.

Ja kuten aiemmin sanoin, meillä ne herkut ovat hieman keholle ystävällisempiä. =)

Kaveri, jolla oli tuollainen lapsuus, kärsii nyt ahmimishäiriöstä. Syö omilleen päästyään mitä haluaa, kun syöminen oli kotona liian säännösteltyä. Eli syyttää kyllä tiukkoja vanhempiaan asiasta. Hän on erittäin huonoissa väleissä vanhempiensa kanssa, jotka vieläkin yrittävät hallita hänen syömistään aiheuttamalla vain lisää syyllisyyttä ja pahaa oloa. Että se voi mennä miten päin vaan :/

He ovat varmasti olleet tiukkoja myös muissa asioissa. Ja siis erityisen tiukkoja. Vaikea kuvitella, että sillä terveellisellä ruokavaliolla aiheutetaan aikuisiän traumat ja masennukset...