Onko muita, jotka eivät kykene syömään julkisilla paikoilla?
- Viestiketjun aloittaja jassåå
- Ensimmäinen viesti
V
"vieras"
Vieras
Kerro jotain tästä. Mun äiti on nimittäin ihan ihmeellinen ruuan kans. Hällä vois olla tuo ongelma.
[QUOTE="vieras";22913220]Kerro jotain tästä. Mun äiti on nimittäin ihan ihmeellinen ruuan kans. Hällä vois olla tuo ongelma.[/QUOTE]
en vaan pysty, kun ajattelen, että ihmiset kyttää ja ajattelee että olen hirveä fättis, en myöskään pysty ostamaan/hakemaan mitään roskaruokaa
paitsi mulla tämä on peruja anoreksiasta, jonka sairastin teininä- edelleenkään en ole päässyt tästä yhdestä ongelmasta eroon...
en vaan pysty, kun ajattelen, että ihmiset kyttää ja ajattelee että olen hirveä fättis, en myöskään pysty ostamaan/hakemaan mitään roskaruokaa
paitsi mulla tämä on peruja anoreksiasta, jonka sairastin teininä- edelleenkään en ole päässyt tästä yhdestä ongelmasta eroon...
Mies ei pysty, tai pystyy jos on joku tosi rauhaisa ja suojaisa pöytä. Mutta ei pysty jos on vieressä muita pöytiä ja ihmisiä tai jos ihmisiä kulkee siitä koko ajan ohi. En tiedä mistä johtuu, on kyllä monessa muussakin asiassa ihan omituinen.
Mä en yhteen aikaan pystynyt syömään miesten aikana, eli en voinut lähteä ravintolatreffeille tai muutenkaan syömään. Kaikki sai alkunsa kun olin kännissä syömässä yhden miehen kanssa joka kommentoi ettei voi uskoa millä tahdilla lapikoin ruokaa kitusiin enkä ole lihava. Menin jotenkin puihin enkä pystynyt muutamaan vuoteen syömään miesten aikana, naisten seurassa ei ollut mitään ongelmaa.
Nykyisin vedän vapautuneesti ihan kenen aikana vaan.
Nykyisin vedän vapautuneesti ihan kenen aikana vaan.
V
"vieras"
Vieras
Ennen en pystynyt, mutta sitten siedätin itseni tähän ja nyt voin syödä vaikka miten isoissa "kemuissa". Tosiaankin oli vakava sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriöt ja kaikki, mutta kun annoin niille luvan tulla ja menin tilanteisiin totuin niihin. Alkuun sanoin miehelleni, että saatan kohta pyörtyä, mutta pysyin vaan paikallani ja paniikki meni ohi. Ainoa joka auttoi minulla oli siedätys. Lääkkeistä ei apua. Alkuun jouduin tai tyhmästi join jonkun verran siideriä tms. alkoholia(siis pullollinenkin riitti) ja menin tilanteisiin pitkäksi aikaa. Tuo rentoutti jonkun verran, eikä paniikkia tullut vaikka alkoholin alkuvaikutus loppui. En suosittele alkoholia, mutta se oli yksi yritykseni.
V
"vieras"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja jassåå;22913240:en vaan pysty, kun ajattelen, että ihmiset kyttää ja ajattelee että olen hirveä fättis, en myöskään pysty ostamaan/hakemaan mitään roskaruokaa
Kiitos, kun vastasit. Mun äiti ei käy ikinä syömässä ulkona. Ei ikinä. Meillä syö jotain, mutta väittää aina syöneensä juuri tms. Häissä ei syö juurikaan. Ottaa jotain salaattia vain ja näykkii sitä. Kotona syö hyvillä mielin ja rennosti kaikkea. On tosi taitava kokki ja leipuri. Normaalipainoinen ihminen.
Ei syö mitään kahviloissa, ei sitä niihin saa. Jossain huoltsikalla pakkosyö yhden pienen leivän kahvin kans, jos pakottaa suunnilleen. Esim. oltiin päivä Ikealla (Ruotsin puolella, asutaan Pohjois-Suomessa) ja sieläkään ei halunnut mitään, vaikka varmasti oli nälkä. Tullessa pysähdyttiin huoltsikalla ja ostin meille kahvit ja se syöminen oli kyllä melkosta nävertämistä.
[QUOTE="vieras";22913334]Ennen en pystynyt, mutta sitten siedätin itseni tähän ja nyt voin syödä vaikka miten isoissa "kemuissa". Tosiaankin oli vakava sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriöt ja kaikki, mutta kun annoin niille luvan tulla ja menin tilanteisiin totuin niihin. Alkuun sanoin miehelleni, että saatan kohta pyörtyä, mutta pysyin vaan paikallani ja paniikki meni ohi. Ainoa joka auttoi minulla oli siedätys. Lääkkeistä ei apua. Alkuun jouduin tai tyhmästi join jonkun verran siideriä tms. alkoholia(siis pullollinenkin riitti) ja menin tilanteisiin pitkäksi aikaa. Tuo rentoutti jonkun verran, eikä paniikkia tullut vaikka alkoholin alkuvaikutus loppui. En suosittele alkoholia, mutta se oli yksi yritykseni.[/QUOTE]
Mieheni kovin toivoisi, että pääsisin ongelmastani eroon ja meinaan rohkeasti yrittää, ja yllättää mieheni viemällä hänet hääpäivänämme syömään ravintolaan (sikälimikäli onnistun)
Mieheni kovin toivoisi, että pääsisin ongelmastani eroon ja meinaan rohkeasti yrittää, ja yllättää mieheni viemällä hänet hääpäivänämme syömään ravintolaan
(sikälimikäli onnistun)
V
"vieras"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja jassåå;22913352:Mieheni kovin toivoisi, että pääsisin ongelmastani eroon ja meinaan rohkeasti yrittää, ja yllättää mieheni viemällä hänet hääpäivänämme syömään ravintolaan
Kyllä siihen pystyy
Kovaa tahdonvoimaa vaan tarvitsee. itse en alkuun uskonut minkään siedätyksen ainakaan auttavan, mutta se oli ainoa mikä auttoi. Tuo tilaisuus mikä teillä on tulossa niin sallinee shampanjaa tms., joka rentouttaakin tilannetta eli saattaa tehdä siitä helpomman. Ja jos varaatte pöydän niin ei välttämättä tarvitse varata sitä salin keskellä olevaa vaan ehkä tilaisuudenkin johdosta joku syrjäisempi paikka.
Mulla myös anoreksian jälkeen välillä haluttomuutta syödä julkisesti. Oon huomannu sen olevan kausittaista ja varmaan tulee aina silloin kun on elämässä hiukka hankalampaa, stressiä, huolia yms. Miehen kanssa oon käyny ravintolassa syömässä ja se on ollu ihan ok, mutta jossain kylässä juon mielelläni vain sen kahvin. Sukulaisten ja tuttujen luona tuntuu olevan hankalinta syödä, tuntemattomat ei enää häiritse niin paljoa kuin anoreksi aikana, mutta töissä/koulussa syön mieluusti evääni tyhjässä luokassa tai muussa hyvin rauhallisessa paikassa.
Nyt vasta tajusin, että on mulla vieläkin aika paljon rajoituksia syömisessä.
Nyt vasta tajusin, että on mulla vieläkin aika paljon rajoituksia syömisessä.
V
"vieras"
Vieras
Mä syön jos on pakko, mutta ei se erityisen nautittavaa ole. Johtuu siitä, että olen lihava ja aattelen, että kaikki kyttää mitä mä syön.
V
"vieras"
Vieras
Joo, mulla liittyi sosiaalisten tilanteiden pelkoon.
Ja ei muuten siedätys ja pakottaminen auttanut, koska mulla toi oireili niin, että mulle tuli ihan kamala olo fyysisesti ja jos en lähtenyt pois tilanteesta, oksensin. Ja on muuten helvetin noloa juosta ravintolan läpi tai jossain sukujuhlissa pois pöydästä ja toivoa että ehtii vessaan ennenkuin yrjöää päälleen ja lattialle. Muutamia kertoja noin kävi, mikä pahensi ongelmaa entisestään.
Oon niin onnellinen, että olen päässyt tuosta sairaudesta eroon.
Ja ei muuten siedätys ja pakottaminen auttanut, koska mulla toi oireili niin, että mulle tuli ihan kamala olo fyysisesti ja jos en lähtenyt pois tilanteesta, oksensin. Ja on muuten helvetin noloa juosta ravintolan läpi tai jossain sukujuhlissa pois pöydästä ja toivoa että ehtii vessaan ennenkuin yrjöää päälleen ja lattialle. Muutamia kertoja noin kävi, mikä pahensi ongelmaa entisestään.
Oon niin onnellinen, että olen päässyt tuosta sairaudesta eroon.
V
"vieras"
Vieras
Toisinaan, ennen en pystynyt syömään edes koulun ruokalassa. Ja luulen et suurin syy on et häpeän vinoa purentaa.
