onko muita jotka kärsineet raskauden aikaisesta masennuksesta??

[auts]

tää on ihan hirveetä ja vasta rv 11 menossa :'( koko ajan itkettää aamut on pahimpia, eilen aamu oli jotainihan helvettiä en oo varmaan ikinitkenyt niin paljoa vasen luomi turpios niin paljon ettei silmä auennut ja kun ei ole edes mitään syytä tähän... äiti olis sitten eilen ottanut pojan itelleen mut mä en kerta kaikkiaan jaksanut pukea vaatteita poitsulle ja lähteä viemään... vaatii ponnistelua että jaksaa pojan syöttää ja vaihtaa kuiviin, mut tottakai pojan hoidan pakkohan se on.. kotona en jaksa tehä mitään pojnhoitaminen vie kaikki voimat toisin sanoen syöttäminen ja vaihtaminen :| en avaa ovea kun ovikello soi kun en kerta kaikkiaan jaksa ketään |O onko muilla ollut tälläsiä fiiliksiä?? on ihan täysi paska äiti olo :'( :'(

 

[IamWeasel]

Ooks puhunu tosta missään?

 

[auts]

Ooks puhunu tosta missään?

mulla käynyt taas raskauden ajan sellai hoitaja kotona mies ja se ei tajuumistään mitääm :/ sen takia käy kun pojan aikana masennuin loppu raskaudesta tosi pahasti

 

[IamWeasel]

Ooks puhunu tosta missään?

mulla käynyt taas raskauden ajan sellai hoitaja kotona mies ja se ei tajuumistään mitääm :/ sen takia käy kun pojan aikana masennuin loppu raskaudesta tosi pahasti

:hug: :hug: Sun täytyy puhua jollekkin. Äidillesi? Jos äiti olis sun tukena ja ottais poikaa hoitoon niin että sä pääset hoitamaan itseäs, puhu neuvolassa.

 

[auts]

:wave:

 

[Mankell]

Kyllä alkuraskaus väsyneeksi ja masentuneentunituseksi on minutkin aina vetänyt. Muistan esim. viimeisestä raskaudestani, että olisin halunnu vaan maata sohvalla ja katsoa ulkona heiluvia mäntyjä.

Mulla raskauden aikana ei ole varsinaista masennusta ollut, tuntemuksia vaan. Mutta jos sulla on ihan diagnoisuta masennusta, niin raskausaikanahan voi syödä lääkkeitä, jos se katsotaan tarpeelliseksi. :hug:

 

[vieras]

ahdistunieisuutta oli vähän

 

[Karenina]

On masentanut ja masentaa edelleen. Nyt rv25. Alku oli pahinta aikaa kun muutenkin oli fyysisesti paha olo, niin masensi muutenkin.
Edelleen on alakuloa silloin tällöin, niin kuin nyt. En ole apua hakenut, kun kuitenkin jaksan tehdä noin suunnilleen päivän velvoillisuudet. Mies raukka on kovilla kun hänelle monesti puran asioitani, mutta ymmärtää hyvin ja parisuhtessa menee ihan hyvin. Tosin seksi ei voisi vähempää kiinnostaa.
Tällaista.
Voimia ja jaksamista sulle. Jos käy olo ylivoimaiseksi, niin ehdottomasti ota yhteys neuvolaan ja sitä kautta psykologiin. Jo ihan jutteleminen ammattiihmisen kanssa usein auttaa. Ja yritä saada paljon sukulaisilta ja ystäviltä tukea lastenhoitoon ja muuhun.

 

[joanna]

mulla oli edellisessä raskaudessa. kesti ihan loppuun saakka. mikään ei kiinnostanut ja kaikenlisäksi kärsin viä kokoraskauden huonosta olosta. silti söin paljon,kun illalla olo helpotti ja painoo kin tuli aika runsaasti mikä sitten toi viä kamalamman olon. mä kyllä juttelin asiasta mutta lääkäri vaihtui ja uusi olikin mulkku isolla m:llä. luulen että masennuksen laukasi muutto uudelle paikkakunnalle. masennukseen auttaa puhuminen ja ulkoilu. toivottavasti pystyt nukkumaan,mulla oli univaikeuksiakin,enkä uskaltanut syödä mulle määrättyjä unilääkkeitä vauvantakia.

 

[M. Kuovi]

Masennus on kulkenut muutaman vuoden mukana. Lääkitys pitänyt olon suurimmaksi osaksi siedettävänä, mutta raskaus, ei suunniteltu, laukaisi akuutin depression uudelleen. Kolmas viikko pohjalla, rv vasta ~ 7. Kuoleman halut, abortin toiveet (ei mahdollista; mies innostunut ja asia jaettu jo suvulle), kekskenmenon haaveet ja siitä pelot ja syyllisyys, täysipäiväinen tuskaisuus on vahvasti tätä päivää.
Lääkitys ei oikein auta ja uusiin kokeiluihin ei sovi lähteä sivuoireiden pelossa.
Mikä vika siis meissä, joille tämä on painajainen, vauvan vaatteet oksettavat ja vanhemmuus ei ole lahja vaan nippu pelkoja ja surua etukäteen.

 

[lähettäjä]

Alkuraskaus menossa, tänään varmistin testillä (kuten jo arvasinkin). Olo todella sairas, kuumetta, jokapaikkaa särkee erityisesti niveliä, voimat pois, ruoka ei maistu ollenkaan, vettä jonkinverran. Rytmihäiriölääkitys säännöllinen, mutta nyt tulevat nopeat ja pitkäkestoiset takykardiat jo tuhdimmankin lääkityksen läpi joten joudun turvautumaan nopeasti vaikuttavaan rytmihäiriölääkkeeseen normaalin lisäksi.
Noh, sitten vielä syöpäni on kontrollivaiheessa ja en todellakaan tiedä mitä tulevalla käynnillä ilmenee. Rahaa ei ole, eikä tule. Ei minkäänlaista tukiverkostoa, ei ystäviä. Välillä toivon tosiaan että viikatemies korjaisi, olen joutunut niin paljon muutenkin kärsimään elämässä. En ole todellakaan iloinen tästä raskaudesta. Ahdistaa. Ei edes kiinnosta tämä möykky mikä sisälläni on. Eikä mikään siihen liittyvä.
Että oiskos jollain jotain todella hyviä ehdotuksia miten jatkaisin tästä eteenpäin??

Ja pyydän jo anteeksi herkimmiltä suorapuheisuuteni. Mutta tämä nyt sattuu olemaan totta, ikävä kyllä.

 

["Punahilkka"]

Hei. Tsemppiä hirveästi sinulle. Kukaan ei ole vastannut sinulle, varmasti johtuu siitä kun edellinen teksti on kirjoitettu puolitoista vuotta sitten. Eli kukaan ei ilmeiseti tänne kirjoita jos noin vanhoja juttuja on alla?

Ota ihmeessä yhteys neuvolaan ja puhu suoraan negatiivisista tunteista. Antavat varmasti keskusteluapua esim psykologille. Ei nuo sun tunteet ihmeellisiä ole. Unohda myytti onnellisesta äitiydestä. Jos yrität tuntea muuta kuin tunnet niin tulevaisuushan sulla tulee olla aivan kauheaa. Saat siis kokea negatiivisia tunteita, mutta sun kannattaa ehdottomasti hakea apua. Ei kukaan jaksa yksin. Itellä kaksi lasta, kolme ja neljävuotiaat ja viimeiset kaksi vuotta ollut siarauslomalla selkäongelmien ja masennuksen takia. Nyt tuli odottamaton raskaus, menossa 8+ viikkoja ja olo on aivan kauhea. En jaksa mitään. Lapset ovat päiväkodissa onneksi ja hyvin ne voivat. Tuntuu että aloin toipua masennuksesta mutta nyt tuli totaalipudotus todella alas. Päivittäin mietin että keskeytän, kuitnkin aina miettinyt että keskeytys on väärin. Siltä olen todella miettinyt asiaa tosi paljon, ja vaikka jos siihen ryhtyisinkin, niin edelleen jatkossa varmaan ajattelen että se on väärin. En tiiä tuntisinko yyllisyyttä siitä sitten. Toisaalta ajattelun , että en voi väsyneenä jatkaa tätä ja hermo-oireet toiseen jalkaan on sietämättömiä välillä. Oli kuntoutus menossa parhaillaan leikkauksesta, mutta tässä olllaan. Läkärit on sanonut, että saattaa raskaus ollakin oireeton selän kannalta, sitä on viakea sanoa tässä vaiheessa.

Niin sullakin terveydellisä ongelmia takana ja edessä ehkä? Kannaattaa selvittää jo senkin takia raskauden vaikutukset asiaan ja miten syöpä vaikuttaa raskauteen. Sit sun oma jaksaminen ja tukiverkosto raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Hirveesti onnea miten elämä sinua kuljettaakin eteempäin. ELä kuitenkaan luovu täyvin toivosta. On sinullakin varmasti ollut vaikeaa, mutta saat varmasti apua. Hae sitä, yritä jaksaa hakea jos et ole vielä hakenut. Itse syön masennuslääkkeitä, olen syönyt reilu 1,5vuotta ja käyn säännöllisesti psykoterapiassa 2krt vk. Ilman niitä olisin tuskin jaksanut. Tilanne tällä hetkellä on kuitnekin tosi epätoivoinen ja odotan koko ajan, että luonnollinen keskeytys tapahtuis. Tosi raju pahoinvointi on vielä päällä, oksentelen vain ja makaan sängyssä. Voimia sulle !

 

[Oletko]

sä taas raskaana?eikö teillä ole jo kaksi lasta ennestään?