Olemme olleet naimisissa 10 vuotta. Viimeiset 2 vuotta on ollut todella vaikeaa. Jatkuvaa riitelyä, mökötystä, tiuskimista ja hellyyttä ei lainkaan. Oikeastaan kaikki em asiat olivat seurausta siitä, että mieheni lakkasi haluamasta seksiä. Ei hän koskaan ole mikään hirmu-aktiivinen ollut, mutta pikkuhiljaa se vain lopahti kokonaan. Seksistä tuli jonkinlainen valtataistelun väline, jota minä kärtin, halusin, josta haaveilin, rukoilin, suutuin kun mies ei halunnut jne. Hänen mielestään kaikki oli hyvin, eikä seksuaalinen haluttomuus ollut ongelma, lähinnä minun ongelma. (Ts. hänen mielestään hänen haluttomuutensa ja minun halukkuuteni olivat ikävä yhteensattuma, jota ei voi millään korjata, ja esim. ammattiapua ehdottaessani hän nauroi, että ei kai se minua auta) "Pakkoseksiä" meillä oli joskus, mutta se oli aina minun aloitteestani ja mies lähinnä suostui siihen, jotta asia olisi taas ok.
Pahimmin minua loukkasi se, ettei toinen halunnut. Lakkasin tuntemasta itseni naiseksi, kauniiksi tai haluttavaksi. Tähän voisi lisätä, että näytän ulkoisesti hyvältä, liikun paljon, teen sivujobina esim. kasvomallin töitä, eli kyse ei ollut siitä, että olisin läsähtänyt ja lihonut tms.
Olin siskoni kanssa eräässä kesätapahtumassa n. 9 kk sitten viikonlopun. Tapasin itseäni 8 vuotta nuoremman miehen, menimme sänkyyn. Koko kehoni huusi kosketusta, rakastelimme koko yön, mies antoi minulle aivan jumalaista mielihyvää, sellaista, jota en muistanut olevankaan. Hänen himonsa ja kehunsa vartalostani oli kuin balsamia loukatulle naiseudelleni. Tämän jälkeen olimme erotiikkasävytteisessä tekstiviesti- ja sähköposti-yhteydessä muutamia viikkoja, olimme sopimassa jo uutta tapaamista. Tämä kuitenkin "kuivui kokoon" ilman dramatiikkaa ja katkaisin itse lopulta välit mieheen. Suojaseksistä huolehdimme, eli tauteja ei tarvinnut ajatella.
Tilanne kotona jatkui samana. Itse olin muuttunut tapahtuman seurauksena siten, että olin välinpitämätön, vetäydyin, en halunnut miestäni enää jne. Tavallaan tämä oma haluamattomuuteni oli helpotus itselleni. Helmikuussa mies vaihtoi työpaikkaa ja muutimme. Uusi ympäristö ja työpaikan vaihdos teki hyvää. Pikkuhiljaa löysimme toisemme uudelleen. Se alkoi siten, että mieheni alkoi ohimennen taputtamaan pepulle, sipaisemaan niskaa, antoi suukon, lähetti tekstarin kesken työpäivän, jonka aloiti "..näytit aamulla niin kauniilta nukkuessasi.." jne. Aloimme puhua ja jopa nauraa jälkeen. Nyt tuntuu, että olemme kahden vuoden kriisin jälkeen löytäneet toisemme puolisoina ja olemme lähdössä esim. viikonloppulomalle kaksistaan. (Meillä on kolme lasta).
DDDD