onko muitakin, jotka ei niin tyytyväisiä elämään

[jotain]

itselläni hirveä stressi muuttamisesta, laskuista jne.. yleensäkin arjen pyörityksestä. olen ollut kotona äitiyslomalle siirtymisestä asti n.2 v. kun lapsi tuli, juuri ne lapsettomat ystävät lähti. uskallusta ei ole enää lähteä mihinkään, toisinkuin ennen.. olen syrjäytynyt lapsen kanssa kotiin, en tapaa ketään, kun ei ole ketään. mies kylläkin mutta..

onko teillä ollut kynnys/vaikeuksia aloittaa esim. muskari.? tyhmä kysymys, mut en tiedä miten uskaltaudun kohta mihinkään. :ashamed:

 

[jotain]

ei taida muilla tällaisia onglemia olla. :\|

 

[Tiedän sinusta melkein kaiken]

Puhut uskaltautumisesta.
Jos sulle ei ole oikeasti tapahtunut mitään, mitä pelkäisit, niin pelkosi on turhaa. Maailma pyörii ihan kuin ennenkin. Lähdet vaan liikkeelle ja jätät turhat murheet mielestäsi. Kukaan ei katso sua yhtään pitempään, kuin ennen äitiyslomaasikaan tms.
Olet ihan yhtä salonkikelpoinen kuin ennenkin, vain lasta ja kotiäidin kokemusta rikkaampana!
Let´s go ja lycka till!!!!