Onko mulla lähdössä mielenterveys vai mikä...

[Nuori nainen.]

Vauvakuume on ihan valtava. Taloudellinen tilanne olisi sellainen että ei vauva sitä kaataisi, tosin ihan vielä ei olisi hyvä hetki. Pari vuotta pitäisi odottaa. Tosin, koska sitten on hyvä hetki? Jos rahan määrällä alkaa mittaamaan lapsen elämän laatua, niin siinä mittakaavassahan ei ole ylärajaa näkyvissä. Nyt minulla olisi vielä elämä ilman uraa, aikaa ja energiaa olisi antaa sekä rakkautta. Tukiverkkojakaan ei ole, siksikin pitäisi vielä odottaa että muutetaan toiselle paikkakunnalle. Olen kärsinyt kroonisesta vauvakuumeesta jo vuoden ja päivässä menee iso osa ajasta ihan vaikkapa vauvasivujen selaamiseen. Toivon jo että tuo ehkäisy pettäisi, ja välillä jo mietin että entä jos sen vain lopettaisi ja antaisi mennä. Olo on ihan kuin reunalla kävelisi

Ei kai vauvakuumeen saisi antaa vaikuttaa jokapäiväiseen elämään näin paljoa?

Onkohan mun biologisessa kellossa jotain vialla.. Eikö sitä voisi laittaa vaikka "torkulle"? :/

 

[-Jonttu-]

Minkä ikäinen olet? Itsellä tuo hormonihärvellys oli päällä 22 vuotiaana. Nyt kohta 26, ja onneksi ei ole sen jälkeen näkynyt.

 

[ap]

22 Alkoi 21-vuotiaana, ja kohta olen jo 23. Olisiko siis toivoa näkyvissä? B)

 

[vieras]

Sun teksti voisi olla mun puolitoista vuotta sitten kirjoittama. Joka kuukausi toivoin, että ehkäisy olisi pettänyt ja hirveä pettymys joka kerta kun kuukautiset alkoivat. Ajattelin, että nyt olisi NIIN oikea aika vauvalle vaikka vielä vähän opintoja kesken ja nuorikin olen vielä. Mulla se biologinen kello hiljeni vasta kun lapselle annettiin lupa tulla. Tuol se vauva nukkuu nyt aamupäikkäreitä. :heart:

 

[-Jonttu-]

Hassu juttu, että aika samanikäisenä sulla tuo päällä!
Itse oikein säikähdin omia vauvahaaveita, kun en ole koskaan ihmeemmin pitänyt lapsista, saati halunnut omia. Oli jopa pelottavaa, kun tiesi ettei kaikki ole kohdallaan
Kyllä se siitä ajan kanssa alkoi hiipumaan, ja järki palasi takaisin. Taisi luonto yrittää vetää tikanpoikaa puuhun

 

[ap]

Sun teksti voisi olla mun puolitoista vuotta sitten kirjoittama. Joka kuukausi toivoin, että ehkäisy olisi pettänyt ja hirveä pettymys joka kerta kun kuukautiset alkoivat. Ajattelin, että nyt olisi NIIN oikea aika vauvalle vaikka vielä vähän opintoja kesken ja nuorikin olen vielä. Mulla se biologinen kello hiljeni vasta kun lapselle annettiin lupa tulla. Tuol se vauva nukkuu nyt aamupäikkäreitä. :heart:

Awwww :heart: Ei saisi lukea näitä

 

[ap]

Hassu juttu, että aika samanikäisenä sulla tuo päällä!
Itse oikein säikähdin omia vauvahaaveita, kun en ole koskaan ihmeemmin pitänyt lapsista, saati halunnut omia. Oli jopa pelottavaa, kun tiesi ettei kaikki ole kohdallaan
Kyllä se siitä ajan kanssa alkoi hiipumaan, ja järki palasi takaisin. Taisi luonto yrittää vetää tikanpoikaa puuhun

*huoh* Toivottavasti tämä tästä laantuisi vielä pariksi vuodeksi.. Kumma miten sitä esim. 19-vuotiaana pystyi ihan kylmällä järjellä järkeilemään näitä asioita Miehen kanssa silloin puhuttiin että vuonna x naimisiin, vuonna y ostetaan talo, vuonna z saisi tulla vauva Nyt ei voisi vähempää kiinnostaa tuollaiset suunnitelmat

Ehkä tämä on jokin evoluution järjestämä hormonipiikki, että jos ei tähän mennessä ole lapsia alkanut tekemään niin olisi "korkea aika" Silti.... :heart:

 

[vieras]

Sun teksti voisi olla mun puolitoista vuotta sitten kirjoittama. Joka kuukausi toivoin, että ehkäisy olisi pettänyt ja hirveä pettymys joka kerta kun kuukautiset alkoivat. Ajattelin, että nyt olisi NIIN oikea aika vauvalle vaikka vielä vähän opintoja kesken ja nuorikin olen vielä. Mulla se biologinen kello hiljeni vasta kun lapselle annettiin lupa tulla. Tuol se vauva nukkuu nyt aamupäikkäreitä. :heart:

Awwww :heart: Ei saisi lukea näitä

heh Ja mäkin olin muuten 23 kun aloin tuota nyyttiä odottaa..

Mut vakavissaan: mä uskon että oma henkinen kypsyys ja parisuhteen laatu on ne tekijät, jotka on lasta suunnitellessa tärkeitä. Muut tekijät vähemmän tärkeitä. Jos oot valmis asettamaan pienen ihmisen tarpeet aina omien edelle, valmis tinkimään omasta ajasta, mukavuudesta ja itsenäisyydestä ja parisuhde on aikuinen ja vakaa, silloin on lapselle hyvä aika tulla maailmaan. Vaikka ennen raskautta ja vielä raskaana ollessakin miettisi, kannattaakohan tämä nyt, niin eipä sellaista enää mieti kun se pieni ihminen on sun sylissä.

 

[ap]

Sun teksti voisi olla mun puolitoista vuotta sitten kirjoittama. Joka kuukausi toivoin, että ehkäisy olisi pettänyt ja hirveä pettymys joka kerta kun kuukautiset alkoivat. Ajattelin, että nyt olisi NIIN oikea aika vauvalle vaikka vielä vähän opintoja kesken ja nuorikin olen vielä. Mulla se biologinen kello hiljeni vasta kun lapselle annettiin lupa tulla. Tuol se vauva nukkuu nyt aamupäikkäreitä. :heart:

Awwww :heart: Ei saisi lukea näitä

heh Ja mäkin olin muuten 23 kun aloin tuota nyyttiä odottaa..

Mut vakavissaan: mä uskon että oma henkinen kypsyys ja parisuhteen laatu on ne tekijät, jotka on lasta suunnitellessa tärkeitä. Muut tekijät vähemmän tärkeitä. Jos oot valmis asettamaan pienen ihmisen tarpeet aina omien edelle, valmis tinkimään omasta ajasta, mukavuudesta ja itsenäisyydestä ja parisuhde on aikuinen ja vakaa, silloin on lapselle hyvä aika tulla maailmaan. Vaikka ennen raskautta ja vielä raskaana ollessakin miettisi, kannattaakohan tämä nyt, niin eipä sellaista enää mieti kun se pieni ihminen on sun sylissä.

Niinpä.. Ei ole ainakaan auttanut tähän vauvakuumeeseen (ts vähentänyt sitä) tuo mies joka on rinnalla pysynyt jo yli viisi vuotta ja johon vain rakastuu päivä paivältä enemmän Tässä on ollut kaikennäköistä vastoinkäymistä, kuten paljon hoitoa vaativa sairas lemmikki, ja sen hoivaaminen ja näkeminen kuinka mies ottaa jo siitäkin paljon vastuuta, saattaa olla osasyy siihenkin miksi tämä kuume on nyt näin voimakkaana tullut.. Ihan rehellisesti sanottuna, välillä tuntuu että mitä tässä muka odotellaan (Ja sitten tulee mieleen se kaikki mitä pitäisi muka saavuttaa taloudellisesti ennen lasta jne )

 

[-Jonttu-]

valmis tinkimään omasta ajasta, mukavuudesta ja itsenäisyydestä

Elän vakaassa parisuhteesas, mutta olen liian mukavuudenhaluinen! En varmaan koskaan ole valmis tekemään noita mainitsemiasi asioita

 

[ap]

valmis tinkimään omasta ajasta, mukavuudesta ja itsenäisyydestä

Elän vakaassa parisuhteesas, mutta olen liian mukavuudenhaluinen! En varmaan koskaan ole valmis tekemään noita mainitsemiasi asioita

No, oikeastaan nuo kolme yllämainittua asiaa eivät minulle niin tärkeitä ole. Ollaan koti-ihmisiä ja tosiaan molemmista olen jo tinkinyt paljon opsikelujen takia, nyt syy olisi vain parempi

Ymmärrän teidän molempien kannat. Siinäpä se vaikeus Olla kahden kannan välissä kun kummallakin puolella on painavia syitä...

 

[vieras]

valmis tinkimään omasta ajasta, mukavuudesta ja itsenäisyydestä

Elän vakaassa parisuhteesas, mutta olen liian mukavuudenhaluinen! En varmaan koskaan ole valmis tekemään noita mainitsemiasi asioita

No sepä se. Kyllä itseänikin kirpaisi tajuta, että en voi enää koskaan mennä ja tulla ihan miten itseäni huvittaa, vaan täytyy elää lapsen ehdoilla. Mä en usko sellaiseen höpöhöpöön, että "lapsi ei muuttanut elämää mitenkään, en joutunut luopumaan mistään jne" Kyllä muuttuu monikin asia, mutta ei välttämättä huonompaan suuntaan. Mutta ei kaikista ole nuorina äideiksi ja isiksi, joistain ei koskaan. Eikä siinä mitään pahaa, kannattaa olla rehellinen itelleen ja myöntää, että haluan elää itsekkäästi ja itselleni vielä kun voin.

 

[vieras]

valmis tinkimään omasta ajasta, mukavuudesta ja itsenäisyydestä

Elän vakaassa parisuhteesas, mutta olen liian mukavuudenhaluinen! En varmaan koskaan ole valmis tekemään noita mainitsemiasi asioita

No sepä se. Kyllä itseänikin kirpaisi tajuta, että en voi enää koskaan mennä ja tulla ihan miten itseäni huvittaa, vaan täytyy elää lapsen ehdoilla. Mä en usko sellaiseen höpöhöpöön, että "lapsi ei muuttanut elämää mitenkään, en joutunut luopumaan mistään jne" Kyllä muuttuu monikin asia, mutta ei välttämättä huonompaan suuntaan. Mutta ei kaikista ole nuorina äideiksi ja isiksi, joistain ei koskaan. Eikä siinä mitään pahaa, kannattaa olla rehellinen itelleen ja myöntää, että haluan elää itsekkäästi ja itselleni vielä kun voin.

Onhan tuo totta Ja lapsi sitoo aika täydellisesti. Omasta tilanteestani toivottavasti liikaa paljastamatta, meillä on siis kaksi kissaa jotka ovat sairastelleet nyt vuoden aikana todella paljon. Toisella on pitkäaikaissairaus ja sitä lääkitään joka ilta samaan kellonaikaan. Emme siis käy paljon ulkona, ja jos käymme niin se vaatii aina järjestlyjä. Molemmilla kissoilla taas on ollut muutama rankempi satunnainen tauti, jotka ovat vaatineet n. viikon kotonaoloa 24/7 aina kerrallaan, pahin oli tauti jossa laskin että annoimme (vastahakoiselle kissalle) 12 ruiskullista lääkettä sekä n. 10 ruiskullista vettä per kissa + ruiskuruokinta kolmesti päivässä. Mitään muuta ei siis ehditty viikkoon tekemään, kun muu aika meni siihen kissan ruiskuruuan pesemiseen hiuksista, vaatteilta, seinästä, kissan oksennuksen ja ripulin siivoamiseen, sairastavien kissojen pitämiseen lämpimässä jne..

Siinä vaiheessa mietin, että tällaista se on sitten vauvan kanssa B)

Mutta siis pointtina, että ei tuo kuulosta niin kamalalta ettei voi mennä ja tulla kuten huvittaa, koska jos sen näiden karvalasten takia on valmis tekemään niin kuinka paljon vahvempi onkin oltava rakkaus omaan lapseen.. Muutoksia, tulisi, paljon, mutta olisi ne sen arvoisiakin...

 

[ap]

valmis tinkimään omasta ajasta, mukavuudesta ja itsenäisyydestä

Elän vakaassa parisuhteesas, mutta olen liian mukavuudenhaluinen! En varmaan koskaan ole valmis tekemään noita mainitsemiasi asioita

No sepä se. Kyllä itseänikin kirpaisi tajuta, että en voi enää koskaan mennä ja tulla ihan miten itseäni huvittaa, vaan täytyy elää lapsen ehdoilla. Mä en usko sellaiseen höpöhöpöön, että "lapsi ei muuttanut elämää mitenkään, en joutunut luopumaan mistään jne" Kyllä muuttuu monikin asia, mutta ei välttämättä huonompaan suuntaan. Mutta ei kaikista ole nuorina äideiksi ja isiksi, joistain ei koskaan. Eikä siinä mitään pahaa, kannattaa olla rehellinen itelleen ja myöntää, että haluan elää itsekkäästi ja itselleni vielä kun voin.

Onhan tuo totta Ja lapsi sitoo aika täydellisesti. Omasta tilanteestani toivottavasti liikaa paljastamatta, meillä on siis kaksi kissaa jotka ovat sairastelleet nyt vuoden aikana todella paljon. Toisella on pitkäaikaissairaus ja sitä lääkitään joka ilta samaan kellonaikaan. Emme siis käy paljon ulkona, ja jos käymme niin se vaatii aina järjestlyjä. Molemmilla kissoilla taas on ollut muutama rankempi satunnainen tauti, jotka ovat vaatineet n. viikon kotonaoloa 24/7 aina kerrallaan, pahin oli tauti jossa laskin että annoimme (vastahakoiselle kissalle) 12 ruiskullista lääkettä sekä n. 10 ruiskullista vettä per kissa + ruiskuruokinta kolmesti päivässä. Mitään muuta ei siis ehditty viikkoon tekemään, kun muu aika meni siihen kissan ruiskuruuan pesemiseen hiuksista, vaatteilta, seinästä, kissan oksennuksen ja ripulin siivoamiseen, sairastavien kissojen pitämiseen lämpimässä jne..

Siinä vaiheessa mietin, että tällaista se on sitten vauvan kanssa B)

Mutta siis pointtina, että ei tuo kuulosta niin kamalalta ettei voi mennä ja tulla kuten huvittaa, koska jos sen näiden karvalasten takia on valmis tekemään niin kuinka paljon vahvempi onkin oltava rakkaus omaan lapseen.. Muutoksia, tulisi, paljon, mutta olisi ne sen arvoisiakin...

ups siis ap kirjoitti eikä vieras

 

[vieras]

mä en ymmärrä, että miksi ihmiset luulee, että lapset vie rahat. Itse saanut putkeen lapset, töissä en päivääkään ollut, eikä meillä ole mitään rahaongelmia, vaikka on talolainaa ja mieskin ihan normipalkalla, ei mikään kroisos siis. Käytättekö te niin paljon rahaa sitten kaikkeen ylimääräiseen vai mikä siinä on?

 

[ap]

mä en ymmärrä, että miksi ihmiset luulee, että lapset vie rahat. Itse saanut putkeen lapset, töissä en päivääkään ollut, eikä meillä ole mitään rahaongelmia, vaikka on talolainaa ja mieskin ihan normipalkalla, ei mikään kroisos siis. Käytättekö te niin paljon rahaa sitten kaikkeen ylimääräiseen vai mikä siinä on?

Omasta puolestani voin vastata Perusjuttuihin olisi rahaa kyllä. Mutta sitten ne asiat mitä mietin, on että olisiko vaikka varaa käyttää lasta yksityisellä lääkärissä jos lapsella olisi paljon lääkärillä käyntiä vaativia vaivoja (esim. allergia on mahdollinen), entä tulevaisuudessa päivähoitopaikka (ylikansoitettu päiväkoti vs kalliimpi mutta enemmän hoitajia per lapsi) jne. Terveyskeskuslääkäreistä ainakin itsellä on niin huonoja kokemuksia, että en haluaisi lähteä lapsen terveydellä leikkimään. Sellasia asioita "Entä jos" -juttuja.

 

[ap]

Niin siis vielä, että kyllähän tuollaiset jutut kasaantuessaan vievät aivan valtavia summia.

 

[vieras]

mä en ymmärrä, että miksi ihmiset luulee, että lapset vie rahat. Itse saanut putkeen lapset, töissä en päivääkään ollut, eikä meillä ole mitään rahaongelmia, vaikka on talolainaa ja mieskin ihan normipalkalla, ei mikään kroisos siis. Käytättekö te niin paljon rahaa sitten kaikkeen ylimääräiseen vai mikä siinä on?

Omasta puolestani voin vastata Perusjuttuihin olisi rahaa kyllä. Mutta sitten ne asiat mitä mietin, on että olisiko vaikka varaa käyttää lasta yksityisellä lääkärissä jos lapsella olisi paljon lääkärillä käyntiä vaativia vaivoja (esim. allergia on mahdollinen), entä tulevaisuudessa päivähoitopaikka (ylikansoitettu päiväkoti vs kalliimpi mutta enemmän hoitajia per lapsi) jne. Terveyskeskuslääkäreistä ainakin itsellä on niin huonoja kokemuksia, että en haluaisi lähteä lapsen terveydellä leikkimään. Sellasia asioita "Entä jos" -juttuja.

minusta on ihan turhaa jossitella, sitä saisi tehdä sitten loputtomiin.
allergiat ei tarvitse yksityislääkäriä. suomessa on edelleen hyvä hoito keskussairaakoissa ja sinne saa helposti tk:sta lähetteen

 

[vieras (äitiversio)]

Ap, tuo sun kuvaus kissojenhoidosta muistuttaa tosiaan paljolti vauvanhoitoa. Ruiskuruuan sijaan hiuksista, vaatteista ja seinästä saa pestä vauvan pukluja... No tokihan vauva on aivan eri asia kuin kissa(t)... Mutta siis kyl mä uskon, että jos on vanhemmuuteen valmis, niin nuorena jaksaa paremmin kuin nelikymppisenä, tai no mistä mä tiedän mutta KUULEMMA... Ja sitten kun se lapsi siinä on, niin ei kai kukaan tosissaan toivo, ettei häntä olisikaan. Äidinrakkaus on valtavan suurta! Mutta kukin tekee päätökset omista lähtökohdistaan, ja päätöksen soisi aina olevan myös yhteinen, ei vain äidin. Kyllä mä tän onnen mielelläni soisin muillekin... :heart:

 

[ap]

mä en ymmärrä, että miksi ihmiset luulee, että lapset vie rahat. Itse saanut putkeen lapset, töissä en päivääkään ollut, eikä meillä ole mitään rahaongelmia, vaikka on talolainaa ja mieskin ihan normipalkalla, ei mikään kroisos siis. Käytättekö te niin paljon rahaa sitten kaikkeen ylimääräiseen vai mikä siinä on?

Omasta puolestani voin vastata Perusjuttuihin olisi rahaa kyllä. Mutta sitten ne asiat mitä mietin, on että olisiko vaikka varaa käyttää lasta yksityisellä lääkärissä jos lapsella olisi paljon lääkärillä käyntiä vaativia vaivoja (esim. allergia on mahdollinen), entä tulevaisuudessa päivähoitopaikka (ylikansoitettu päiväkoti vs kalliimpi mutta enemmän hoitajia per lapsi) jne. Terveyskeskuslääkäreistä ainakin itsellä on niin huonoja kokemuksia, että en haluaisi lähteä lapsen terveydellä leikkimään. Sellasia asioita "Entä jos" -juttuja.

minusta on ihan turhaa jossitella, sitä saisi tehdä sitten loputtomiin.
allergiat ei tarvitse yksityislääkäriä. suomessa on edelleen hyvä hoito keskussairaakoissa ja sinne saa helposti tk:sta lähetteen

Minä olen tällainen ikuinen jossittelija Tunnistan sen itsekin mutta se on yksi piirre joka tekee minusta minut. _Mutta_, terveyskeskuslääkärin vuoksi olen itse meinannut menettää jalkani (oli bakteeri jota eivät saaneet hoidettua, siinä vaiheessa kun menin yksityiselle siinä oli jo sieni ja bakteeri ja veressäkin oli jotain myrkkyä, ihmettelivät lääkärien epäpätevyyttä ), nyt olen kotona sairaana koska minulla on munuaistulehdus (viime viikolla kävin päivystyksessä mutta en päässyt lääkärille vaan sain vain hoitajalta antibiootit pissatulehdukseen ja sekin hirvittää miten tässä käy) jne. Joten terveyskeskuksiin en vain pysty luottamaan tarpeeksi, oli Suomen terveydenhoito kuinka laadukasta tahansa.

Onhan se vähän hassua miettiä tuollaisia epätodennäköisiä juttuja Ja kun tosiaan lasten kasvatuksessa rahaa tärkeämpi on miten lasta kasvatetaan ja rakastetaan.

 

[ap]

Ap, tuo sun kuvaus kissojenhoidosta muistuttaa tosiaan paljolti vauvanhoitoa. Ruiskuruuan sijaan hiuksista, vaatteista ja seinästä saa pestä vauvan pukluja... No tokihan vauva on aivan eri asia kuin kissa(t)... Mutta siis kyl mä uskon, että jos on vanhemmuuteen valmis, niin nuorena jaksaa paremmin kuin nelikymppisenä, tai no mistä mä tiedän mutta KUULEMMA... Ja sitten kun se lapsi siinä on, niin ei kai kukaan tosissaan toivo, ettei häntä olisikaan. Äidinrakkaus on valtavan suurta! Mutta kukin tekee päätökset omista lähtökohdistaan, ja päätöksen soisi aina olevan myös yhteinen, ei vain äidin. Kyllä mä tän onnen mielelläni soisin muillekin... :heart:

Heh, sitä odotellessa että miehen pää kääntyy Mies on yhä tuon aikanaan tekemämme "suunnitelman" kannalla, mutta yllätti tuossa vasta lipsauttamalla että odotetaanko ainakin että hänen työpaikkansa vakiintuu ja taloustilanne helpottaisi vähän enemmän.. (on vielä koeajalla). Että ei nämä mitkään maailman huonoimmat puitteet ole kuitenkaan

Tuo kissojen vatsatautiviikko oli kyllä elämäni raskaimpia viikkoja. Vauvan kanssa olisi varmasti raskaampaa, mutta siihen ne onnen hetket palkkioksi.. =)