Onko muut huomanneet tämmöistä? (Köyhien perheiden lapset)

["hmm"]

Olen huomannut omassa tuttavapiirissäni että aikuiset tuttuni, jotka ovat lapsena eläneet köyhässä perheessä, eli ei ollut todellakaan kaikkeen rahaa, ei edes pizzalla käyntiin kavereiden kanssa silloin tällöin.. Niin nämä "lapset" nyt jo aikuiset jotka noista köyhemmistä perheistä tulevat, ovat erittäin hyvin menestyneet esim työssään, vaikka ovat nuoria ihmisiä. Sitten taas nämä tutut joilla oli aina rahaa reissata ja kävivät perheen kanssa ulkomailla yms niin "lainehtivat" edelleen vailla kunnon työtä tietämättä mitä elämällään tekisivät.

ei ole mikään vit*uilu ketju, olen vain kiinnostunut, ovatko muut huomanneet saman "ilmiön"? kyllähän se rahanpuute opettaa, ainakin siinä määrin että ei halua aikuisenakin olla pa kokoajan..

 

[AP--]

Niin ja minä sitten kuulun siihen kastiin jolla ei ole mitään kehitystä uralla taikka kunnon koulutusta Olen perheestä jossa ei ollut pulaa mistään mutta ei seteleillä pyyhitty persettäkään.

 

["joo"]

Olen huomannut sen, että yleensä köyhemmissä perheissä lapset menevät nuorempana töihin ja kesätöihin. En sitten tiedä, miten hyvin he siellä menestyvät ja onko se kaikissa tapauksissa lapsen parhaaksi, mutta joo. Ehkä keskimääräistä enemmän oppivat tekemään työtä "leivän eteen".

 

["alma"]

[QUOTE="joo";26639883]Olen huomannut sen, että yleensä köyhemmissä perheissä lapset menevät nuorempana töihin ja kesätöihin. En sitten tiedä, miten hyvin he siellä menestyvät ja onko se kaikissa tapauksissa lapsen parhaaksi, mutta joo. Ehkä keskimääräistä enemmän oppivat tekemään työtä "leivän eteen".[/QUOTE]

Sama huomio minulla. Johtuu varmaankin lähinnä siitä, että näillä varakkaampien perheiden lapsilla on mahdollisuus vähän ajelehtia ja hakea paikkaansa. Veikkaan, että jos verrattaisiin vaikkapa 40- vuotiaita, niin siinä vaiheessa kyllä nuo varakaammat "nuoret" ovat menestyneet paremmin, köyhien perheiden lapset ovat edelleen Siwan kassalla.

 

[Noooo]

Enpä ole huomannut moista. Olen pohtinut paljon tätä minkälaisista olosuhteista joku on tullut ja mihin päätynyt. Niihin ei ole mitään sääntöjä. Ihmisen elämänkulku ei ole ennalta arvattavissa joten eläkäämme päivä kerrallaan siittä nauttien

 

[Eedla]

Mä taas tunnen paljon sellaisia köyhien perheiden lapsia jotka itsekin sitte roikkuvat sossun luukulla, tai siis ovat oppineet jo lapsuudesta sen että kyllä sossu maksaa, ja samaa linjaa jatketaan kuin mitä omat vanhemmat. Mutta sitte tunnen kyllä ap:n mainitsemiakin köyhien perheiden lapsia. Mutta tunnen myös rikkaiden perheiden lapsia jotka on opetettu pienestä asti tekemään työtä leipänsä eteen. Tosi monta tunnen sellaista, joiden vanhemmilla olis ollu mahdollisuus kustantaa lapselle kaikki mahdollinen mutta eivät oo sitä tehneet vaan ovat laittaneet muksunsa kesätöihin ja muihin töihin heti kun kynnelle kykenevät. Yksi tälläinen mulla oli työkaverina kun olin hesellä töissä. Asui kaupungin vuokrakämpässä ja kustansi elämänsä hesellä työskennellen vaikka ois vanhemmillaan oluj tasan varaa ostaa sille omat asunnot ja kaikki. Mutta he halus opettaa lapsilleen työteliäisyyttä, siis sitä, että rahan ja elämisen eteen pitää jokaisen yksilön tehdä oma panoksensa. Hän lähti toki sitte opiskelemaan tuon hesejakson jälkeen ja on valmistunu hyvään ammattiin jne, mutta siis tuo hänen vanhempien periaate on mielestäni hyvä. Vaikka olis rahaa kuinka niin lapsille tekee karhunpalveluksen jos heitä hyysää liikaa ja kustantaa liikaa asioita ilman että lapsi itse näkee asioiden eteen vaivaa.

 

[-.-]

Nooh jaa. Sillon kun mää olin nuori.. Niin me ei todellakaan uitu rahassa. Kaikki oli halvinta mitä löytyi, ylimäärästä ei saatu ja käytettyjä käytettiin. Nojuu, ei me nyt missään ryysyissä kuljettu, mutta kyllä mä kaiholla aina katsoin kavereiden uusia fillareita, kauniita koteja, jne. Vanhempien rahat kyllä riitti ryyppäämiseen...

Ja en tänä päivänäkään ui rahassa Ihan tavallinen duunari olen, niinkun miehenikin. Mistään tärkeästä ei toki ole puutetta, mutta ei meillä ylimäärästäkään käteen jää. Kouluja en käynyt , vaan lähdin töihin yläasteen jälkeen.
Onneksi mulla on loppuelämäni kuitenkin aikaa korjata virheeni - tosiaan vaikka meillä raha riittää tärkeisiin asioihin, niin en todellakaan aio olla loppuelämääni tehtaassa töissä ja vain haaveilla tekeväni sitä mitä haluan. Eli koulunpenkki kutsuu

 

["quu"]

No joo tavallaan. Ajattelen tässä tosin lähinnä itseäni. Meillä ei ollut koskaan puutetta mistään, perheellä on sukupolvia suvussa kulkenut yritys. Ja toinen samanlainen tyttö löytyi myös minun luokalta. Muistan, että meillä molemmilla oli suuret haaveet ja kuvitelmat opiskella vaikka mitä ulkomaita myöten ja toiveammatit liittyi ihan johonkin muuhun kuin perheyritykseen. No kuinkas kävikään, mentiin molemmat aikaisin naimisiin, saatiin lapsia, opiskelut vähän niin ja näin ja perheyrityksissä ollaan töissä.... En tosin sanoisin, että tämä nyt on mitään menestyksen puutetta siinä mielessä, että rahakkaitahan me edelleen ollaan ja onnellisia ja se sama mieskin on molemmilla käsikynkässä, joka nuorena naitiin (15v sitten), mutta onhan se mielenkiintoista, että me jotka pidimme "eniten ääntä" maailmanvalloituksesta, punkkaamme täällä kotikaupungin ympyröissä hyvin tiiviisti... Olen päätellyt, että se on se elämänhelppous, joka tähän johdatti. Asioiden eteen ei ole tarvinnut pakosta ponnistella - aina on ollut se takaportti jäädä sinne perheyritykseen, kävi kuinka kävi ja se, että onko tehnyt nuorena lapsia ei ole rahallisesti juurikaan merkinnyt. Kun taas ne jotka ovat elämänsä olleet köyhiä, ovat joutuneet tehdä varmasti raskaitakin valintoja noustakseen sieltä "suosta" ja oikeasti esimerkiksi raskaaksi tuleminen ennen opintoja olisi voinut jättää nämä ihmiset lopuksi elämää köyhiksi.

 

[Oho]

Mutta tunnen myös rikkaiden perheiden lapsia jotka on opetettu pienestä asti tekemään työtä leipänsä eteen. Tosi monta tunnen sellaista, joiden vanhemmilla olis ollu mahdollisuus kustantaa lapselle kaikki mahdollinen mutta eivät oo sitä tehneet vaan ovat laittaneet muksunsa kesätöihin ja muihin töihin heti kun kynnelle kykenevät.

Mitä käytännössä tarkoittaa, että "jo pienestä pitäen" opetetaan lapsi "tekemään työtä leipänsä eteen" ja "töihin heti kun kynnelle kykenevät"? Siis kuinka pienestä on joutunut tekemään työtä saadakseen kotoa ruokaa? Ei kuulosta ihan terveeltä tuokaan.

Luulisi, että esimerkiksi koululaista olisi fiksumpaa tukea ja kannustaa koulun käynnissä kuin kiristää nälällä lapsi työhön - ja ilmeisesti jotain hanttihommia tekemään, koska tuskinpa joku koululainen muuta työtä saa.

 

["mä"]

peesailen Eedlan ekaa lausetta!

 

[Oho]

Mistä ne toimeentulotukea saavien perheiden lapsen välttämättä tietää olevansa sossun asiakkaita?

 

[Hankalakinkai]

En ole kyllä huomannut. Mulla on lähipiiri sen verran sekainen muutenkin että taaplaajaa löytyy ihan joka lähtöön. Löytyy näitä köyhempiä lapsia, jotka ovat puskeneet itsensä hyviin töihin ja samasta perheestä olevia sossun luukulla roikkujia. Sitten on nämä varkkaamman lapsuuden saaneet, joista osa on ihan hyvissä töissä ja osa vielä näin kolmenkympin kieppeillä miettii miksikä isona rupee. Itsekin meinaan ensi vuonna vasta yliopistoon pyrkiä vaikka ikää jo 28. ja olen siis näitä, joilla ei ole mistään kovasti puutetta ollut.. Elämä on. En mä haluaisi,että tietynlainen lapsuus leimaa koko loppuelämän tietynlaiseksi. En hyvässä enkä pahassa.

 

["quu"]

Mitä käytännössä tarkoittaa, että "jo pienestä pitäen" opetetaan lapsi "tekemään työtä leipänsä eteen" ja "töihin heti kun kynnelle kykenevät"? Siis kuinka pienestä on joutunut tekemään työtä saadakseen kotoa ruokaa? Ei kuulosta ihan terveeltä tuokaan.

Luulisi, että esimerkiksi koululaista olisi fiksumpaa tukea ja kannustaa koulun käynnissä kuin kiristää nälällä lapsi työhön - ja ilmeisesti jotain hanttihommia tekemään, koska tuskinpa joku koululainen muuta työtä saa.

Älä nyt pilkkua viilaa, tuskin tässä ruoan saamista kotona tarkoitettiin, vaikka käytettiinkin tuttua sanontaa. Minä tajuan hyvin tuon jutun. Meillä siis on tuo perheyritys ja kyllä siellä joutui olla hyvin tiiviisti ihan jostain 10-vuotiaasta saakka. Suoraan koulusta yritykseen auttamaan ja ihan sellaisia töitä tekemään, joita palkkaa nostavat työntekijätkin tekevät. Hommia tehtiin esim. oman lapsilisän saamista vastaan. Vastuuntuntoa vanhempani pyrkivät tällä opettamaan ja sitä, ettei leipä puussa kasva vaikka varakkaita ollaankin. Myös kotitöitä jouduttiin tekemään paljon, ihan viikkosiivouksesta lähtien me lapset hoidettiin kotia siitä lähtien kun oltiin kouluikäisiä.

 

["mä"]

Mistä ne toimeentulotukea saavien perheiden lapsen välttämättä tietää olevansa sossun asiakkaita?

No kyllähän sitä kotona jo pienenä oppii siihen, että työtä ei tartte tehdä ja elää silti.

Itse olen yrittäjäperheestä ja saanut aivan erilaisen mallin kotoa. Ja tuohon sun aiempaan kysymykseen viitaten, itse olen aloittanut säännölisen kesätyön ala-asteella ja viikonloppuja heti, kun menin yläasteelle. Silti koulut käyty. Eikä se kesätyö mikään ruoan edellytys ollut.

 

[rikkaan kakara]

Kyllähän tuo nyt riippuu ihan siitä millasen asenteen vahemmat rahaa ja työntekoa kohtaan välittää. Mun vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja ja hyväpalkkaisessa työssä. Koskaan lapsena ei pulaa ollut mistään, mutta ei todellakaan saatu kaikkea mitä oltaisiin veljien kanssa haluttu. Tavarat ja vaatteet kiersi lapselta toisella eikä turhuuksia haalittu. Saatiin kyllä harrastaa oikeastaan mitä vain, esim minä pääsit ratsastamaan.

Yläaste saatiin olla vapaasti vielä lapsia kesäsinkin, mutta sen jälkeen kannustettiin ja patistettiin hakemaan kesätöitä ja soittelemaan tutuille ja tuntemattomille työnantajille. Eivät siis alkaneet meidän puolesta soittamaan mihinkään. Nykyään kaikki lapset ollaan hyvin kouluttaunuteita ja toimeentulevia.

 

[Eedla]

Mitä käytännössä tarkoittaa, että "jo pienestä pitäen" opetetaan lapsi "tekemään työtä leipänsä eteen" ja "töihin heti kun kynnelle kykenevät"? Siis kuinka pienestä on joutunut tekemään työtä saadakseen kotoa ruokaa? Ei kuulosta ihan terveeltä tuokaan.

Luulisi, että esimerkiksi koululaista olisi fiksumpaa tukea ja kannustaa koulun käynnissä kuin kiristää nälällä lapsi työhön - ja ilmeisesti jotain hanttihommia tekemään, koska tuskinpa joku koululainen muuta työtä saa.

Otit sitte vähä kirjaimellisesti?
"tehdä työtä leipänsä eteen" ei tarkoita sitä että lapsi pidetään nälässä jos ei tee työtä. Voi pyhä jysäys!!

Se tarkoittaa sitä että lapsi oppii pienestä asti että raha ei kasva puussa ja että sitä ei aina tule kättä ojentamalla ja että teini-ikäinen osallistuu itsekin hankintoihinsa. Esim jos vaikka halua mopoauton niin teinin pitää itsekin säästää osa rahoista. Tietysti hanttihommia tekemällä ei koko mopoauton hintaa saa säästöön mutta siis osa kuitenkin. Pointtina siis se idea että lapsi itsekin tekee jotain niiden hankintojensa eteen eikä opi siihen että kaikkea saa vaan kättä ojentamalla ilman omaa vaivannäköä.

"tehdä työtä leipänsä eteen" on ikäänkuin sellanen kielikuva

 

[köyhä äiti]

Olen mennyt nuorena naimisiin ja ostanut mieheni kanssa talon , asuntoauton ym jo velattomaksi, nyt isomman talon ja kesämökin velka. Lapset ovat tottuneet työntekoon vanhempien mallin perässä, vaikka itse olen työskennellyt kotona. Yhdessä kaupassa käymällä lapset ovat oppineet rahan arvon ja osaavat miettiä mihin haluavat; onko rahan arvoista. Vanhimmat lapset lentämässä pesästä. Pointtini on, että lapset ovat oppineet rahan käytön mallin kotoa ja mopot ym ostettu suurelta osalta omilla rahoilla. Autokoulukin maksettu kesätyörahoilla. Niin tein itsekin aikanaan ja itse maksoimme mm. häämmekin.

 

[Keittiönoita]

Mitä käytännössä tarkoittaa, että "jo pienestä pitäen" opetetaan lapsi "tekemään työtä leipänsä eteen" ja "töihin heti kun kynnelle kykenevät"? Siis kuinka pienestä on joutunut tekemään työtä saadakseen kotoa ruokaa? Ei kuulosta ihan terveeltä tuokaan.
Luulisi, että esimerkiksi koululaista olisi fiksumpaa tukea ja kannustaa koulun käynnissä kuin kiristää nälällä lapsi työhön - ja ilmeisesti jotain hanttihommia tekemään, koska tuskinpa joku koululainen muuta työtä saa.

Ei meillä ainakaan ollut ruokarahojen tienaamisesta kyse vaan siitä, että omiin menoihinsa voi alkaa tienata omaakin rahaa. Olen itse varakkaasta perheestä ja ekaa kertaa olin kesätöissä 14-vuotiaana. Ei mun tarvinnut palkkaani ruokaan käyttää, mutta esim meikkeihin, koruihin ja mitä nyt teinityttö itselleen humputuksia haluaakaan, niin niihin kyllä. Omat lapsenikin ovat menneet ensimmäiseen kesätyöhönsä 15-vuotiaina.

Koko kesää ei mielestäni koululaisen tarvitse työnteolle uhrata, mutta osan siitä voi. Ja ne hanttihommat eivät ole mun mielestä ollenkaan pahasta, kuopuskin alkoi suhtautua huomattavasti vakavammin koulunkäyntiinsä ekan kesätyönsä jälkeen. Tajusi, että tätä se on sitten seuraavat vuosikymmenet eläkeikään asti, jos lyö läskiksi opiskelunsa.

 

["hmm"]

Itse olen hyvin köyhästä suurperheestä. En halunnut samaa kohtaloa joten tiesin aina että haluan yliopistokoulutuksen. Nyt olenkin maisteri ja olen hyväpalkkaisessa työssä. Monet vanhat tuttavat yläasteelta jotka olivat rikkaista perheistä opiskelevat vieläkin ja vaihtavat alaa ym. Mutta onhan se opiskelu mukavaa kun vanhemmat maksaa Mulla oli kiire valmistua kun en halunnut kituuttaa opintotuella.

 

[meillää]

mun mies tulee köyhästä perheestä,tehnyt töitä 14 vuotiaasta,kävi koulujaan huonosti,päästötodistuksen sai juuri ja juuri ja arvosanat todella heikkoja,ei käynyt peruskoulun jälkeen mitään kouluja,teki töitä ja lopulta pisti oman firman pystyyn...nyt kuukausitulot 7000 euroa ja työllistää muutaman muunkin......näinkin voi käydä tietysti mukana on varmasti ollut valtavasti tuuria!

 

[oho]

[QUOTE="quu";26640064]Älä nyt pilkkua viilaa, tuskin tässä ruoan saamista kotona tarkoitettiin, vaikka käytettiinkin tuttua sanontaa. Minä tajuan hyvin tuon jutun. Meillä siis on tuo perheyritys ja kyllä siellä joutui olla hyvin tiiviisti ihan jostain 10-vuotiaasta saakka. Suoraan koulusta yritykseen auttamaan ja ihan sellaisia töitä tekemään, joita palkkaa nostavat työntekijätkin tekevät. Hommia tehtiin esim. oman lapsilisän saamista vastaan. Vastuuntuntoa vanhempani pyrkivät tällä opettamaan ja sitä, ettei leipä puussa kasva vaikka varakkaita ollaankin. Myös kotitöitä jouduttiin tekemään paljon, ihan viikkosiivouksesta lähtien me lapset hoidettiin kotia siitä lähtien kun oltiin kouluikäisiä.[/QUOTE]

Itselläni oli yksi kaveri, joka myös joutui sisaruksineen aina tekemään töitä vanhempiensa yrityksessä. Omasta mielestäni se on vähän arveluttavaa - en itsekään laita lastani tekemään minun töitäni. Kyllä aikuisten pitää pystyä hoitamaan omat työnsä ja omat firmansa ilman, että täytyy valjastaa koko perhe siihen työhön. Koululaisen tärkein asia on kuitenkin koulunkäynti - siitä huolehtiminen opettaa vastuuta paremmin kuin toisen firmassa pakolla työskentely.

Kotitöiden tekeminen ei minusta ole mitenkään erikoista, vaan sen pitäisi olla jokaisen perheenjäsenen asia - toki lasten ikä huomioon ottaen. Esim. meillä 3-vuotias auttaa tiskikoneen täyttämisessä ja tyhjentämisessä, pyykkien laittamisessa koneeseen, omien tavaroidensa järjesteämisessä... Ei se silti minusta ole työn teon tai vastuun opettamista, vaan ihan arjessa selviytymisen opettamista.

 

[oho]

Se tarkoittaa sitä että lapsi oppii pienestä asti että raha ei kasva puussa ja että sitä ei aina tule kättä ojentamalla ja että teini-ikäinen osallistuu itsekin hankintoihinsa. Esim jos vaikka halua mopoauton niin teinin pitää itsekin säästää osa rahoista. Tietysti hanttihommia tekemällä ei koko mopoauton hintaa saa säästöön mutta siis osa kuitenkin. Pointtina siis se idea että lapsi itsekin tekee jotain niiden hankintojensa eteen eikä opi siihen että kaikkea saa vaan kättä ojentamalla ilman omaa vaivannäköä.

Ihan fiksua, mutta miten niin tämä olisi nimenomaan rikkaiden perheiden tyyli? Köyhissä perheissähän sitä rahaa on vähemmän käytettäväksi, joten ei edes voisi ostaa kaikkea lapselle. Eli köyhissä perheissä pakosta joutuukin säästämään ja ehkä (jos on kyse isommasta lapsesta) tekemään jotain töitä hankintojen eteen. Absurdi ajatus, että käytännössä nollatuloilla elävässä perheessä lapsi saisi kaiken vaan kättä ojentamalla

 

["mä"]

Itselläni oli yksi kaveri, joka myös joutui sisaruksineen aina tekemään töitä vanhempiensa yrityksessä. Omasta mielestäni se on vähän arveluttavaa - en itsekään laita lastani tekemään minun töitäni. Kyllä aikuisten pitää pystyä hoitamaan omat työnsä ja omat firmansa ilman, että täytyy valjastaa koko perhe siihen työhön. Koululaisen tärkein asia on kuitenkin koulunkäynti - siitä huolehtiminen opettaa vastuuta paremmin kuin toisen firmassa pakolla työskentely.

Kotitöiden tekeminen ei minusta ole mitenkään erikoista, vaan sen pitäisi olla jokaisen perheenjäsenen asia - toki lasten ikä huomioon ottaen. Esim. meillä 3-vuotias auttaa tiskikoneen täyttämisessä ja tyhjentämisessä, pyykkien laittamisessa koneeseen, omien tavaroidensa järjesteämisessä... Ei se silti minusta ole työn teon tai vastuun opettamista, vaan ihan arjessa selviytymisen opettamista.

Siihen perheyritykseen voi siis palkata täysin ulkopuolisen ihmisen kesätöihin, mutta ei omaa lastansa? Hyvin ihmeellinen ajatusmaailman, itselle täysin vieras.

 

[Hmm.]

Meinasin vastata, että en ole huomannut moista, mutta sitten tajusin, että en taida tuntea kun ns, tasaisen hyvin toimeentulevia ihmisiä.
Kävin lapsena yksityistä koulua, jossa ei mitään sossun luukulla käyvien vanhempien lapsia ollut, enkä ole moisiin tutustunut aikuisenakaan.

 

[Oho]

[QUOTE="mä";26640331]Siihen perheyritykseen voi siis palkata täysin ulkopuolisen ihmisen kesätöihin, mutta ei omaa lastansa? Hyvin ihmeellinen ajatusmaailman, itselle täysin vieras.[/QUOTE]

Toki saa. Mutta eihän tuo kuulostanutkaan siltä, että esim. teini tekisi kesätöitä, vaan että 10-vuotiaat lapset auttoivat perheyrityksessä tekemällä normaaleja töitä. Onko oikeasti 10-vuotiaan lapsen paikka TÖISSÄ?