Onko myöhään puhumaan oppineitten lasten vanhempia paikalla?

["huolissaan"]

Oppiko lapsi sitten lopulta puhumaan? Jos on jo koulussa, niin miten sujuu, onko oppimisvaikeuksia?

Meillä kohta 4 vuotta täyttävä poika eikä puhe vieläkään kulje. Puheterapiassa ollaan käyty kohta vuosi, käyty myös tukiviittomakurssit ja niitä käytössä, lisäksi on kuntouttavassa päiväkodissa.

Välillä tilanne tuntuu ihan toivottavalta. Sanoja kyllä tulee mutta tosi epäselvästi ja typistää sanoja. Banaani vaikka on "baani" jne.

Mitään diagnoosia ei pojalla ole. Muuten normaali poika, ollaan käyty vaikka missä tutkimuksissa. Joskus sitä vaan miettii, oppiiko tuo ikinä puhumaan.

 

["vieras"]

Nyt 8 vuotiaana alkaa puhe olla suhteellisen ymmärrettävää, viimeinenkin puuttuva kirjain alkaa tulla mukaan. 3½ vuotiaasta saakka on käyty puheterapiassa ja vielä jatkuu. Tukiviittomat jäi pois käytöstä jokunen vuosi sitten, niitä käytettiin tosi paljon alkuun.

Matematiikka sujuu hyvin, samaten lukeminen, äng äänne on vielä hakusessa lukiessa. Kirjoituksen kansssa on hieman ongelmia, sitä seurataan nyt tarkemmin.

 

[Non compos mentis]

Esikoinen oppi puhumaan myöhään, vasta liki 5-vuotiaana kunnolla. Oli puheterapiassa sen aikaa, että löytyi kymmenkunta puuttuvaa kirjainta puheeseen ja aloitti päivähoidon kielen vuoksi aiemmin kuin palasin töihin. On nyt neljäsluokkalainen, eikä ole tarvinnut koulussa lisäapuja, ylimääräinen kielikin sujuu hyvin.

Lukemaan oppiminen oli työn ja tuskan takana. Etenkin kun pystyy vertaamaan kuopukseen, jota ei koskaan tarvinnut opettaa lukemaan ja oppi sen kuin omillaan ennen kouluikää. Mutta kun oppi niin on tykästynyt lukemiseen ja lukee paljon, minkä epäilen auttavan kielen oppimista. Myös symmetrisiä liikuntaharrasteita otettu mukaan lapsen elämään.