T
Tiina
Vieras
viikkoja 37 ja kolmas...
alko hirveesti itkettää ku katoin noita lapsia et miten kestän ikävän sairaalassa oloajasta.
mitä ajattelevat kun äiti onkin vauvan kanssa sairaalassa.
toisaalta itkettää ja pelottaa koko tuleva: onko vauva terve, miten synnytys menee. miten kaikki ylipäätään menee...
voi kuinka kaikki menis hyvin ja syntyis terve vauva sisarussarjan jatkoksi.
pelottaa. ja itkettää. ihan sellanen olo et mihin sitä on päänsä pistäny...
kunhan nää olis ees normaaleja mut sellanen hirvee haikee olo et tässä tää meidän perhe on viimisiä hetkiä tälläsenä, odotan vauvan syntymää hirveästi mut silti haikeaa. ja itkettää. kai se aika kultaa muistot, en edellisestä kerrasta tällästä muka muista? vai onko sitä nyt vaan niin herkkä...
alko hirveesti itkettää ku katoin noita lapsia et miten kestän ikävän sairaalassa oloajasta.
mitä ajattelevat kun äiti onkin vauvan kanssa sairaalassa.
toisaalta itkettää ja pelottaa koko tuleva: onko vauva terve, miten synnytys menee. miten kaikki ylipäätään menee...
voi kuinka kaikki menis hyvin ja syntyis terve vauva sisarussarjan jatkoksi.
pelottaa. ja itkettää. ihan sellanen olo et mihin sitä on päänsä pistäny...
kunhan nää olis ees normaaleja mut sellanen hirvee haikee olo et tässä tää meidän perhe on viimisiä hetkiä tälläsenä, odotan vauvan syntymää hirveästi mut silti haikeaa. ja itkettää. kai se aika kultaa muistot, en edellisestä kerrasta tällästä muka muista? vai onko sitä nyt vaan niin herkkä...