Onko normaalia 1-vuotiaan käytöstä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Tuo lapsukainen ei tässä kotosalla kahdestaan mun kanssa ollessa juuri muuta tee kuin kitisee ja kätisee.. koko ajan pitäisi viihdyttää, mutta tuntuu, että samat kuviot jo kyllästyttää aika lailla. Mitään kotihommia tms. ei neidin mielestä saisi tehdä, vaikka olen yrittänyt ottaa häntäkin mukaan hommiin.

Isänsä kotiin tullessa tai jos olemme jossain muualla on kuin päivänsäde. Tai jos menemme mummolaan, niin tuntuu, että mummo on "in", äippä unohtuu täysin tai mulle korkeintaan kitistään sielläkin.. Esikoisen äitinä sitä tulee mietittyä kaikkea, kuulostaako tämä normaalilta 1veen käytökseltä?
 
Ihan samaa meillä...tänäänkin koko aamu meni siihen että herra karju puntissa kiinni, kun yritin hommia tehä...sen ajan oli tyytyväinen kun istuin lattialla sen kanssa :whistle:
ja kun mennään mammalle ja papalle niin ei se mua huomaa enään ollenkaan :whistle:
 
Meillä oli esikoisen kans ihan samanlaista! Paljon vähemmän sain päivän aikana tehtyä kun oli vain yks lapsi mitä nyt kun niitä onkin kolme! Meillä tämä kohta 1-vuotias tuskin huomaa mua päivän aikana, sillon kun on nälkä tai väsy niin tulee lahkeita kiskomaan. Nyt tietysti kun on sairaana niin on kiukkunen ja vaatii huomiota mutta terveenä juoksee poikien perässä pitkin päivää eikä kaipaa äidin seuraa :heart:
 
AAARGGH! :headwall: Meillä tota ihan samaa JATKUVASTI 10kk kanssa! |O
En tiedä mitä pitäis tehdä kun ei meinaa välillä jaksaa jatkuvaa kitinää/itkemistä/kiukuttelemista :| Tosin on isällensäkin välillä samanlainen, mutta siinä se ero, että isä saa välillä tehdä jotin muutakin kuin olla viihdyttäjänä - minä en.
 
No tuttua on! Ja sit mies ihmettelee kotiin tullessaan että miks mä oon kun perseeseen ammuttu karhu ja haluun lähtee jonnekin ulos vähän ilman vauvaa. Hyvähän se on sit selitellä että kun poika on ollut ihan mahoton koko päivän, kun isälle vaan hymyillään ja kiherrellään ja ollaan NIIIIIIN iloista ja reipasta poikaa :kieh: :kieh: :kieh:

Mutta katsotaanpa kuukauden päästä kun iskä jää kotiin ja mä meen töihin :D
 
Täällä taasen yksi vuotias etsii päivät pitkät lattioilta jotain syötävää. Ei juurikaan leiki.
Ja sit kun minä (tai joku muu) menee keittiöön niin on heti ruokaa vailla vaikka just ois syöny. Ja vaikka koiralle laittaisin ruokaa kuppiin niin alkaa hirmuinen äksyily kun ei itse sitä saa :/
Tätä ollu nyt kuukauden. Koskahan tää helpottaa...
Ravintolasta piti lähteä kesken kaiken pojan kanssa pois kun näki ruokaa joka puolella niin alkoi mieletön huuto. Itse oli syönyt ja leipää tarjottiin mutta ei kelvannut. Tuo ruoka tuntuu olevan sellanen asia jota pitäis jotenkin "harjoittaa". Kun vaan joku viisas kertois miten. Ja että mistä tällanen voi johtua.
 
niin tuttua! meidän poika on koko ajan ollu vaativa ja kitisevä. nyt ikää vajaa 2v. tarvii paljon virikkeitä, ulkoilua ja seuraa!! seuraa tosiaankin!
Voimille ottaa! muista ottaa sitä omaa aikaa,että jaksat!
:heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ursus maritimus:
Täällä taasen yksi vuotias etsii päivät pitkät lattioilta jotain syötävää. Ei juurikaan leiki.
Ja sit kun minä (tai joku muu) menee keittiöön niin on heti ruokaa vailla vaikka just ois syöny. Ja vaikka koiralle laittaisin ruokaa kuppiin niin alkaa hirmuinen äksyily kun ei itse sitä saa :/
Tätä ollu nyt kuukauden. Koskahan tää helpottaa...
Ravintolasta piti lähteä kesken kaiken pojan kanssa pois kun näki ruokaa joka puolella niin alkoi mieletön huuto. Itse oli syönyt ja leipää tarjottiin mutta ei kelvannut. Tuo ruoka tuntuu olevan sellanen asia jota pitäis jotenkin "harjoittaa". Kun vaan joku viisas kertois miten. Ja että mistä tällanen voi johtua.

Mahtaisko auttaa jos annatte vaan syödä koko ajan niin paljon kun uppoo...? :whistle:
Toisaalta siitä tulis varmaan helposti huono napostelutapa, mutta näkis ainakin mitä tekee jatkossa...

 

Yhteistyössä