Onko normaalia 2-vuotiaalta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Meillä on tytön kanssa ollut suuret ongelmat monissa tilanteissa, kun tyttö ei pysyisi HETKEÄKÄÄN paikallaan. Jos jossain on pakko olla paikallaan ja pidän kiinni, tyttö huutaa kuin tapettaisiin ja rimpuilee täydellä voimalla vastaan. Mikään ei auta, ei komentaminen, se että yrittää selittää että ollaan hetki paikallaan ja kohta pääsee leikkimään, että yrittää kiinnittää huomion johonkin muuhun.. Tuntuu ettei kuule eikä näe noissa tilanteissa.

Muutenkaan tyttö ei juurikaan kuuntele, esim. pihalla jos rupeaa juoksemaan parkkipaikalle päin, ei ole mitään väliä vaikka kuinka huutaisin perään. Ei ota ollenkaan tosissaan. Sama ongelma myös kaupassa/toimistossa, vaikka pitäisi vain minuutti olla paikallaan, rupeaa heti rimpuilemaan, karkaamaan ja juoksentelemaan hyllyjen välissä ja jos ottaa kiinni, huutaa ja kiljuu ja heittäytyy lattialle.

Ollaan yritetty pitää todella tiukkaa linjaa, mutta mikään ei tunnu auttavan ja tilanne pahenee koko ajan.
Muutenkin tytön käyttäytyminen on usein hyvin äärimmäistä, kärsivällisyyttä ei ole tippaakaan ja keskittyminen ei esimerkiksi lyhyenkään kirjan lukemiseen riitä. Huolettaa että onko ihan normaalia, ja mitä voitaisiin tehdä.. Alkaa bussissa kulkeminenkin tuntua mahdottomalta. En enää tiedä miten saisin tilanteet edes jollakin tavalla haltuun.
 
neuvoja, kenen kanssa asiasta voisi keskustella.. Olisiko neuvolapsykologi oikea paikka, vai ihan vain terveydenhoitaja? Tuntuu, että tarvitsisin apua ja tukea tähän kasvatukseen.. Vai ylireagoinko vain?
 
Meillä ihan sama juttu aiemmin pojan kanssa,nyt hän on 2v10kk ja pari viikkoa sitten tapahtui ihme,hän kiinnostui piirretyistä ja kirjoista =) Toisaalta hän on kyllä aiemminkin osannut keskittyä todella mieluiseen leikkiin hetken aikaa.Menevä tapaus.
 
Tyttö ymmärtää normaalisti, mielestäni, ja leikkii myös leikkejä palapeleistä nukenhoitoon ja keittiöleikeistä autoleikkeihin.. Sanojakin tulee ihan mukavasti ja yhdistelee kolmea neljää sanaa, tosin vielä suht epäselvästi. Päiväkodistakin on kerrottu, että tyttö on mielialoiltaan herkkä, hermostuu hyvin herkästä ja on vaikea saada rauhoittumaan. Kärsivällisyyden puute siis sielläkin kiinnittänyt huomiota.

Yksi lääkäri jo sanoi, että olisiko ADHD:hen viittaavaa, mutta melko aikaista diagnosoida noin pientä. Silti itseä huolettaa, että onko vika kasvatuksessa, vaiko jossain muussa(kin).. Senkin vuoksi huolestuttaa, että on varmasti päiväkodissa saanut vähän "hankalan" maineen, ja olisi kiva jos pystyisi tytön sopeutumista auttamaan.
 
Vielä lisäys tuohon edelliseen, en siis ole missään nimessä itse diagnosoimassa tytölle ADHD:tä enkä sitä diagnoosia tässä vaiheessa mistään muualtakaan päin uskoisi, luultavastihan ihan normaalia uhmaa ja temperamenttia.. Mutta tämä siis vain pohdiskelua..
 
Kuulostaapa tutulta. Meillä 2 v 9 kk vanha poika ja ikänsä aiheuttanut mainitsemillasi jutuilla vanhemmilleen harmaita hiuksia + monta muuta asiaa lisäksi.

Kävimme ekan kerran perheneuvolassa psykologin juttusilla eilen. Jatkoa seurasi. :(
 
siellä perheneuvolassa? Annettiinko mitään vinkkejä arjen sujumiseen tai muuta sellaista? Ehkä menen itse juttelemaan neuvolaan asiasta, vaikka ei mitään sen kummempaa sitten olisikaan kuin uhmaa, eipähän asia sitten vaivaa niin itseä. Ja kun joka tapauksessa jonkinlainen ote tyttöön olisi saatava..
 

Yhteistyössä