Onko normaalia 4-vuotiaalta?

[Hermot menee!]

Auttakaa hämmästynyttä äitiä! Meillä 4,5 tyttö joka on aina ollut kova luonne mutta silti hirveän empaattinen ja ystävällinen. Touhuaa nätisti eläinten ja pienten lastenkanssa. Kotona ei sisaruksia ole,mutta serkkuja yms. kyllä löytyy joita hoivata Kuukauden aikana neidistä on tullut kauhea ja keinot alkaa loppua. Lyö ja potkii (aikuisia) kun saa raivarit. Raivarit saa heti kun joku ei mene niin kuin tyttö haluaisi. Ja puhuu todella rumasti, jopa vieraille ihmisille. Raivareita saa milloin missäkin; kotona, kaupassa, kylässä, tarhassa. Kiristää paljon, esim. Jos ei saa karkkia ei mene suihkuun. Testaa rajojaan koko ajan. Pukeutuminen vaikeaa, kaikissa vaatteissa jotain vikaa. Kesämekoissa kyllä viihtyy Uloslähteminen saattaa viedä puolituntiakin kun tyttö huuhtaa milloin mistäkin vaatteesta!Lapsi on päiväkodissa ja sieltä eilen juuri kyseltiin näistä tunteenpurkauksista mutta itse olen yhtä hukassa kuin hekin. Voisiko olla uhmaa? Itse luulin sen vaiheen jo olleen ohi. Miten teidän 4-5vuotiaat? Perheneuvolaan ei aikoja ole pitkiin aikoihin, kun kyselin joten sieltä ei apua juuri nyt saa. Eniten huolestuttaa, että onko tämä oikeasti normaalia?

 

["vieras"]

Onko teillä kiertävää erityislastentarhanopettajaa?

 

[ap.]

On ja ja hänenkanssaan eilen juuri puhuinkin. Uhmaa hän veikkasi mutta vähän ympäripyöreitä puhui joten ei kamalasti apua ollut.

 

[Anatolia]

Minusta normaaliin uhmaan ei kuulu se, että puhutaan rumasti jopa vieraille aikuisille. Rajojen testaaminen taas on ihan normaalia, vanhemman asia on sitten huolehtia siitä että ne rajat eivät veny ja pauku lapsen pillin mukaan.

 

["vieras"]

Mun samanikäisestä pojasta tuli aivan kauhea melkeinpä yhdessä yössä. Tai kauhea ja kauhea,nykyään vaan tuntuu että poika on kuin kuivaa ruutia,kokoajan saa pelätä koska räjähtää. Tekstisi voisi olla omaani..ja kieltämättä vähän helpotti kun jollain on samoja ongelmia samanikäisen kanssa.. anteeksi

 

["no niin"]

Minusta normaaliin uhmaan ei kuulu se, että puhutaan rumasti jopa vieraille aikuisille. Rajojen testaaminen taas on ihan normaalia, vanhemman asia on sitten huolehtia siitä että ne rajat eivät veny ja pauku lapsen pillin mukaan.

Kyllä sillä rumien puhumisellakin haetaan niitä rajoja. Minun mielestä voimakas uhma vain ja ohimenevää.

Omallani uhmat olleet todella koettelevia koko perheelle ja lapselle itselleenkin. Toisilla uhma vaan ilmenee voimakkaammin.

 

[ap.]

Kyllä rumasti puhuminen silloin kun neiti on vihainen kohdistuu enemmäkseen meihin vanhempiin mutta kyylä muutkin ovat osaansa saaneet viime aikoina! Ja siis ventovieraita en tarkoittanut, vaan mummoa, kummia,pappaa eli läheisiä lapselle kuitenkin. Mutta ennen ei heille ole vastaan sanonut tai rumasti puhunut. Meillä rajat kyllä ja joistakin vähemmän tärkeistä joustamme kyllä joskus eli ei ole liikaa kuitenkaan kieltojakaan. Lapsi saattaa ulkona heittäytyä esim. maahan ja lähtee kävelemään eri suuntaan minne aikuinen lähtee. Ja huuhto tietenkin karmeaa kun neitiä sitten kannetaan kun ja jos puhuminen ei auta.

 

[ap.]

Vieras, meilläkin tämä tapahtui melkeimpä yhdessä yössä ja tuli aivan puskien takaa tämä käytös! Eli siis en ole ainut tämänkanssa, ihana tietää! Halaus sinne!

 

[?]

kenties uhmaa.

vaate ongelmista tuli mieleen aistiyliherkkyys. ja se on siis ihan oikeasti sitä että lapsesta tuntuu inhottavalta tietyissä vaatteissa. kantsuu guuglaa.

 

["Kaiku"]

Meillä 4,5 vuotiaala pojalla tullut ihan puskan takaa kaameat raivarit jotka pitää sisällään lyömistä, tukistamista, tavaroiden heittelyä. Ja saattaa tulla siis aivan pikkuasiasta. Olen itse ollut aivan huuli pyöreänä ja kyselin jo hoitopaikasta onko jotain tapahtunut mutta siellä kuulema on ihan "normaalisti". Meillä ei ole vieraille tosin mitään huudeltu tai kommentoitu, mutta saattaa siis saada yhtäkkiä kaameat kilarit ja tavarat alkaa lentää tai tarraa tukasta kiinni tms.

 

[Mep]

Vastaan, vaikken tiedä, auttaako tää yhtään....meillä pian 6v. poika jolla taas hankala vaihe menossa. Tuntuu menevän jotenkin sykleissä, välillä normaalia tohinaa, välillä joka päivä nimittelyä (tyhmä äiti, tyhmä iskä), suunsoittoa (lyön teitä ja viskaan ulos), plää plää (kieli pärisee) eikä tottele kehotuksia siivota jälkensä tms.

Kuulemma tässäkin iässä pukkaa uutta uhmaa, mutta välillä tuntuu, että meillä uhmaa on ollu ajoittain 2,5v saakka ilman taukoja.....

Puutumme asioihin joka kerta mahd. tiukasti. Ensin kielletään/ torutaan ja jos jatkaa, nurkkaan miettimään.

 

[Tönt]

millä tavalla se puhuu rumasti?

 

["Kaiku"]

Ja siis pukemisessa kestää hyvinkin se puoli tuntia koska ei muka osaa tai jää vain makoilemaan.

 

[Anatolia]

[QUOTE="no niin";23368360]Kyllä sillä rumien puhumisellakin haetaan niitä rajoja.
[/QUOTE]

Yleensä lapset on kyllä vieraskoreita, eivätkä vieraille ihmisille uhittele tai puhu rumia. Ei ainakaan mun tuntemista lapsista 99% ole niin edes uhmassaan tehnyt, ja se 1% joka on niin tehnyt on diagnoosin omaavia.

Mutta ap jo korjasikin että ne "vieraat" on lapselle tuttuja ja turvallisia aikuisia, tyyliin isovanhemmat. Mikä taas on jo eri asia, sillä lapsihan uhmaa nimenomaan niitä turvallisia aikuisia silloin, kun kokee että uskaltaa niin tehdä. Tietää, että he rakastavat silti.

 

["hei"]

On ihan normaalia, ei syytä huoleen. Tsemppiä, kyllä se joskus menee ohikin

 

[?]

onko pvkodissa tiukkaa, eri puraa kavereitten kanssa tms? osaako lapsi kertoa? kannattaa yrittää haastatella. meillä poika purkaa agressiot muhun heti jos on vähänkin jotain ongelmaa pvkodissa Sen mielestä. tätsyjen mielestä siis kaikki on aina niin hyvin.

 

[ap.]

Mep, kuullostaa tutulta Meillä mennyt välillä paremmin, välillä huonommin. Eli ajoittain tulee näitä kausia mutta ei vielä näin pahana kyllä ole ollut! Meilläkin pikkuasioista myös saattaa raivarit alkaa ja sitten jo lyö ja potkii Ja joskus kun kommetaan, saattaa nauraa päin naamaa ja se jos joku saa minun verenpaineeni kohoamaan :0 Nyt muutaman päivän ollaan päätetty olla ongelmatilanteissa hyvin, hyvin, hyvin rauhallisia ja tunteettomia. Oletteko pidelleet lapsesta kiinni /sylissä raivareiden aikaan? Meillä neiti saa kahta kauheammat kilarit siitä mutta joskushan se on pakko kun ei kieltoja ymmärrä /kuule raivareiden aikana. Tarhassa taas näin ei toimita.

 

[ap.]

komennetaan* Päiväkodissa kiusaamista ollut ja asiaa selvitään jo ties monennen kerran. Mutta myös kavereita on ja ihan suosittu leikkikaveri kyllä. En tajua miten ne tädit pk:ssa ei kykene kontrolloimaan kiusaamista ja asia otettu useasti puheeksi. Lapsi kyllä siitä kotona puhunut. Pk:n kanta on että lapsi saisi kertomillaan jutuilla meidän vanhempien huomion! Vaikka siis saa sen muutenkin joten mitään tarvetta tuollaisille keksinnöille ei meidän vanhempien mielestä ole. Ja kyseinen lapsi joka kiusaa on kyllä tapetilla aina joka asiassa ja silti vaan hyssytellään!

 

[?]

minä kallistun nyt sen puolelle että lapsi purkaa pvkodissa tulevan stressin teihin. ikävä kuulla ettei kiusaamista saada kuriin

 

[SärkynytEnkeli]

melko tutulta kuulostaa... Mun poika ei oo koskaan ollut millään lailla väkivaltanen.... Kaikki on oikein kiinnittänyt huomiota kun on niin hellä, ei edes lyönyt tai nipistänyt eikä purrut takaisin kun serkku poika teki hälle näitä kaikkia. Mutta NYT!!!! Neljä vuotta tulee mittariin ja on nyrkit löytynyt. Ei onneksi vieläkään paljon lyö, mutta yrittää komennella ja tiuskia KAIKILLE, juuri mummoilleen ja papoilleen ja mun ystäville ym... Ja nuo maahan heittäytymiset on niin tuttuja ja pään seinään lyömiset.... Hermostuu herkästi jos asiat ei menee täsmälleen hänen haluamallaan tavalla. Myös lelujen jakamisesta tullut entistä hankalampaa!

 

[dfdf]

No ei ole normaalia mikään potkiminen ja lyöminen. Enkä sanoisi jatkuvaa rumien puhumistakaan normaaliksi.

 

["hei"]

No ei ole normaalia mikään potkiminen ja lyöminen. Enkä sanoisi jatkuvaa rumien puhumistakaan normaaliksi.

On se. Lapsi hakee rajoja itselleen. Tietenkään kaikilla lapsilla suuttuminen aiheuta tuollaista, jokuhan voi vaikka mennä vain omaan huoneeseen mököttämään hiljaisuudessa, jos suuttuu, mutta on ap:n kuvaama raivokin ihan normaalia. Se menee ajan kanssa ohi, kunhan lapsi oppii hallitsemaan tunteitaan paremmin ja purkamaan suuttumusta muuten kuin riehumalla.

 

[kätevä emäntä]

Meillä sama homma. Ja raskauteni vain pahentaa tilannetta. Lyönnit ja potkut suunnitellaan vatsaani kohdistuviksi ja nimmettely vatsastani johtuen ovat tyyliin: möhömaha, pömppis jne.
Ja vaikka kuinka ollaan ymmärretty ja asetettu niitä rajoja, joka päivä ne kokeillaan uusiksi.
Rankkaa on. Meidän tytteli on aina ollut voimakaspersoona, joten osasin jotenkin odottaa hurjaa suhtautumista vauvan tuloa kohtaan.
Toivon todella, että joinakin päivinä olisi helpompaa.

 

["vieras"]

Meillä 4,5v tytölle tuli jokinen aika sitten "takautunut uhma" Kovasti kokeilee rajojaan. Osa syynä saattaa meidän tilanteessa olla viiveellä tullut sisaruskateus vauvaa kohtaan. Mutta tarhassa kyllä käyttäytyy nätisti ja vieraille on kohtelias. Kotona taas käytös on välillä hirveää.
Onko lapsen elämässä tapahtunut jotain uutta, mikä on laittanut pasmat sekaisin?

 

["vieras"]

Meillä ollut myös voimakastahtoinen lapsi ja vasta nyt eskarilaisena on alkanut rauhoittua. Kaksivuotiaana se uhmaaminen alkoi ja tasaisin väliajoin on kokoajan kokeillut rajojaan niin että aina on ollut pari viikkoa helpompaa ja sit taas aivan kamalaa uhmaamista monta viikkoa. Meillä erilaista ap:n tilanteeseen on kuitenkin ollut se että lapsi on uhmannut pelkästään vanhemmille ja päiväkodissa ollut aina tosi kiltti ja yhteistyökykyinen. Mutta just vaatetus on ollu ihan mahdotonta kun mitkään ei ole hyvät päällä ja tätä ilmenee vieläkin satunnaisesti.

Neuvoja en osaa antaa kun en ole itsekään mitään muuta osannut kuin vaan koittanut jaksaa. Sen vaan olen huomannut että itse väsyneenä ei aina jaksa olla niin järkevä ja johdonmukainen ja se vielä pahentaa niitä tilanteita lapsen kanssa.