Onko normaalia ekaluokkalaisen käytöstä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Poika tuli koulusta kotiin ja sanoin ihan tavalliseen tapaan moi. Poika tuli luokseni ja sanoi, että tämä heijastinliivi pitää sitten palauttaa. Saivat siis kouusta ne pimeälle ajalle. Vastasin vain, että joo tiedän. Poika otti liivin pois ja alkoi huutaa ja karjua, että se pitää sitten palauttaa ja huiski liivillä minua kohti. Käskin pojan huoneeseen niin alkoi huutaa, että mitä hän muka taas teki. Sanoin, että huudat ja huidot minua päin. Kielsi kaiken. Ei hän sellaita ole tehnyt.

Ja nyt raivoaa pikkusiskojensa sotkuista. Poika on itse tosi siisti ja hänen mielestään tytöt ei saisi sotkea yhtään täällä päivän aikana. Näkee kauheasti aina vaivaa niistä ja siivoaa toisten jälkiä kiukuspäissään.

Laitoin huoneeseen jäähylle ja kun tuli sieltä niin siivoaa hiljaisena nyt.
 
Joo mutta kun tänä syksynä tämä homma on riistäytynyt käsistä. Pojalla menee koulussa hienosti ja osaa käyttäytyä tosi hyvin. Mutta kotona tuntuu, että ei tarvita oikein mitään niin jo leimahtaa. Ja aina kieltää kaiken. Ei hän mitään tehnyt.
 
[QUOTE="alkup";22214086]Joo mutta kun tänä syksynä tämä homma on riistäytynyt käsistä. Pojalla menee koulussa hienosti ja osaa käyttäytyä tosi hyvin. Mutta kotona tuntuu, että ei tarvita oikein mitään niin jo leimahtaa. Ja aina kieltää kaiken. Ei hän mitään tehnyt.[/QUOTE]

Olisiko kiusattu?
 
No jos pikkusiskot on sotkeneet pojan tavaroita/huonetta, on mun mielestä syytäkin vähän hermostua. Ei meidänkään neiti ekaluokkalainen siedä jos pikkusisko käy sen huoneessa tekeen uutta järjestystä... :D

Tuo heijastinliivillä huitominen vois olla ihan vaan vaikka väsymystä, tai olisko koulussa sattunu jotain erikoista? Oisin ehkä sievästi sanonu, että "laita liivi reppuun ja anna huomenna opettajalle".
 
Koulu on raskasta ja "isoksi" kasvaminen. Kuulostaa siltä, että hakee huomiota. Voi olla mustis pikkusiskoilleen, koska olet ilmeisesti heidän kanssaan kotona.

Oma esikoiseni kertoi pari vuotta sitten keskustelun kaverinsa kanssa, jonka olivat käyneet eskari-ikäisenä kyytiä odotellessaan. Olivat raukat luulleet, että heistä ei enää välitetä/ei rakasteta niin paljoa kuin sisaruksiaan, jotka saavat olla päivät äidin kanssa kotona, koska heidät on työnnetty eskariin. Asiahan ei tietysti näin ollut eikä ole, mutta lapset voivat näköjään pähkäillä kaikenlaista...
 
No lapsilla on yhteinen huone ja ne sotkutkin oli lähinnä tänään täällä olkkarissa.

Mutta toi on totta, että lapset miettii kaikkee hullua.. Itse muistan kerran saman ikäisenä odotelleeni äitiä hakemaan minua pois harrastuksesta. Näin koko ajan, että sitä taloa kiersi samanlainen auto mikämeillä on. Olin ihan hädässä, kun odotin ja odotin eikä minua haeta ja luulin, että äiti kiusaa minua kiertämällä siinä. Oli muistanut päättymisajan väärin ja tuli myöhässä ja sattumaa, että samanlainen auto pörräsi siinä lähellä.

Niin ja ei ole poika mikään kiusattu.
 
[QUOTE="alkup";22214086]Joo mutta kun tänä syksynä tämä homma on riistäytynyt käsistä. Pojalla menee koulussa hienosti ja osaa käyttäytyä tosi hyvin. Mutta kotona tuntuu, että ei tarvita oikein mitään niin jo leimahtaa. Ja aina kieltää kaiken. Ei hän mitään tehnyt.[/QUOTE]

Missä muuallakaan olisi lapsen turvallista päästää höyryjään? Anna meuhkata väsy, ärtyneisyys ja nälkä kotona.
Omat lapseni saavat kotona huutaa ja mekastaa minkä pahanolon ulostulo vaatii. Sitten jutellaan ja rauhoitutaan. Välissä on syöty ja hymyiltykkin.
 
Voi olla normaalia, mutta voi olla olematta. Riippuu ainakin siitä, onko lapsi oikeasti tietoinen näistä omista kohtauksistaan, eli kieltäkö vain normaaliin lasten "en minä sitä tehnyt" -tyyliin vai eikö oikeasti itse tajua tuota riehumista. Myös tuo sotkuistakin todella kovaa hermostuminen vaikuttaa jollain tapaa ylireagoinnilta.
 

Yhteistyössä