Onko normaalia että tässä vaiheessa alkaa kokemaan että kaikki on päin h---ettiä?

[eksyksissä]

Kuuluuko tää jotenkin tähän ikään (29v)?? Että yhtäkkiä on tyytymätön kaikkeen. Tuntuu ettei tulevaisuus tarjoa mitään. Kaikki on jo nähty ja koettu tai jotain sinne päin... Työpaikka meni ties millon seuraavan kerran tulee rahaa tilille kun näemmä työttömyys kassalla ruuhkaa hakemuksissa. Hieno kesä tulee. Avoliitto kuihtuu kuihtumistaan. Lapset kasvaa vuodet menee alkaa pian olla turha edes ajatella että hankkis sitä kolmatta lasta tulee niin älyttömät ikäerot.. Toisaalta eipä tähän avoliittoon kannata mitään yhteistä hankkia kun on asiat tällä tavalla. Toinen ei näe kuinka huonossa tilassa asiat on ei halua kohdata totuutta vaikea se on sitten mun itekseni hoitaa asiaa.

En tiedä mitä tästä elämästä tulee...

 

[Ultramariini]

:hug: minusta tuo kuulostaa masennukselta/ alakulolta, joka on varmaan osin elämänvaiheiden / tilanteiden aikaansaamaa, kuin iän. Mutta kyllähän niitä ikäkriisejäkin tulee, vaikka mielestäni se ikäkriisi onkin nimenä harhaanjohtava. Vaiheita, jolloin tarkastelee koko elämäänsä ja aikaansaannoksiaan kriittisesti.
Mutta sellaiset kriisit ovat selätettävissä, ajan kanssa. Elämäntarkastelu voi johtaa tavoitteemaan jotakin uutta, hakemaan muutosta.

Ja toisaalta myös sitten taas aukaista silmiä sille, että moni asia on hyvin, ja ettei elämä ole mitattavissa sitten aikaansaannoksin kuitenkaan.

Ristiriitaistakin osin. Mutta nyt täti puhuu useampien ikäkriiisen kokemuksella. Ja iän suomalla näennäisarvovallalalla HAH... olen varma, että et ole kaikkea ehtinyt vielä elämässä nähdä ja kokea. Elämä yllättää, se yllättää aina. Se yllättää hyvässä, se yllättää pahassa. Ja juuri siinä, on elämän ihanuus ja kamaluus.

Valoisia, toivontäyteisiä päiviä sinulle. Usko vaan, kyllä elämä kantaa.:hug:

 

[Vieras..]

Minulla oli tuollainen kolmenkympinkriisi. Kun täytin 30 ja huomasin, että elämä jatkuu ja vielä parempana kuin aikaisemmin.

 

["milli"]

Niin. Itte taas olin 29v.nä ihan täpinöissä elämästä. Odotin ekaa lasta. Valmistuin amk.sta. Talo oli saatu rempattua. Suunnittelin omaa yritystä. Puolison kanssa oltu yhdes 4vuotta ja suhde kukoisti. Nyt 34v.nä elämä on yhtä ihanaa edellee. Toivon toista lasta. Yritys on. Rempataan lisää. Parisuhde hyvä. Odotan innolla tulevia vuosia. Kun lapsi kasvaa. Ehkä saadaan viel toinen. Ihanat asiakkaat. Ihana työ.

Eli ei kaikilla ole noin. Olis aika hirveää jos elämäni olis noin tympeää. Sille varmaan kanattaa tehdä jotain. Lähde kouluunn tms. Harrasta. Tee jotain parisuhteelle.

 

[M32]

Kun työtilanne, parisuhde ja perhe-elämä eivät tyydytä, on täysin normaalia tuntea kaiken olevan päin helvettiä. Ei se ikävuosiin liity. Kuka tahansa olisi onneton, jos perusasiat eivät ole kunnossa.

 

["a.p"]

Tuntuu niin toivottomalta. Vaikka kuinka asioita vääntelee ja kääntele lopputulos on aina huono. :|

 

[egqw]

Yritä hankkia se kolmas lapsi nyt heti? (Tietysti edellyttäen, ettei ole vaaraa että miehen kanssa tulee ero.)

 

["a.p"]

En mä halua hankkia lasta miehen kanssa josta en edes ota selvää piittaako se enää minusta. Vaikka lasta kovasti kaipaankin se olis hulluutta hankkia se nyt.

 

["Veera"]

No nyt työttömänhän sulla on tilaisuus nauttia olosta niiden olemassaolevien lasten kanssa. Kohta ne on niin isoja ettei äitin seura jaksa kiinnostaa. Ihana kesä edessä ja lukematon määrä retkikohteita fillarimatkan päässä. Itse leivotut sämpylät ja mehu pulloon riittää eväiksi joten lähes ilmaista huvia. Rahasta ei kannata jäädä murehtimaan, toivottavasti teillä on luottokortti tai jotain puskurirahastoa minkä varassa elätte kunnes tukipäätös tulee.

Avomiehen kanssa tilannetta ei varmaan just tässä kriisissä kannata alkaa selvittämään, aika näyttää kuin sen asian käy.

 

["a.p"]

Tekis mieli lähteä pois pidemmäksi aikaa. Harmi kun ei ihan heti onnistu...

 

["a.p"]

Jostaki pitäis saada jotaki mielekästä sisältöä elämään tai jotain onnistumisia. Tuntuu että elämä ollu viimeaikoina vaan yks sarja epäonnistumisia. Aloitin aikuisopinnot työnohessa viime syksynä mutta eihän siitä mitään tullut. Moni asia johti siihen ettei vaan onnistunut. Tai no olishan se pitänyt arvata. En ole koskaan menestynyt opinnoissa en aikuisena, nuorena enkä lapsena.

 

["mmmmmm"]

mä ppn 42 ja kaikki tuntuu olevan päin persettä vaikka oikeasti kaikki on hyvin. Tunnen itseni kelvottomaksi.

Lapset on 12 ja 10. Kauhulla, siis todella kauhulla odotan teini-ikää. Mun pinna ei tuu ehkä kestämään sitä. Siis jos esikoinen alkaa tuiskahdella. itse olin teininä sulkeutunut enkä puhunut mitään - ehkä vanhemmalle vielä kamalampi vaihtoehto...

Eli jos tää liittyykin siihen kun lapset kasvaa?

 

[ap..]

up

kellään muulla kokemusta vastaavasta tai jotain?

 

[vihreäomena]

Sinulla on lapsia ja mies. Missä kiitollisuus heistä?

 

[ap..]

Sinulla on lapsia ja mies. Missä kiitollisuus heistä?

Olen toki kiitollinen että olen saanut kaksi lasta. Mutta ihanko oikeasti kukaan ei uskalla tunnustaa ettei ne lapset tee autuaaksi koko loppuelämäksi? Pitäähän elämässä oikeasti olla muutakin kuin lapset.

En nyt oikein jaksa olla kiitollinen miehestä joka tekee minut juuri nyt hyvinkin onnettomaksi.

 

[vihreäomena]

Olen toki kiitollinen että olen saanut kaksi lasta. Mutta ihanko oikeasti kukaan ei uskalla tunnustaa ettei ne lapset tee autuaaksi koko loppuelämäksi? Pitäähän elämässä oikeasti olla muutakin kuin lapset.

En nyt oikein jaksa olla kiitollinen miehestä joka tekee minut juuri nyt hyvinkin onnettomaksi.

Ei kaikesta tarvitsekaan olla kiitollinen mutta hyvä että jostain. Kovasti kaipasit kolmatta lasta (?), niin joskus kannattaa pysähtyä olemaan kiitollinen jo nykyisistä, niin kuin kerrotkin olevasi.

Olen itse lapseton, joten en osaa vastata kysymykseesi siitä, ettenkö uskaltaisi jotakin tunnustaa.

 

[ap..]

Niin kaipasin kolmatta lasta mutta totesin myös tuossa aikaisemmin että siihen ei nyt ole hyvä aika ja luulen että sitä sopivaa aikaa siihen ei enää ainakaan tässä elämässä tule. Ehkä hyvä niin.

 

["happy"]

No ihan ekaksi kannattaa kyllä muuttaa tuo oma suhtautuminen; negatiivisesta positiiviseen. Hymyile joka päivä, vaikkei huvittais paskan vertaa. Se tarttuu muihinkin, se on jännä juttu. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää, niitä hyviä juttuja kannattaa miettiä.

Oon itsekin miettinyt elämän mielekkyyttä ja tajunnut, että loppupeleissä niin vähällä tulee toimeen ja oon oppinut päästämään turhista jutuista irti. Joku shoppailu oli ennen mulle niin tärkeetä, mut mitä siitä sai; hetkellisen tyydytyksen ja kämpän täyteen sälää, jota et lopulta ees tartte. Ihan normi arki on jo elämisen aihe, vaikkei se aina niin herkkua olekaan.

 

[vastaus]

Jeesus antaa sen tarkoituksen elämään.

 

[.....]

Jeesus antaa sen tarkoituksen elämään.

voi hyvää päivää....