Että hetken voi ottaa jo rauhallisesti...ilman pelkoa ja ahdistusta tulevasta...että tässä käykin hyvin....lupaavat hyvää ...mutta en tiedä uskallanko vieläkään uskoa sitä todeksi...eivät kai ne väärässä voi olla....eihän...me ollaan taisteltu tätä vastaan niin lujaa kuin meistä taistoa löytyy ...välillä se on meinannu repiä palasiksi...irti meidät toisistamme..mutta kuitenkin se on kaiken pahan jälkeen opettanut meitä...ettei elämä ole itsestäänselvyys ....ikinä et tiedä mitä huominen tuo tullessaan..tai tuleeko huomista edes ollenkaan...en ole eläissäni pelännyt niin kuin tämän taistelun aikana...mutta silti se auttoi meitä tajuamaan kuinka tärkeitä olemme toisillemme..vaikka aina elämä ei olekkaan meillä ollut ruusuilla tanssimista...se , että saan jakaa nämä hetket sinun kanssasi...en enempää voisi toivoa...se, että sinä olet siinä kun minua pelottaa, rakastat minua juuri sellaisena kuin olen...se, että näen sinun hassuttelut ja hellittelyt lapsiemme kanssa...sydämeni halkeaa, olen niin kiitollinen sinusta, että saankin pitää sinut luonamme kaikki nämä hetket... uskotko edes miten sinua rakastan, enemmän kuin elämää ...tämä kaikki on opettanut sen minulle , että sinä olet se, elämä. Rakastan sinua M <3
