onko omat vanhemmat tärkeämpiä kuin miehen?

[tattis]

oli muuten aika mielenkiintoinen juttu uusimmassa Yhteihyvä lehdessä. Siinä sanottiin, että äidin omat vanhemmat ovat tärkeämpiä isovanhempia, kuin miehen puolen!!!
Onko todellakin noin?? itsellä omat vanhemmat jo niin huonokuntoisia, etten voi edes lastani heille jättää hoitoon..
ja välit miehen vanhempiin ovat "etäiset" tai oikeestaan liian viralliset. Pattitilanne.. kun heille en sitten halua edes antaa lasta hoitoon, vaikka ovat vielä hyväkuntoisia.

 

[bb]

Kyllä se hyvin usein on noin, mitä omaa ja lähipiirin tilanteita olen seurannut. Eikä sitä helpota yhtään se että anopeilla on asenne että heitä syrjitään ja tekemisillään vain pahentavat tilannetta. ja lasten kanssa varmast sekin vaikuttaa että niitä ristiriitaisia neuvoja tulee joka tapauksessa ja omille vanhemmille on helpompi sanoa että älä puutu asioihini kuin appivanhemmille eivätkä omat vanhemmat yleensä ota sitä yhtä suurena loukkauksena kuin appivanhemmat ottavat jos heille meneekin asiasta sanomaan. Keskustelin juuri viikonloppuna ystäväni kanssa asiasta. Meillä on molemmilla anopit jotka valittavat kun eivät saa lasta hoitoon ja omalla käytöksellään aiheuttavat sen ettemme edes uskalla jättää lasta hoitoon kun emme voi luottaa mitä tapahtuu.

 

[ap]

mun anoppi on myös koko ajan painostamassa, että pitäisi antaa hoitoon.. mutta kamala tilanne, kun en pysty lasta antamaan omille vanhemmille..

 

[vieras]

No minulle ainakin on, olenhan tuntenut omat vanhempani koko ikäni, miehen vanhemmat vain muutaman vuoden. Lisäksi miehen vanhemmat asuvat kaukana, eli niihin ei ole tullut niin kiinteää sidettä, kun taan minun vanhempiin joita näkee joka viikko.

 

[Silmukka-]

Meillä näin on, minun vanhemmat ovat tärkeämpiä lapsille, miehelle ja minulle.

 

[kotiliesi]

jaa, a? kinkkinen kysymys. Vaihtelee elämän tilanteen mukaan. Lasten syntyessä saan omilta enemmän tukea, taloa rakentaessa appivanhemmilta. Riippuu siis asiasta täysin. Lapsille valitettavasti kuitenkin appivanhemmat näyttää olevan tärkeempiä, materialla lahjoneet

 

[Rukoilijasirkka]

Sehän riippuu vaan siitä, mitkä ne välit sattuu olemaan. olisiko sitten niin, että yleisesti ottaen vanhemmat ovat tyttärensä kanssa läheisempiä...

Meillä ainakin mun vanhemmat on paljon enemmän meitä lähellä, kuin miehen vanhemmat. Mutta ei se ole meistä riippuvainen asia, ovat itse soppansa keitelleet.

 

[Molleri]

Ihan yhtä läheisiä ovat molempien vanhemmat. Enemmän kuitenkin vietetään aikaa miehen vanhempien luona, esim. viikonloppuisin, minun vanhempien luona käydään lähinnä arkisin. Jalustalle en erityisesti nosta kummankaan vanhempia, ihania ovat koko sakki :heart:

 

[yks vaan]

Meilläkin minun vanhemmat on enemmän läsnä elämässämme kuin miehen. Ne kyllä asuu lähellä, toinen 30km ja toinen 45km päässä, mutta käyvät meillä TODELLA harvoin tai muutenkaan pitävät yhteyttä. Miehen isä ei koskaan soittele tms. mutta tykkää kyllä kun käymme heillä.
Miehen äiti on alkoholisti eikä pidä lupauksiaan juuri koskaan. Saattaa esim. soittaa että tulee maanantaina käymään, muttei kuitenkaan tule eikä edes ilmoita.

Niin epäreilua kuin se ehkä onkin, tuntuu että minun vanhemmat on tärkeämpiä meidän koko perheelle, myös miehelle. Käydään yleensä viikonloppuna kylässä jossain, ja mies yleensä toivoo että mennään minun vanhempien luokse vaikka omansakin asuvat yhtä lähellä.

 

[noppispoppis]

No kyllä mun äiti taitaa vähän läheisempi olla kun poika on ollu sielä vaan yökylässä mutta muuten kyllä viihtyy anopin ja appiukonki kanssa mun isää poika ei oo nähny ku kerran 2kk ikäsenä eikä taida edes tietää että toinenki paappa on.

 

[mie]

Meillä miehen vanhemmat on minusta lapsille läheisempiä kuin omani, koska miehen vanhemmat asuvat lähempänä ja näkevät lapsia siksi useammin. Onhan se mun puolelta vaatinut hieman totuttelua, kun tietysti minulle omat vanhemmat ovat läheisempiä. Anoppini on kuitenkin aivan ihana ihminen, eikä tuppaudu meidän elämäämme.

 

[Myy-80]

Meillä on molempien vanhemmat tasa-arvoisia eli kumpiakaan ei suosita. Koitetaan järjestää yhteistä aikaa niin, että molemmat saa viettää pojan kanssa suunnilleen saman verran aikaa. Toki omat vanhemmat on itelle tärkeemmät, mut pyrin silti kohteleen tasapuolisesti ja miehen vanhemmat on sen kyllä ansainneetkin.

 

[Kotilehmä]

Meillä ainakin se on noin. Onhan omalle äidille lapsi paljon helpompi jättää hoitoon kuin anopille ja niistä väleistä tulee läheisemmät.

 

[Micosa]

Ovat he tietenkin vanhempina minulle tärkeämpiä,mutta isovanhempina yhtä tärkeitä pojille ovat molemmat.
Niinkuin minulle yhtä tärkeät poikien isovanhempina.

 

[vieras]

mulle ja veljelleni on aina isän vanhemmat olleet läheisempiä ja tärkeämpiä isovanhempia. Näin on myös edelleen. Nyt omille lapsille mun vanhemmat ovat läheisempiä, siihen kyllä vaikuttaa varmasti sekin, että omat vanhempani asuvat paljon lähempänä. Ja itse olen kyllä paljon läheisempi omien vanhempieni kanssa kuin mies omiensa (tämä isoäiti on kääntynyt nyt vanhempana "hihhuliksi" eikä hyväksynyt, että lapsemme kastetaan - ei tullut ristiäisiin, joten on ehkä ymmärrettävää, että minun vanhempani ovat läheisempiä kuin nämä toiset - niin ikävää kuin se onkin).

 

[Surkea Noita]

Miehen vanhemmat ovat lapsillemme tarkeämpiä ja tuntevat heidät paljon paremmin.

 

[chrissy]

Molemmat isovanhemmat ovat rakkaita tytölle. Molempien vanhemmat ovat isovanhempina vaan niin erilaisia. Anoppi on ammatiltaan lastenhoitaja ja työskentelee tarhassa. Elää ja hengittää lapsia.

Mun vanhemmat ovat taas lapsirakkaita ja touhuavat tytön kanssa kyllä mutta ei ehkä ihan samalla skaalalla. Ja mun vanhemmat käy ovat töissä melkein aina kun siellä ollaan ja anoppi ja ne taas vapaalla.

 

[No joo]

Olosuhteiden pakosta, kun omat vanhempani ovat lasten ainoat isovanhemmat. Miehen sisko (on jo "mummoikäinen") toimittaa välillä varamummon virkaa. Oma äitini on kuitenkin niin epämummo, että ihan minkälainen vaan elossa oleva anoppi olisi varmasti läheisempi ja tärkeämpi.

 

[JosSanon]

No minä olen paljon enemmän tekemisissä oman äitini kanssa ja ainakin tällä hetkellä oma äitini on ollut enemmän mukana tytön elämässä kuin mieheni äiti..