Täällä yksi 7-vuotiaan astmaatikkotytön äiti. Meillä muunkin ikäisiä astmaatikko lapsia. Oireet kuulostaa tosi tutulta.... Toki tänä talvena on ollut myös tosi sitkeetä tautia liikkeellä, että sekin sekottaa tuota pakkaa, kun yksi lääkäri sanoi, että välttämättä ensimmäinen Mykoplasma kuuri ei auta. Mutta on se yskimisen syy mikä tahansa, niin eikö teille ole annettu mitään astmalääkkeitä? Tarkoitan siis Ventolinea ja siihen seuraksi kortisonia?
Meidän neidillä alkoi jo alle vuoden vanhana oireet, ikää oli 3 kk, kun ekan kerran spiiralla käytiin terveyskeskuksessa. Ensimmäinen yöllinen sairaalareissu oli neidin ollessa 1 vuotta. Siihen mennessä oltiin käyty joka viikko spiralla, kesä hiukan helpompi. Yöt nukutettiin kaukalossa, kun muuten ei henki kulkenut. Sitten 3 vuotiaasta 6 vuotiaaksi meillä ei ollut astmalääkkeitä käytössä ollenkaan. Ajattelin jo kaiken helpottavan, mutta eskarivuoden keväällä tilanne "räjähti" käsiin... Neiti meni ihan tukkoon! Oireina oli hirmuinen väsymys, kuiva yskä, keuhkot vinkuivat lääkärin niitä kuunnellessa (välillä niin paha, että ei kuulunut edes vinkunoita), ulkoilla ei jaksanut (neiti rakastaa ulkona oloa, joten se oli selkee ero), aamuisin ei jaksanut kävellä edes eskariin, kesken leikkien saattoi mennä istumaan jonnekin penkille, silmän ympärykset ihan mustat ja silmät "kuopalla" (en oikein osaa sen enempää selittää), tyttö ihan kalpea ym.... Lääkkeitä sitten otettiin iso määrä heti käyttöön, silti ei oireilut loppuneet. Nyt me ollaan vuosi takuttu tätä tukkosuutta/muuta sairastelua ja nyt näyttää ekan kerran sille, että tukkosuus vois helpottaa. Kitarisat on poistettu, poskionteloihin tehtiin pallolaajennus (krooninen poskiontelontulehdus, joka on tosi paha astmaatikolle). Nyt toivon mukaan jo helpottais!

Suosittelen hakeutumaan kunnollisen lääkärin luokse, joka oikeesti tietää astmasta jotain. Meillä ainakin hyvä lääkäri on ollut, kun lottovoitto. Ottanut asiat tosissaan, eikä vähätelly! Nuorimman kanssa sitä niin paljon jouduttu näkemään... Hänen kanssaan asuttiin 2 ekaa vuotta ensiapu-lastenpoli-osasto välillä. Ja näin niin paljon sellaisia lääkäreitä, jotka vähätteli oireita! Yksi kerta mentiin ensiapuun ja lääkäri sanoi, että hyvin pärjäätte kotona. Tilanne ei silläkään kertaa lauennut, joten menin yksityiselle lääkärille, hän laittoi meidän lastenpolille ja siellä lääkäri oli hiukan vihainenkin, että miksi ette ole tulleet aiemmin... Niinpä... Kun ei ollut tarvetta. Sillä kertaa oltiin myös tipassa, kun oli kuivunut. Vähän meni ohi aiheen, mutta suosittelen hyvää lääkäriä.