Onko paikalla muita yrittäjien vaimokkeita?

[Kata]

Mua ahdistaa niiiin paljon. Mies on viikot poissa työmaalla (siis yöt myös) ja viikonloppuisin lähtee heti töihin tai harrastuksiin. Minkä verran teidän miehet on paikalla, siis oikeasti läsnä ja mikä on vielä hyväksyttävää? tuntuu ettei me vietetä perheen kesken kun pe, la ja su illat, muuten olen aina tytön kanssa kahdestaan. Tytöllä ikää 15kk. Onko se niin että raskaat työt, raskaat huvit, että pitää vaan antaa toisen lähteä "rentoutumaan"? Kun sitten ne illatkin on usein vielä sitä että molemmat on väsyneitä ja kiukkusia. Käydään välillä yhdessä kyllä lomalla yms. rentoutumassa mutta tuntuu että kotonaollessa hän ei pysty sisällä olemaan, vaan rentoutumiskeino on se että saa lähteä puuhailemaan omia juttujaan. Tästä on puhuttu ja puhuttu, mutta mikään ei muutu. Mitä tuollaiselle työnarkomaanille voi tehdä vai voiko mitään? Iso huokaus..

 

[kuulostaa pahalta]

Hui! Miten hän yötkin on työmaalla?

Olen saanut käsityksen, ettei tuollaiset miehet juuri muutu. Mutta joku kokeneempi voi tietää paremmin.

 

[xx]

meillä mies töissä (6)7-17(20). usein myös viikonloppuisin vähän aikaa. Mut tolla 7-17 jää aikaa perheellekin, mun mielestä ihan hyvin. Omiin harrastuksiin lähtee silloin tällöin. Ehkä eniten aikaa jää uupuun kodin- ja parisuhteen hoidosta 2-4 vuodessa ollaan viikonloppu poissa kotoa kahdestaan, 2 krt vuodessa pitää noin viikon loman koko perheen kesken.

 

[jepulis]

OLIN yrittäjän vaimoke. Vetosi aina että "on pakko" ja liiba laaba. tein itsekin rankasti töitä yrityksessä ennen äitiyslomaa(äijä ei oikeasti tehnyt juuri mitään, tämä paljastui jälkeenpäin sattumalta) no aikani katsoin toisen vapaaherran elämää ja kun ei katsonut perheen kuuluvan vastuualueeseensa, sain tarpeekseni ja lähdin. jos ei ihmiseen voi arjessa tukeutua niin ei se ole minkään arvoinen vaikka rakkautta vielä olis hetken jäljellä. päivääkään en ole päätöstäni katunut.

 

[Criminal Mind]

Yrittäjät on. meillä tuo nukkuu sentään kotona mutta esim sesonkin aikaan siitä ei näy kuin hännänpää...

 

[vieras]

Mä olen ihan yrittäjän vaimo En vaimoke.
Mut juuh. On paljon töissä ja taas toisinan on aikoja et on paljon kotona. On tosi urakkaluontoista ja kausiluontoista minun miehen työt. Sunnuntait on AINA kotona. Ja niin haluaa mieheniki. Onhan meillä kohta kuus lasta. Ja hän haluaa olla heidänki kans.

Miksi ette keskustele asiasta?

 

[Piika-äiti]

Meillä ollaan yrittäjiä siksi, että voimme säätää työajat ja -määrät itse lastenhoitotarpeen mukaan.

Mutta me ollaan kummallisia, lapset hoidetaan kotona kouluikäisiksi ja vielä alkuluokillakin katsotaan, että joku on kotona koulun jälkeen.

 

[ap]

Hui! Miten hän yötkin on työmaalla?

Olen saanut käsityksen, ettei tuollaiset miehet juuri muutu. Mutta joku kokeneempi voi tietää paremmin.

No siis työmaa on tällähetkellä kaukana, eli hotellissa ovat yötä. Pitäisi tulla torstai-illalla mutta usein venyy että perjantaikin vielä ollaan töissä. tekevät 12-tuntista päivää eli rankkaa on varmasti, sitä en epäile, mutta pitääkö minun tosiaan hyväksyä sekin että lauantai-aamuna jo lähtee heti menemään??

 

[ei tosiaan]

Hui! Miten hän yötkin on työmaalla?

Olen saanut käsityksen, ettei tuollaiset miehet juuri muutu. Mutta joku kokeneempi voi tietää paremmin.

No siis työmaa on tällähetkellä kaukana, eli hotellissa ovat yötä. Pitäisi tulla torstai-illalla mutta usein venyy että perjantaikin vielä ollaan töissä. tekevät 12-tuntista päivää eli rankkaa on varmasti, sitä en epäile, mutta pitääkö minun tosiaan hyväksyä sekin että lauantai-aamuna jo lähtee heti menemään??

Ei tartte.

 

[17 vuotta aviossa]

Mum exäni oli aina töissä tai rallissa tai katsojana, muuta lomaa hän ei pitänyt. Tein vuosikausia lomamatkat kolmen lapseni kanssa pohjoista ja Ruotsia myöten+kesämaat. Siellä kerran oivalsin että olen yh, paitsi rahallisesti. Yksin lapsineni paikoissa joissa muut käyvät perheineen., siihen kaikki kotityöt, lastenhoidot iltaisin, päivisin olin samassa firmassa mieheni kanssa.
Niinpä erosin ja aloin saada omaakin aikaa kun lapset olivat isälläänkin viikonloppuisin, joka toinen. Sen verran häneltä silloin liikeni aikaa.
Hyvä isä hän muuten aina on ollut ja eron jälkeen varakkaampana hommasi lapsille kalliimmat tavarat ja tarvikkeet.

 

[ap]

Mä olen ihan yrittäjän vaimo En vaimoke.
Mut juuh. On paljon töissä ja taas toisinan on aikoja et on paljon kotona. On tosi urakkaluontoista ja kausiluontoista minun miehen työt. Sunnuntait on AINA kotona. Ja niin haluaa mieheniki. Onhan meillä kohta kuus lasta. Ja hän haluaa olla heidänki kans.

Miksi ette keskustele asiasta?

Kyllä me keskustellaankin, mutta se tuntuu ihan tuloksettomalta.. Kun harrastuksena vielä sattuu olemaan metsästys, niin se vie sitä aikaa niin kovasti paljon. Miehen mielestä vaadin häneltä liikaa, jos hänen pitäisi luopua rakkaasta harrastuksestaan. Meillä on ollut puhe hust tuosta että sunnuntait oltaisiin kotona, mutta aina se loppujen lopuksi lähtee johonkin menemään.

 

[Jellonainen]

Meillä tuo mies tekee paljon töitä, nyt onneksi hiukan vähemmän tämän taantuman takia. Ennen tuli arkisin usein kotiin vasta 19-20 aikaan, nyt saattaa tulla jo kahdeltakin, mutta välillä on iltaan asti töissä. Ja joskus tekee viikonloppuisinkin töitä, paperihommia nyt ainakin.

Ennen taantumaa oli kyllä kuin yksinhuoltajalla ikään, kun mies ei koskaan voinut luvata että on johonkin tiettyyn aikaan kotona. Minulla ei siis voinut olla mitään tiettyyn aikaan tapahtuvaa harrastusta ja jos yhdellä lapsella oli jumppa tms., koko konkkaronkka piti raahata mukaan viemään häntä. Se oli kyllä raskasta, toisaalta silloin ei ollut rahasta näin tiukkaa.

Ja mitään säännöllistä harrastusta miehelläkään ei ole, sitä en olisi kyllä enää kaiken tämän päälle kestänyt.

 

[noh]

Mä olen ihan yrittäjän vaimo En vaimoke.
Mut juuh. On paljon töissä ja taas toisinan on aikoja et on paljon kotona. On tosi urakkaluontoista ja kausiluontoista minun miehen työt. Sunnuntait on AINA kotona. Ja niin haluaa mieheniki. Onhan meillä kohta kuus lasta. Ja hän haluaa olla heidänki kans.

Miksi ette keskustele asiasta?

Kyllä me keskustellaankin, mutta se tuntuu ihan tuloksettomalta.. Kun harrastuksena vielä sattuu olemaan metsästys, niin se vie sitä aikaa niin kovasti paljon. Miehen mielestä vaadin häneltä liikaa, jos hänen pitäisi luopua rakkaasta harrastuksestaan. Meillä on ollut puhe hust tuosta että sunnuntait oltaisiin kotona, mutta aina se loppujen lopuksi lähtee johonkin menemään.

se on työnarkkari ja/tai sillä on adhd

 

[pat]

Oma mies ei oo yrittäjä, mutta lähtee arkisin töihin klo 5.30-6.00 ja tulee töistä kotiin 18.00-20.00. Viikonloppuisin on sitten joko kotosalla, mutta eipä näy sisällä muuta kuin ruoka-aikaan, koska aina pitää olla säätämässä jotakin. Toinen vaihtoehto viikonlopulle on olla naapurissa töissä... Joten tätä taloutta pyöritän minä ja tällä tavalla se homma menee kunnes mies jää eläkkeelle, joskus 30 vuoden päästä...

Itse olen tällaiseen tottunut jo lapsena, koska oma isäni on yrittäjä. Häntä ei näkynyt arkisin, ei viikonloppuisin, unohti lasten syntymäpäivät. Jouluna ilmestyi aatoksi kotiin saunomaan ja olemaan hyvä perheenisä. Seuraavana päivänä häipyi taas töihin. Juhannuksena muisti, että vois taas saunoa perheen kanssa ja hakea ne koivut oven pieleen.
Nykyisin osaa jo olla lomallakin, sairaalassa syöpähoitojen ajan... Ja kun sieltä pääsee pois niin jälleen töihin.

Elikkä mitä olen opittunut - työnarkomaani ei koskaan muutu. Joko hänen kanssaan on opittava elämään tai sitten kannattaa erota ja järjestää oma elämä lasten kanssa uusiksi. Äitini valitsi lopulta 15 vuoden avioliiton jälkeen eron.
Itse taas nautin siitä, että mies ei ole aina vahtimassa tekemisiäni. Saan tulla ja mennä, eikä tarvi olla hänellä tilivelvollinen. Ehkä olen tottunut lapsena siihen ettei miestä aina tarvita kotosalla, riittää kun tuo rahaa talouteen.

 

[ap]

Oma mies ei oo yrittäjä, mutta lähtee arkisin töihin klo 5.30-6.00 ja tulee töistä kotiin 18.00-20.00. Viikonloppuisin on sitten joko kotosalla, mutta eipä näy sisällä muuta kuin ruoka-aikaan, koska aina pitää olla säätämässä jotakin. Toinen vaihtoehto viikonlopulle on olla naapurissa töissä... Joten tätä taloutta pyöritän minä ja tällä tavalla se homma menee kunnes mies jää eläkkeelle, joskus 30 vuoden päästä...

Itse olen tällaiseen tottunut jo lapsena, koska oma isäni on yrittäjä. Häntä ei näkynyt arkisin, ei viikonloppuisin, unohti lasten syntymäpäivät. Jouluna ilmestyi aatoksi kotiin saunomaan ja olemaan hyvä perheenisä. Seuraavana päivänä häipyi taas töihin. Juhannuksena muisti, että vois taas saunoa perheen kanssa ja hakea ne koivut oven pieleen.
Nykyisin osaa jo olla lomallakin, sairaalassa syöpähoitojen ajan... Ja kun sieltä pääsee pois niin jälleen töihin.

Elikkä mitä olen opittunut - työnarkomaani ei koskaan muutu. Joko hänen kanssaan on opittava elämään tai sitten kannattaa erota ja järjestää oma elämä lasten kanssa uusiksi. Äitini valitsi lopulta 15 vuoden avioliiton jälkeen eron.
Itse taas nautin siitä, että mies ei ole aina vahtimassa tekemisiäni. Saan tulla ja mennä, eikä tarvi olla hänellä tilivelvollinen. Ehkä olen tottunut lapsena siihen ettei miestä aina tarvita kotosalla, riittää kun tuo rahaa talouteen.

Kuulostaa mun mieheltä.. Ja kuulostaa aika lohduttomalta, vaihtoehdot on siis joko asian hyväksyminen tai eroaminen. Itse olen kanssa tähän tottunut jo lapsena ja juuri sen takia se minua niin ahdistaakin, halusin omalle lapselleni jotain muuta.. isän joka olisi paikalla ;(

Mutta vaikuttaako arvon raadin mielipiteisiin mitenkään se, että lapsi ei ole miehen oma? ollaan ruvettu seurustelemaan kun tyttö oli 2kk. Eli pitää miestä kyllä ihan isänään, ja mieskin on sanonut tätä tahtovansa. Vai olenko naiivi kun haluan vaatia mieheltä asioita kun kyseessä ei ole oma lapsi. tiedän hänen haluavan omiakin ja hän on sanonut että varmasti sitoutuu enemmän kun on oma biologinen lapsi. Tuntuu vaan ettei uskalla luottaa siihen, kun ei nytkään sitoudu. Pelkään että pian olisin kahden lapsen yh..

 

[otan osaa]

Ei biologinen lapsi saa miestäsi jäämään kotiin. Hän ilmiselvästi tykkää mennä omia menojaan eikä elää perhe-elämää. Ole itsellesi rehellinen.