Onko pettäminen aina huono vaihtoehto?

Viime päivinä on taas ollut paljon keskustelua pettämisestä ja salasuhteista. Tälläkin kertaa keskustelun on synnyttänyt ruotsalainen verkkosivusto, joka tarjoaa deittipalveluja varatuille ihmisille.

Olen käynyt netistä lukemassa monenlaisia keskusteluja ja vääntöjä suuntaan ja toiseen aiheen tiimoilta, siksi halusin itsekin kirjoittaa muutamia ajatuksia ja kokemuksia alas. Näistä ajatuksistahan ei tarvitse olla kiinnostunut, eikä niistä tarvitse edes pitää, tämän jutun voit ohittaa heti, jos tuntuu päätä kiristävän. Muilta toivoisin puolestaan asiallista keskustelua ja avointa näkökenttää - mikä tosin taitaa netissä olla mahdottomuus. Pointtini oli, että moraalisaarnat voi jättää lukematta, ne eivät minua loukkaa, kiinnosta, eivätkä puhuttele.

Monet ovat pohtineet palstoilla pettämisen ja salasuhteiden oikeudenmukaisuudesta. Mielipiteitä on laidasta toiseen. Mutta kyllähän tässä muutamia tosiasioitakin, jotka eivät taivu mielipiteiden alla: pettäminen on juuri sitä, pettämistä. Se on aina väärin - ellei siitä ole yhteistä sopimusta. Kyllä jokainen tämän asian ymmärtää alttarilla valoja kuunnellessa.

Toisaalta, oikea ja väärä ovat suhteellisia asioita. Väärä saattaa ruveta tuntumaan oikealta, kun itse kokee saavansa riittävästi osakseen niitä vääryyksiä.

ITSE en aio paheksua mainittua verkkopalvelua. Ymmärrän, että pettäminen on väärin, mutta em. verkkosivustohan ei pakota ketään pettämään (pettäminen on ihmisen oma valinta). Ymmärrän myös, että toisille pettäminen on se järkevin vaihtoehto. Se ei ole oikein, mutta se on loogista ja ymmärrettävää.

Itse en ole vielä pitkässä suhteessa pettänyt, mutta harkitsen asiaa vakavasti. Minulla on vaimo ja kaksi pientä lasta. Seksi ei vaimolle enää maistu läheskään samalla tavalla kuin ennen. Kärsin vähäisestä ja huonosta seksielämästä todella paljon, ja vaimoni tietää sen. Hänen vain yksinkertaisesti harvoin tekee mieli. Ei osaa selittää miksi, ei vaan huvita, kun on työt ja lapset ja vaikeat vanhemmat jne. Eli normaalia elämää, kuten minullakin.

Vaimoa ei voi syyttää haluttomuudesta. Olen yrittänyt kaikkeni olla hyvä aviomies ja isä, yrittänyt keventää hänen arkeaan, olla ymmärtäväinen ja hellä. Olen ilmoittanutkin, että olen valmis tekemään mitä vain hänen onnellisuutensa eteen, jos hän vain osaisi sanoa miten sen tehdä. Kuitenkaan, mikään ei auta. Voin siis tässä vaiheessa olettaa, että vika ei ole minussa, vaan hänessä. Ja vaikka syy olisikin minussa, tässä vaiheessa hänen olisi jo pitänyt avata suunsa, eli silloinkaan syy ei ole minussa.

Kuinka moni ymmärtää, että tällaisessa tilanteessa turhautuu ja tekisi mieli etsiä joku helppo väylä fyysisten tarpeiden tyydyttämiseen? Haluan seksiä vaimoni kanssa, en muiden kanssa. Toisaalta, jos vaimoa ei huvita, niin pitää keksiä jotain muuta. En aio ikuisesti kitua tässä tilanteessa. Jos seksittömyys olisi ollut selvää suhteen alusta asti, voisin syyttää itseäni siitä että sitouduin tällaiseen suhteeseen, mutta sitoutuessani tähän suhteeseen luulin, että vaimoni huolehtii seksitarpeistani.

Tässä vaiheessa yleensä kehotetaan jättämään vaimo, ja lähteä läiskimään. Sitä en kuitenkaan halua tehdä, jo ihan siitäkin syystä, että rakastan kahta lastani ylitse kaiken, enkä halua asua eri osoitteessa. Sitä paitsi, haluan olla vaimoni kanssa, jopa jos hän ei halua minua enää kuten ennen. Äänen sanottuna tuo kuulostaa itse asiassa aika säälittävältä, mutta... eihän mikään ole koskaan niin yksinkertaista. Uskon, että vaimoni silti rakastaa minua, hän ei vain halua seksiä, tai ainakaan kummemmin siihen panostaa. Silloin tällöin "pikaiset" iltasuihkun jälkeen.

Tässä ei nyt kuitenkaan ole oikeastaan kysymys minun dilemmastani. Tässä on kyse siitä, että tällaiset tapaukset, vähän erilaisin muuttujin, tuntuvat olevan todella yleisiä. Siispä on todella ymmärrettävää, että em. verkkopalvelu on perustettu. Mitä sanotte? Onko pettämiseen koskaan järkevää syytä? Onko pettäminen aina se huonoin vaihtoehto?

Toivoisin tosiaan järkevää ja toisten mielipiteitä kunnioittavaa keskustelua, en haukkumisia ja vitsan taivutuksia. Minuun ei tehoa kumpikaan, voin vakuuttaa, että itse olen itseni suurin ojentaja joka asiassa - vaikka tässä vaiheessa en olekaan vielä syyllistynyt mihinkään.

 

Eikai tuota edes tarvitse miettiä.!!! Senhän sanoo järkikin.

 

Ymmärrän aloittajaa, ensimmäisessä liitossani puntaroin samaa. Nyt olen liitossa jossa vaimoni pettää, on tehnyt sitä alusta alkaen. Seksistämme hän sanoo, ettei ole koskaan saanut yhtä hyvää, rakastaakin kuulemma. Mun ymmärrys vaimoani kohtaan vain ei riitä.. Eikä kauaa itseänikään että jaksaisin vielä moista.

 

Mitäpä jos juttelisit vaimosi kanssa vakavasti asiasta ja ongelmastasi. Kertoisit hänelle, että kärsit suhteessanne seksittömyydestä ja vaimosi huomiosta. Kerro, että perhe on sinulle kaikki kaikessa ja rakastat vaimoasi, mutta voisiko hän yrittää ymmärtää tarpeitasi. Kerro myöskin, että tilanteesi on aika epätoivoinen ja että harkitset jopa ulkopuolista suhdetta. Et haluaisi tehdä rakastamallesi vaimolle kuitenkaan sitä, koska nyt vaadittaisiin vaimon panostusta, jos hän sinua rakastaa. Anna siis tiedoksi, koska mielestäni voitte avoimmuudella pelastaa parisuhteenne. Vaimosi toivottavasti havahtuu arjestaan ja jos hänellä on halua, niin lähestyy myöskin omalta osaltaan sinua. Parisuhde kun on kahden kauppa. Kerron tästä vaihtoehdosta siksi, ettet rikkoisi jotain sellaista mikä kuitenkin on sinulle tärkeää ja se kaikkein tärkein on luottamus. Olen itse lähtenyt sille linjalle, että petin ex-miestäni, koska parisuhteemme oli lähes platoonisella tasolla. Olisin ollut valmis parisuhdeterapiaan ennen pettämistäni, mutta mieheni ei halunnut. Siinä vaiheessa kun pettäminen tulee julkiseksi suhteessanne on mielestäni kaikki menetetty. Sama kävi nykyiselle aviomiehelleni ex-vaimonsa kanssa. Omalta kohdaltani olen kuitenkin onnellinen siitä, että petin ja minulle tuli vertailukohde silloiseen parisuhteeseeni. Avioerohan siitä seurasi, mutta olen nyt onnellisesti naimisissa kyseisen rikostoverini kanssa. Yhteistä taivalta on takana jo 15 vuotta eikä kummallekkaan ole tullut mieleen lähteä seikkailemaan liittomme ulkopuolelle. Siis jos haluat pelastaa avioliittosi ,niin älä petä vaimoasi. Pettäjän taival on kaksiteräinen miekka tuntuu alkuun aivan jumalaiselta mutta lopulta syö ihmistä sisältä ja ahdistaa enemmän kuin laki sallii.

 

...ja ellei vaimosi ole väsymyksestä ja stressistä aivan zombie, tulet jäämään kiinni.

Kuulostaa siltä, että vaimosi kantaa kovasti vastuuta ja varmasti stressaakin lapsista, lasten hoidosta, omasta työstään, vanhemmistaan ja ties mistä l. hän on kadottanut itsensä äitiyteen ja arkirutiineihin.

Vaikka puoliso kuinka yrittäisi keventää toisen arkea tekemällä osan kotitöistä, ei seksin jumalattareksi muututa noin vain sillä aikaa, kun toinen vie roskapussin.

Jos raskausaikaisia kiloja on jäänyt, hän ei ehkä tunne itseään haluttavaksi silmissäsi.

Onko hänellä mitään omia harrastuksia, missä voi unohtaa lapset, arkihössötyksen ja miehenkin hetkeksi. Liikunta kaikessa muodossaan helpottaa stressiä ja tekee ehkä enemmän tietoiseksi omasta vartalostaan, mikä ainakin omalla kohdalla lisää haluja.

Vaimosi pitää saada lomaa äitiydestä ja tuntea itsensä taas naiseksi.
Riittävästi unta, liikuntaa, alusvaateostoksille joko yhdessä tai hän yksinään, katsokaa romanttista/eroottista leffaa yhdessä, kynttilänvaloa, takkatulta ja joka väliin KOMMUNIKOINTIA ja HUUMORIA. Onnistuuko romanttinen viikonloppu ilman lapsia( ja mieluiten pois kotoa, missä kaikki tekemättömät kotityöt muistuttavat itsestään)?

Painostamalla(" menen vieraisiin, jos et anna enemmän" tai "lähdetään romanttiselle risteilylle, mutta hytistä ei poistuta kuin vasta kotisatamassa" ) tilanne ei etene mihinkään ja jos vaimosi osaisi/pystyisi, hän varmasti nimeäisi ne asiat, joita tekemällä sinä voisit asiaa auttaa.

 

Ymmärrän aloittajaa, ensimmäisessä liitossani puntaroin samaa. Nyt olen liitossa jossa vaimoni pettää, on tehnyt sitä alusta alkaen. Seksistämme hän sanoo, ettei ole koskaan saanut yhtä hyvää, rakastaakin kuulemma. Mun ymmärrys vaimoani kohtaan vain ei riitä.. Eikä kauaa itseänikään että jaksaisin vielä moista.

ota Herran tähden ero

 

Viime päivinä on taas ollut paljon keskustelua pettämisestä ja salasuhteista. Tälläkin kertaa keskustelun on synnyttänyt ruotsalainen verkkosivusto, joka tarjoaa deittipalveluja varatuille ihmisille.
Olet aisuri
Olen käynyt netistä lukemassa monenlaisia keskusteluja ja vääntöjä suuntaan ja toiseen aiheen tiimoilta, siksi halusin itsekin kirjoittaa muutamia ajatuksia ja kokemuksia alas. Näistä ajatuksistahan ei tarvitse olla kiinnostunut, eikä niistä tarvitse edes pitää, tämän jutun voit ohittaa heti, jos tuntuu päätä kiristävän. Muilta toivoisin puolestaan asiallista keskustelua ja avointa näkökenttää - mikä tosin taitaa netissä olla mahdottomuus. Pointtini oli, että moraalisaarnat voi jättää lukematta, ne eivät minua loukkaa, kiinnosta, eivätkä puhuttele.

Monet ovat pohtineet palstoilla pettämisen ja salasuhteiden oikeudenmukaisuudesta. Mielipiteitä on laidasta toiseen. Mutta kyllähän tässä muutamia tosiasioitakin, jotka eivät taivu mielipiteiden alla: pettäminen on juuri sitä, pettämistä. Se on aina väärin - ellei siitä ole yhteistä sopimusta. Kyllä jokainen tämän asian ymmärtää alttarilla valoja kuunnellessa.

Toisaalta, oikea ja väärä ovat suhteellisia asioita. Väärä saattaa ruveta tuntumaan oikealta, kun itse kokee saavansa riittävästi osakseen niitä vääryyksiä.

ITSE en aio paheksua mainittua verkkopalvelua. Ymmärrän, että pettäminen on väärin, mutta em. verkkosivustohan ei pakota ketään pettämään (pettäminen on ihmisen oma valinta). Ymmärrän myös, että toisille pettäminen on se järkevin vaihtoehto. Se ei ole oikein, mutta se on loogista ja ymmärrettävää.

Itse en ole vielä pitkässä suhteessa pettänyt, mutta harkitsen asiaa vakavasti. Minulla on vaimo ja kaksi pientä lasta. Seksi ei vaimolle enää maistu läheskään samalla tavalla kuin ennen. Kärsin vähäisestä ja huonosta seksielämästä todella paljon, ja vaimoni tietää sen. Hänen vain yksinkertaisesti harvoin tekee mieli. Ei osaa selittää miksi, ei vaan huvita, kun on työt ja lapset ja vaikeat vanhemmat jne. Eli normaalia elämää, kuten minullakin.

Vaimoa ei voi syyttää haluttomuudesta. Olen yrittänyt kaikkeni olla hyvä aviomies ja isä, yrittänyt keventää hänen arkeaan, olla ymmärtäväinen ja hellä. Olen ilmoittanutkin, että olen valmis tekemään mitä vain hänen onnellisuutensa eteen, jos hän vain osaisi sanoa miten sen tehdä. Kuitenkaan, mikään ei auta. Voin siis tässä vaiheessa olettaa, että vika ei ole minussa, vaan hänessä. Ja vaikka syy olisikin minussa, tässä vaiheessa hänen olisi jo pitänyt avata suunsa, eli silloinkaan syy ei ole minussa.

Kuinka moni ymmärtää, että tällaisessa tilanteessa turhautuu ja tekisi mieli etsiä joku helppo väylä fyysisten tarpeiden tyydyttämiseen? Haluan seksiä vaimoni kanssa, en muiden kanssa. Toisaalta, jos vaimoa ei huvita, niin pitää keksiä jotain muuta. En aio ikuisesti kitua tässä tilanteessa. Jos seksittömyys olisi ollut selvää suhteen alusta asti, voisin syyttää itseäni siitä että sitouduin tällaiseen suhteeseen, mutta sitoutuessani tähän suhteeseen luulin, että vaimoni huolehtii seksitarpeistani.

Tässä vaiheessa yleensä kehotetaan jättämään vaimo, ja lähteä läiskimään. Sitä en kuitenkaan halua tehdä, jo ihan siitäkin syystä, että rakastan kahta lastani ylitse kaiken, enkä halua asua eri osoitteessa. Sitä paitsi, haluan olla vaimoni kanssa, jopa jos hän ei halua minua enää kuten ennen. Äänen sanottuna tuo kuulostaa itse asiassa aika säälittävältä, mutta... eihän mikään ole koskaan niin yksinkertaista. Uskon, että vaimoni silti rakastaa minua, hän ei vain halua seksiä, tai ainakaan kummemmin siihen panostaa. Silloin tällöin "pikaiset" iltasuihkun jälkeen.

Tässä ei nyt kuitenkaan ole oikeastaan kysymys minun dilemmastani. Tässä on kyse siitä, että tällaiset tapaukset, vähän erilaisin muuttujin, tuntuvat olevan todella yleisiä. Siispä on todella ymmärrettävää, että em. verkkopalvelu on perustettu. Mitä sanotte? Onko pettämiseen koskaan järkevää syytä? Onko pettäminen aina se huonoin vaihtoehto?

Toivoisin tosiaan järkevää ja toisten mielipiteitä kunnioittavaa keskustelua, en haukkumisia ja vitsan taivutuksia. Minuun ei tehoa kumpikaan, voin vakuuttaa, että itse olen itseni suurin ojentaja joka asiassa - vaikka tässä vaiheessa en olekaan vielä syyllistynyt mihinkään.

olet aisuri