onko pettämistä

On pettämistä. Mielestäni kaksi eri sukupuolta olevaa työkaveria ei voi yöpyä samassa hotellihuoneessa, se ei ole sopivaa. Ja jos yöpyminen ei merkitse kerran mitään, eikä heidän välillään ole mitään, niin miksi ihmeessä on oikein pitänyt sopia respassa, että ei sitten harrasteta seksiä... Onko ylipäätään normaalia keskustella sellaisia työkaverin kanssa... Miehesi luulee sinua aika hölmöksi.

En osaa neuvoa sinua kuin keskustelemaan miehesi kanssa. Älä päästä häntä sillä, että hän vain kieltää petoksen, vaan kerrot, miltä sinusta tuntuu ja ettei moinen käytös ole mielestäsi asiallista.

Miettisi itse, jos sinä yöpyisit miespuolisen työkaverisi kanssa samassa huoneessa ja sitten työkaverin vaimo vielä soittaisi siitä miehellesi...

 

Pettämistä on, jos pahoittaa sinun mielesi toiminnallaan.

 

Provo tai ei - elävässä elämässä saattuu vielä ihmeellisempiä.

Samanlaisen miehen vaimo neuvokkaana soitti naisen aviomiehelle ja he tapasivat. Kotiin tullessaan vaimo laittoi hehkeät hepenet pyykkikoriin ja kurlutti suussaan viskiä ja tuprutteli poskareilla röökistä käryt kamppeisiinsa. Mies oli ällikällä lyöty: hänen kiltti kuuliainen vaimonsa oli ollut JOSSAIN ja synnin teillä. Koska se oli ostanut PUNAISET alusvaatteet? Kulahtanut trikoinen yöpaita oli aina ollut ja hiutuneet sloggit. Vielä isompi laaki tuli kun kuuli kenen kanssa. Jos tästä tulee vielä parinvaihto lennossa?!?

Kumma kyllä tämäkin työpaikkaromanssi lopahti. Salaisuus oli paljastettu ja vipinä puuttui. Tuli vissiin muun sortin vipinää...

Tosin tälle vaimolle jäi menovaihde päälle ja miehellä on nyt täysi työ pitää homma hanskassa.

Mutta pitäähän sitä työkaveria jeesata: illalla mennään taas!

 

Työmatkoilla eivät eri sukupuolta olevat yövy samassa huoneissa, piste. Seksin harrastamattomuudesta ei työkaverin kanssa tarvitse sopia koska sellaista asiaa ei työkavereiden välillä ole, piste.

Vastaus kysymykseesi: on pettämistä ja lisäksi suunnattoman sikamaista, ala-arvoista ja sinua halveksivaa käytöstä.

Lopeta kynnysmattona oleminen ennenkuin sinut poljetaan puhki, tulet pärjäämään alkuitkujen jälkeen paljon paremmin ilman tuollaista miestä.

 

Olen lukenut tämän ketjun nyt noin 200 kertaa, niin uskomattoman samankaltainen tarina kuin minullakin!

Viime joulukuussa (avo)mies oli työpaikan pikkujouluissa eräässä kylpylähotellissa. Minä olin silloin 6kk:lla raskaana.
Sen jälkeen aloin tosissani epäillä että minua oli petetty, jokin miehen käytöksessä vain sai epäilyt heräämään. Pari kuukautta yritin saada keskustelua aikaiseksi, mutta minut leimattiin vainoharhaiseksi ja jankuttavaksi yms. Lopulta mies tunnusti että oli ollut yön samassa hotellihuoneessa erään nuoremman naisen kanssa.

Meillä oli myös tuo aivan sama selitys; he olivat heti alkuun jo sopineet, ettei seksiä harrasteta! Siis mitä?!?! Jos minä menisin jollekin työkaverille yhtäkkiä vaikka jossain juhlissa sanomaan, että sovitaanko ettei naida, niin hulluksihan minut leimattaisiin!

Kysyin mitä mieltä mies olisi jos minä tekisin saman. Aluksi oli sitä mieltä että se haittaisi häntä, mutta sitten kun kysyin että mitä luulee minun nyt sitten tekevän niin sanoi että ei se haittaisikaan, ei ole siis pettämistä.

Sen jälkeen aiheesta ei ole voinut keskustella, koska mies suuttuu ja on jo ""unohtanut"" kaiken mitä siellä tapahtui... Joopa joo.

Minun mielestäni tässä ei ole enää vaihtoehtoja jäljellä. Odotan että lapset kasvavat hieman ja kerään rahaa säästöön + etsin salaa meille asuntoa. Sitten kun asiat on hoidossa, me muutamme pois että mies saa jatkaa poikamies-elämäänsä rauhassa.

Olen ollut todella rikki tämän asian takia, mutta nyt alkaa helpottaa. Lapset pitävät minut kiireisenä, joten ei ole aikaa nyyhkyttää sohvannurkassa. Miten sinä ap olet jaksanut? Oletko saanut kunnon keskustelua aikaiseksi miehen kanssa? Oletko tehnyt ratkaisuja tulevaisuuden suhteen?

Minä kaipaisin lisäksi vinkkejä miten hoitaa kaikki käytännön jutut niin, että ero olisi mahdollisimman helppo.

 

Mina jouduin kerran miespuolisen tyokaverini kanssa samaan hotellihuoneeseen, kun oltiin tyomatkalla. Respassa oli kaynyt niin, etta meidan varaamista huoneista oli joku yllattaen antanut huoneen pois, vaikka me oltiin viela samana paivana ilmoitettu, etta tullaan myohaan, kaksi huonetta, tullaan n. 23 aikaan. Ne olisivat jarkanneet meille toisen hotellihuoneen jostain muualta, mutta koska aamulla oli kiire palaveriin, ei jaksettu ruveta siirtyilemaan minnekaan ja ajelemaan eri takseilla kokoukseen vaan mentiin samaan huoneeseen.

Kummallekaan ei tullut mielenkaan sanoa mitaan, etta seksia ei sitten harrasteta. Jos olisin sanonut jotain niin hulluna olis mun tyokaveri mua pitanyt. Oltiin ihan poikki ja samassa huoneessa nukuttiin kuin tukit. Tosin jarjestely meni niin, etta mina sain menna ekana huoneeseen, tehda iltapesut ja menna omaan vuoteeseeni nukkumaan. Taman jalkeen kaansin selan, toivotin hyvaa yota ja nukkua posotin aamuun asti. Aamulla tyokaveri nukkui viela, kun mina hipsuttelin vessaan, meikkasin ja puin. Sitten heratin hanet, menin aamupalalle ja 'kamppis' tuli perassa. Sitten kiireella taksilla palaveriin ja lentokentalle ja kotiin.

End of story! Harmittaa alkuperaisen puolesta!

 

minulla on ollut jo alusta alkaen selkeä mielipide siihen onko yhteiset hotelliyöpymiset toisen naisen kanssa pettämistä vai ei. mieheni mielestä mitään ei ole tapahtunut, hän ei ole pettänyt minua. minä koen tulleeni petetyksi ja kunnolla.

asian tultua ilmi keväällä keskustelimme asiasta kuten ""aikuiset ihmiset"". silloin jopa uskoinkin häntä ja annoin anteeksi. sanoin miehelleni kuitenkin, että tämän asian käsitteleminen vie minulta varmasti aikaa, enkä koskaan pysty sitä kokonaan unohtamaan. olimme hetken aikaa kuin vastarakastuneet. nyt, kun asiaa katson taaksepäin, olin tuolloin shokissa ja toimintatapani oli varmaankin jonkinlainen suojautumiskeino. en tiedä.

takapakki (vai pitäisikö sanoa totuus) iskeytyi tajuntaani pari kuukautta sitten. ymmärrykseni ei yksinkertaisesti riitä käsittämään sitä, miksi näin pitää toimia jos toista kerran rakastaa. epäilen mieheni rakkautta minua kohtaan näiden hänen reissujensa vuoksi ja rakkauden tunnustuksista huolimatta. pettämisen lisäksi olen saanut kokea nöyryytystä tuttavien utelujen ja kommenttien kautta. nyt tiedän miltä tuntuu, kun jossain tilanteessa haluaa vajota maan alle.

ajatukseni ja tunteeni risteilevät laidasta laitaan ja välillä kuvittelen ajattelevani jostain jopa hieman järjelläkin. kaikki asiat ovat yhdessä sumpussa, enkä saa oikein mistään ajatuksestani kiinni. ainakaan niin, että se johtaisi mihinkään järkevään ajatukseen. itsetuntoni on kokenut ison kolauksen ja huomaan, varsinkin yksin ollessani, vajoavani omaan surkeuteeni.

täytyy sanoa, että lapset ja työ pitävät minut jollakin tapaa jokapäiväisessä rytmissä kiinni. olemme edelleen naimisissa, mutta en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. ajatukseni ja tunteeni seilaavat laidasta laitaan. painajaiset piinaavat minua usean kerran viikossa.

sen tiedän, että tällaista en halua enää kokea koskaan. senkin tiedän, että olin onnellinen ennen pääsiäistä. nyt oikein mikään ei tunnu miltään.

avioerosta minulla ei ole sinulle M mitään ohjeita kerrottavana, eikä varsinkaan helposta sellaisesta. kaikki avioerot, joita olen seurannut läheltä ovat olleet erittäin vaikeita.

 

Luulen että voisit päästä tuon yli vain, jos miehesi myöntäisi tehneensä väärin ja katisi sitä, sekä tahoiti hyvittää sen teoillaan. Mutta jos hänkieltää tehneensä väärin (pettäneensä), et asian yli pääse, sillä hänen erilainen ajattelunsa asian suhteen tulee vaivamaan jatkossakin. Miten voisitkaanluotta, jos hän ei mielestään ole toiminut väärin? Hänhän voi näin ollen uusia tekonsa milloin vain, koska ei näe siinä mitään pahaa...

Tämä ei varmaan lohduttanut sinua, mutta näen asiasta ainoana ulospääsynä keskustelun miehesi kanssa, vakavasti, vaikkei hän sitä haluaisikaan...