P
Puputin_89
Vieras
Olen pian 22-vuotias nainen ja seurustelen 23v. miehen kanssa. Olen jo pitkään pohtinut suhteemme tilaa. Olemme olleet yhdessä lähestulkoon 5 vuotta, joista kihloissa olemme olleet 4 vuotta ihan sillä tarkoituksella, että menisimme naimisiin opiskelujen päätyttyä. Olen aina kokenut, että olemme olleet ns. sielunkumppaneita. Mutta...
Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, etten enää pysty sanomaan, rakastaako mieheni minua. Itse kyllä häntä rakastan, mutta sekin tuntuu pikkuhiljaa murtuvan sen tosiasian tieltä, että mies ei oikein pysty osoittamaan tunteitaan. Tiedän, että tämä johtuu osittain masennuksesta, mutta mielestäni kaikkea ei voi kyseisen sairauden piikkiin laittaa. Varsinkin viimeisen vuoden aikana on tuntunut, että hän on muuttunut.
Hän ei sano koskaan omatoimisesti rakastavansa minua, ei koskaan kehu, ei tee aloitetta seksiin (ja silloinkin kun suostuu, niin ei halua yhdyntää), ärisee koko ajan (väittää, että asia on päinvastoin - että minä huutaisin ensin, mutta kun oikeasti asia menee niin, että kysyn tai puhun jostakin normaalista asiasta, niin käsittää heti sen väärin jne.), ei soita minulle päiväkausiin jos olemme erossa (ja kun itse soitan niin on yleensä kaverillaan eikä voi kuulemma puhua), valittaa koko ajan että käyn hänen kukkarolleen (en ole mikään himoshoppailija, vaan ihan ruokalaskusta valittaa kun haluan ostaa terveellistä ruokaa), häviää esim. vapaapäivinäni kavereilleen mielummin kylään.
Olen alkanut pohtia, että jospa hän ei enää tunne mitään minua kohtaan (paitsi ärtymystä). Olen miettinyt, voisiko hänellä olla toinen. Viimeyönä eräs hänen nuoruuden ihastuksensa (joka on hänen parhaan kaverinsa sisko) soitti kolmen aikaan yöllä. Ymmärrän kyllä, että kyseessä on vain hänen nuoruuden ihastus, mutta kun olen pyytänyt poistamaan numeron, niin ei ole suostunut kun pitää kuulemma olla "kaverin vanhempien vuoksi" tallennettuna, kun saattavat joskus soittaa hänelle. Tänään poikaystävä lähti tämän parhaan kaverinsa luokse, mutta mietin, että jos hän menikin kylään vain tämän siskon vuoksi?
Ei hän ole tietääkseni minua koskaan pettänyt, mutta aivan suhteemme alussa ollessaan humalassa erään toisen kaverinsa luona, sanoi tulleensa raiskatuksi. En uskaltanut epäillä uskottomuudesta, koska kukapa haluaisi syytöksiä pettämisestä, mikäli on tullut hyväksikäytetyksi? Uskon häntä tässä asiassa ja vaikka asia olisikin toisin, niin hän on ollut silloin vielä niin nuori, että annettakoon asia anteeksi.
Noh, en usko (tai ainakaan halua uskoa), että hän pettäisi minua, mutta tämä suhteemme viileys saa minut miettimään luopuako kaikesta kokemastamme. En ymmärrä miksi minun pitää olla se, joka tekee aloitteen seksiin, suutelee tai kehuu/tunnustaa rakkautaan. Ärsyttää vonkua. Kokeilin tässä juuri olla ilman seksiä niin kauan kuin pystyin (2 viikkoa), eikä hän tehnyt aloitetta. Kun sitten lopulta päädyttiin seksiin, niin sanoikin ihmetelleensä, miksi en ollut tehnyt aloitetta. Ihan kuin se olisi minun tehtäväni? Nyt eilen ei halunnut taas yhdyntää, vaikka edellisestä kerrasta on kauan.. Luulen, että jos en tekisi aloitetta, hän ei välttämättä tekisi sitä koskaan. Miksi hän ei enää halua minua?! Joskus kun olen pukeutunut kivoihin seksikkäisiin vaatteisiin tai vaikka tulisin hänen eteensä alasti, tuntuu, ettei hän huomaisi mitään..?
Toinen asia mikä ärsyttää aivan suunnattomasti, on tuo rahan käytöstä raivoaminen. Kun tahdon ostaa normaalia ja terveellistä ruokaa (esim. hedelmiä, kasviksia..), siitä tulee hirveä riita. Nyt viimeaikoina hän on alkanut kylmästi vaatimaan yhä useammin, että minä maksan ostokset. Olen minä niitä ennenkin ostellut, mutta ilmeisesti hän jaksaa muistaa vain ne kerrat, kun on itse ostanut jotain! Ihan kuin minun kuluttamiani rahoja ei olisi koskaan ollutkaan, vaan hän olisi maksanut aina kaiken!
En tiedä mitä tekisin. En halua menettää häntä, meillä on niin paljon yhteisiä muistoja. Miten saisin hänet panostamaan suhteeseemme? Aina kun yritän hänelle jostakin asiasta sanoa, hän loukkaantuu ja syyttää takaisin (usein samoista asioista) näkemättä omia tekojaan.... Olen yrittänyt saada häntä viettämään kanssani aikaa, mutta tuntuu että se on hänelle "ikävä velvollisuus" ja että hänet täytyy esim. pakottaa viettämään yhteistä aikaa, halaamaan tai suutelemaan. Suudellessani hän suhtautuu minuun, kuin olisin aina tiellä tai että se olisi ärsyttävää. Tämä suutelujuttu on jatkunut lähes suhteen alusta asti. Kun olen kysynyt asiasta, hän vetoaa aina siihen, että kun en itse halunnut suudella suhteemme alussa (joku ensimmäiset 2 päivää?!?)..?! Kuulostaa tekosyyltä mielestäni...
Ja kuten aikaisemmin mainitsinkin jo, niin ollaan oltu kihloissa useita vuosia. Aina kun olen ottanut puheeksi "milloin suurinpiirtein hän haluaisi mennä" tai esim. jotain järjestelyistä, hän ei halua keskustella asiasta. Olen miettinyt, jos hän ei halua sittenkään kanssani naimisiin? Jospa onkin vain kyllästynyt minuun?
Viimeaikoina hän on myös alkanut riidellessä ehdottaa, että veisi minut kuulemma juna-asemalle seuraavana päivänä. Tuntuu, että hänestä on tullut hiukan välinpitämätön minua kohtaan, ihan kuin ei tuntuisi missään, että voisi pistää milloin vain poikki..?
Meidän olisi tarkoitus muuttaa pian yhteen, mutta en tiedä uskallanko sittenkään, jos pitää kuunnella aiha tuollaista huutamista. Seksin pyytäminenkin on aika nöyryyttävää.
Mitä teen? Mitä luulette, rakastaako hän minua yhä? Voisko hänellä olla toinen ja miten saisin sen selville? Entä miten saisin hänet ymmärtämään, että kaipaan seksiä ja läheisyyttä?
Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, etten enää pysty sanomaan, rakastaako mieheni minua. Itse kyllä häntä rakastan, mutta sekin tuntuu pikkuhiljaa murtuvan sen tosiasian tieltä, että mies ei oikein pysty osoittamaan tunteitaan. Tiedän, että tämä johtuu osittain masennuksesta, mutta mielestäni kaikkea ei voi kyseisen sairauden piikkiin laittaa. Varsinkin viimeisen vuoden aikana on tuntunut, että hän on muuttunut.
Hän ei sano koskaan omatoimisesti rakastavansa minua, ei koskaan kehu, ei tee aloitetta seksiin (ja silloinkin kun suostuu, niin ei halua yhdyntää), ärisee koko ajan (väittää, että asia on päinvastoin - että minä huutaisin ensin, mutta kun oikeasti asia menee niin, että kysyn tai puhun jostakin normaalista asiasta, niin käsittää heti sen väärin jne.), ei soita minulle päiväkausiin jos olemme erossa (ja kun itse soitan niin on yleensä kaverillaan eikä voi kuulemma puhua), valittaa koko ajan että käyn hänen kukkarolleen (en ole mikään himoshoppailija, vaan ihan ruokalaskusta valittaa kun haluan ostaa terveellistä ruokaa), häviää esim. vapaapäivinäni kavereilleen mielummin kylään.
Olen alkanut pohtia, että jospa hän ei enää tunne mitään minua kohtaan (paitsi ärtymystä). Olen miettinyt, voisiko hänellä olla toinen. Viimeyönä eräs hänen nuoruuden ihastuksensa (joka on hänen parhaan kaverinsa sisko) soitti kolmen aikaan yöllä. Ymmärrän kyllä, että kyseessä on vain hänen nuoruuden ihastus, mutta kun olen pyytänyt poistamaan numeron, niin ei ole suostunut kun pitää kuulemma olla "kaverin vanhempien vuoksi" tallennettuna, kun saattavat joskus soittaa hänelle. Tänään poikaystävä lähti tämän parhaan kaverinsa luokse, mutta mietin, että jos hän menikin kylään vain tämän siskon vuoksi?
Ei hän ole tietääkseni minua koskaan pettänyt, mutta aivan suhteemme alussa ollessaan humalassa erään toisen kaverinsa luona, sanoi tulleensa raiskatuksi. En uskaltanut epäillä uskottomuudesta, koska kukapa haluaisi syytöksiä pettämisestä, mikäli on tullut hyväksikäytetyksi? Uskon häntä tässä asiassa ja vaikka asia olisikin toisin, niin hän on ollut silloin vielä niin nuori, että annettakoon asia anteeksi.
Noh, en usko (tai ainakaan halua uskoa), että hän pettäisi minua, mutta tämä suhteemme viileys saa minut miettimään luopuako kaikesta kokemastamme. En ymmärrä miksi minun pitää olla se, joka tekee aloitteen seksiin, suutelee tai kehuu/tunnustaa rakkautaan. Ärsyttää vonkua. Kokeilin tässä juuri olla ilman seksiä niin kauan kuin pystyin (2 viikkoa), eikä hän tehnyt aloitetta. Kun sitten lopulta päädyttiin seksiin, niin sanoikin ihmetelleensä, miksi en ollut tehnyt aloitetta. Ihan kuin se olisi minun tehtäväni? Nyt eilen ei halunnut taas yhdyntää, vaikka edellisestä kerrasta on kauan.. Luulen, että jos en tekisi aloitetta, hän ei välttämättä tekisi sitä koskaan. Miksi hän ei enää halua minua?! Joskus kun olen pukeutunut kivoihin seksikkäisiin vaatteisiin tai vaikka tulisin hänen eteensä alasti, tuntuu, ettei hän huomaisi mitään..?
Toinen asia mikä ärsyttää aivan suunnattomasti, on tuo rahan käytöstä raivoaminen. Kun tahdon ostaa normaalia ja terveellistä ruokaa (esim. hedelmiä, kasviksia..), siitä tulee hirveä riita. Nyt viimeaikoina hän on alkanut kylmästi vaatimaan yhä useammin, että minä maksan ostokset. Olen minä niitä ennenkin ostellut, mutta ilmeisesti hän jaksaa muistaa vain ne kerrat, kun on itse ostanut jotain! Ihan kuin minun kuluttamiani rahoja ei olisi koskaan ollutkaan, vaan hän olisi maksanut aina kaiken!
En tiedä mitä tekisin. En halua menettää häntä, meillä on niin paljon yhteisiä muistoja. Miten saisin hänet panostamaan suhteeseemme? Aina kun yritän hänelle jostakin asiasta sanoa, hän loukkaantuu ja syyttää takaisin (usein samoista asioista) näkemättä omia tekojaan.... Olen yrittänyt saada häntä viettämään kanssani aikaa, mutta tuntuu että se on hänelle "ikävä velvollisuus" ja että hänet täytyy esim. pakottaa viettämään yhteistä aikaa, halaamaan tai suutelemaan. Suudellessani hän suhtautuu minuun, kuin olisin aina tiellä tai että se olisi ärsyttävää. Tämä suutelujuttu on jatkunut lähes suhteen alusta asti. Kun olen kysynyt asiasta, hän vetoaa aina siihen, että kun en itse halunnut suudella suhteemme alussa (joku ensimmäiset 2 päivää?!?)..?! Kuulostaa tekosyyltä mielestäni...
Ja kuten aikaisemmin mainitsinkin jo, niin ollaan oltu kihloissa useita vuosia. Aina kun olen ottanut puheeksi "milloin suurinpiirtein hän haluaisi mennä" tai esim. jotain järjestelyistä, hän ei halua keskustella asiasta. Olen miettinyt, jos hän ei halua sittenkään kanssani naimisiin? Jospa onkin vain kyllästynyt minuun?
Viimeaikoina hän on myös alkanut riidellessä ehdottaa, että veisi minut kuulemma juna-asemalle seuraavana päivänä. Tuntuu, että hänestä on tullut hiukan välinpitämätön minua kohtaan, ihan kuin ei tuntuisi missään, että voisi pistää milloin vain poikki..?
Meidän olisi tarkoitus muuttaa pian yhteen, mutta en tiedä uskallanko sittenkään, jos pitää kuunnella aiha tuollaista huutamista. Seksin pyytäminenkin on aika nöyryyttävää.
Mitä teen? Mitä luulette, rakastaako hän minua yhä? Voisko hänellä olla toinen ja miten saisin sen selville? Entä miten saisin hänet ymmärtämään, että kaipaan seksiä ja läheisyyttä?
